Miksi ja miten Titanic upotettiin

Kennedyn tiedetään myös taistelleen yksityisomisteista Yhdysvaltain keskuspankkina toimivaa Federal Reserve -pankkia vastaan. Politiikkaan sisältyy aina strategiaa ja sitä voidaan kutsua juonitteluksi. Yhdysvalloissa oli ollut 1900-luvun alkupuolella erittäin ankara vastustus Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmää kohtaan. 

Federal Reserve pankkisalaliitto 

Yhdysvaltain keskuspankin historiaa tutkinut William Greider on todennut, kansaa johdettiin tietoisesti harhaan, kun keskuspankkijärjestelmä päätettiin varjoeliitin toimesta runnoa läpi. Vaalipuheissaan Woodrow Wilson oli luvannut vastustaa pankkiirien keskuspankki -suunnitelmaa. Wilson antoi myös vakuutuksensa siitä, että Yhdysvallat pysyisi pois Euroopan sodista. Kansa valitsi Wilsonin presidentiksi siinä uskossa, että tämä tulisi vastustamaan Wall Streetin pankkiireja.

Ensimmäisen maailmansodan rahoitusta varten

Woodrow Wilsonin taustalla vaikutti kansainvälisiä pankkiireja ja erityisesti Rothschildin pankkihuoneen edustajana salaisesti toiminut eversti Edward M. House, jonka tehtävänä oli välittää pankkiirien idea maailmanhallituksen luomisesta Wilsonille. Samaan aikaan kun Wilson muotoili tätä ideaa nimeltä Kansainliitto esitettäväksi Pariisin rauhankonferenssissa, Wall Street rahoitti kommunistista vallankumousta Venäjällä: Wall Streetin pankkiiri Jacob Schiff pankkiliikkeestä Kuhn, Loeb, and  Company kuljetti henkilökohtaisesti 20 miljoonan dollarin arvosta kultaa pelastaakseen lähes vararikkoon joutuneen Neuvosto-Venäjän.[1] Historioitsija Antony C. Sutton vahvistaa nämä väitteet kirjassaan Wall Street and the Bolshevik Revolution. Venäjän vallankumous oli täysin Wall Streetin pankkiirien rahoittama ja brittiläisen pyöreän pöydän ryhmän operoima hanke.

Kennedyllä oli luultavasti tieto Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän laittomuudesta ja oli sen takia päättänyt olla lainaamatta rahaa tältä ”laittomalta” Yhdysvaltain keskuspankilta. Hän alkoi tiettävästi painaa valtion omaa rahaa.  Kennedy teki siten saman virheen kuin Lincoln – hänkin oli alkanut painaa valtion omaa korotonta rahaa ja ohitti siten laittoman keskuspankin. 

Lincolnin hallituksen painama seteliraha oli nimeltään greenback, koska setelin takana oli merkintä, joka osoitti sen olevan hallituksen painamaa rahaa. Lincolnin talous- ja pankkiuudistukset olivat niin mullistavia, että Yhdysvallat olisi kyennyt irtaantumaan kokonaan Rothchildin hallinnoimien pankkiirien manipulaatiosta. Niin ei ehtinyt tapahtua, koska Lincoln murhattiin vuonna 1865.

Lincolnin aikana 1860-luvulla ei vielä ollut Federal Reserve -pankkia (FED), joka näkikin päivänvalon vasta joulukuun loppupuolella vuonna 1913 monenkirjavan juonittelun jälkeen. Vuonna 1910 pankkiirit ja heidän lahjomansa poliitikot olivat kokoontuneet salaa Jekyl Islandiin laatimaan suunnitelmaa keskuspankin perustamiseksi. Muutama varsin äänekäs miljonääri vastusti tuohon aikaan suunnitelmaa, mutta heistä päästiin juuri sopivasti eroon pankkiiri J.P. Morganin omistaman laivan upotessa merten syvyyksiin huhtikuussa 1912.

Kuvassa suunnitteilla oleva Titanic II, joka tulisi
olemaan alkuperäisen kopio.

Kyseessä oli tietenkin jäävuoreen osunut Titanic. Kennedy todennäköisesti ymmärsi, että Yhdysvaltain keskuspankki oli kansainvälisen pääomaeliitin yksityisessä omistuksessa ja allekirjoitti sen takia kesäkuun 4. päivä vuonna 1963 asetuksen –Executive Order No. 11110, joka palautti hallitukselle oikeuden painaa hopeaan sidottua rahaa. 

On huomioitava, että FED ei kuitenkaan ole rahavallan keskus, vaan sitä ohjailee vuonna 1694 perustettu The Bank of England, jonka omistaa Rothschildin pankkiirisuku. Englanti ja Yhdysvallat muodostavat ”Atlanttisen” liiton, joten ne ovat saman pankkijärjestelmän hallinnassa.

Medicin mahtisuku hallitsi pankkitoimintaa 1200-luvulta asti. Medici-suku oli firenzeläinen mahtisuku 1200-luvulta 1700-luvulle. Sukuun kuuluu muun muassa kolme paavia, useita Firenzen ja Toscanan hallitsijoita sekä myöhemmin Ranskan kuningashuoneen jäseniä. Suku oli lähtöisin vaatimattomista oloista, mutta nousi 1400-luvulla Firenzen vaikutusvaltaisimmaksi suvuksi ja myöhemmin virallisestikin hallitsijasuvuksi. Varsinaisen elämänuransa ja omaisuutensa varakkaimmat ja tunnetuimmat Medici-suvun jäsenet ansaitsivat kaupankäynnillä, erityisesti kangaskaupalla ja pankkitoiminnalla. Medicien pankki oli Euroopan arvostetuimpia ja menestyneimpiä. Pankkiiritoimintaa Mediceillä oli Italiassa, Genevessä, Lontoossa ja Flanderin Bruggessa. Suurin osa toiminnasta tapahtui kuitenkin Italiassa. Niccolò Machiavelli omisti kuuluisan teoksensa Ruhtinas Mediceille. Paavien ristiretkien suojelijoiksi perustettu temppeliherrain ritarit keksivät setelirahoituksen ja lainan antamisen korolla. Koska ritarikunta joutui vainotuksi vuonna 1307, ritarit vetäytyivät maan alle ja sulautuivat myöhemmin vapaamuurarijärjestelmään, johon puolestaan soluttautui Ignatius Loyolan perustama jesuiittajärjestö vuonna 1776, kun jesuiittaoppinut Adam Weishaupt perusti Illuminatin.

Fediä edeltänyt salaliitto nimeltä Titanic

Titanicin uppoaminen on maailmanhistorian yksi traagisimmista tapahtumista. Titanic-laivan uppoamisella ja Yhdysvaltain pankkisalaliitolla ei uskoisi heti olevan mitään yhteyttä toisiinsa, mutta historioitsija John Hamer on lukuisissa teoksissaan käsitellyt tätä hämmästyttävää yhteensattumaa.  Kun tämä uppoamattomaksi laivaksi kutsuttu Titanic vajosi Atlantin valtameren pohjaan, sen mukana meren syvyyksiin hautautui myös kolme vaikutusvaltaista amerikkalainen suurliikemiestä, jotka olivat äänekkäästi vastustaneet Yhdysvaltain keskuspankin perustamista. John Jacob Astor oli ollut tiettävästi äänekkäin keskuspankin vastustaja. Myös Benjamin Guggenheim ja Isador Strauss, jotka tunnettiin keskuspankin vastustajina, hukkuivat sopivasti laivan mukana.  Yksi keskuspankin perustajista oli pankkiiri J.P. Morgan, joka sattumalta myös omisti Titanic-laivan. Titaniciin liittyviä historiallisia dokumenttivideoita löytyi YouTubesta melko helposti vielä 2000-luvun alkupuolella, mutta nyt sieltä ei löydä ainuttakaan tosiasioihin perustuvaa dokumenttia. Sen sijaan YouTubessa voi kahlata ja katsoa kymmenittäin Titanicin upottamiseen liittyviä hölynpölyvideoita.[2]

John Hamerin mukaan amerikkalainen pankkiiri J.P. Morgan sai ostaa brittiläisen White Star Line -nimisen laivayhtiön sillä ehdolla, että Britannian hallitus saisi käyttää yhtiön laivoja joukkojen ja sotatarvikkeiden kuljettamiseen sotatilanteessa. J.P. Morgan tilasi kolme uutta laivaa Harlan & Wolff -nimiseltä telakalta. Kaksi laivoista oli lähes identtisiä. RMS Olympic (tai S/S Olympic) oli Titanicin ja Britannicin sisarlaiva. Se rakennettiin Titanicin rinnalla Harland and Wolffin telakalla Belfastissa vuosina 1909–1911. Olympic valmistui ennen Titanicia, mutta se törmäsi jo neitsytmatkallaan toisen laivan kanssa ja sama toistui samana vuonna toistamiseen. Runkovaurio oli niin paha, että laiva todettiin korjauskelvottomaksi. Virallisessa onnettomuustutkinnassa Olympicin miehistön todettiin aiheuttaneen varomattomuudellaan onnettomuuden. Tästä syystä White Star Line ei voinut saada vakuutuskorvauksia. Laivayhtiö oli ajautumassa konkurssiin.

Koska Titanic oli juuri valmistumassa telakalta ja sen oli määrä lähteä neitsytmatkalle, J.P. Morgan sekä Britannian ylin johto tekivät päätöksen pelastaa laivayhtiö vaihtamalla Titanicin tilalle Olympic. Vaurioitunut laiva kursittiin kokoon ja laivalle tehtiin sellaiset kosmeettiset muutokset, että sitä ei voinut erottaa Titanicista. Ainoastaan yksi pieni ero oli näissä laivoissa. Savupiippujen määrässä oli sellainen ero, että toisessa niitä oli tasan kaksi enemmän. Vain tarkkanäköisimmät saattoivat kiinnittää tuollaiseen yksityiskohtaan huomiota. Laivathan olivat muuten täysin identtiset. Vain muutamasta pienestä yksityiskohdasta oli mahdollista erottaa nämä kaksi laivaa. John Hamer on maininnut Benjamin Fulfordin sanoneen vuonna 2011, että Titanic upotettiin tahallaan. Benjamin Fulfordilla on takanaan ura maineikkaassa talousalan lehdessä nimeltä Forbes, jonka Aasian ja Tyynenmeren toimistopäällikkönä hän toimi vuosina 1998–2005. Hän sanoutui irti työstään, koska oli tuntenut syvää inhoa laajan sensuurin takia sekä myös siitä syystä, että lehden mainonta ja toimituksellinen sisältö olivat sekoittuneet toisiinsa. Fulford ylläpitää nykyisin omaa julkaisuaan netissä nimeltä Weekly Geo-Political News and Analysis.

Palataksemme vielä Titaniciin. Tietojen mukaan sen rakentaminen oli maksanut 2.5 miljoonaa puntaa, mutta juuri viikkoa ennen neitsytmatkaa se vakuutettiin 3.2 miljoonan punnan arvosta – summa, jonka J.P. Morganin laivayhtiö kuittasi vakuutuskorvauksina Titanicin upottua, vaikka tosiasiallisesti merenpohjassa makaa tällä hetkellä korjauskelvottomaksi vaurioitunut Olympic -laiva. Hylystä otetuista kuvista ei löydy kyljestä laivan nimeä, mutta kuvista on voitu erottaa kaksi kirjainta, jotka sopivat nimeen Olympic – nimittäin laivan kyljessä näkyvät kirjaimet MP. Miten Titancin kapteeni Smith saatiin lähtemään laivan upotusmatkalle? Koko operaatio oli huolellisesti suunniteltu, mutta jotain meni hieman pieleen. Viisi päivää ennen Titanicin lähtöä, Californian nimiseen laivaan ei mennyt matkustajia, vaan siihen lastattiin 3000 villapaitaa ja 3000 villapeitettä. Californian piti asettua odottamaan Titanicin tuloa jääkentälle. Jostain syystä Californian oli liian kaukana sillä hetkellä, kun Titanic ajettiin tahallaan jäävuorta päin. Kapteeni Smith oli määrännyt sammuttamaan laivan moottorit sillä hetkellä, kun oli nähnyt horisontissa laivan, jonka oletti olleen Californian. Tapahtumaan liittyi tässä vaiheessa odottamaton yllätys, jota kapteeni Smith ei ollut tajunnut. Laiva, joka oli ollut näköpiirissä, olikin laiton hylkeenpyyntialus Samson, joka ei tullut apuun. Californian puolestaan oli liian kaukana ja yhteys laivojen välillä katkesi. Pelastustöihin ehti lopulta Carpathia -niminen laiva. Matkustajista 1500 hukkui tai paleltui kylmässä vedessä ja vain 700 lopulta pelastui.

Titanicin mukana hukkuivat keskuspankin vahvimmat vastustajat. Salaiset suunnitelmat keskuspankin perustamiseksi oli tehty jo vuonna 1910, mutta keskuspankin läpimeno kongressissa vaati huolellista strategiaa. Keskuspankin historiaa tutkinut William Greider toteaa, Jekyll Islandissa kokoontuneiden pankkiirien salajuonen merkitystä on kuitenkin liioiteltu. Greiderin mukaan pankkiirien piti kokoontua salaa, koska demokraatit olisivat torpanneet lakiehdotuksen, jota Wall Streetin pankkiirit ajoivat. ^[3] 

Pankkiirit lahjoivat lopulta demokraattipuoluetta edustaneen Woodrow Wilsonin tukemaan pankkiuudistusta. Pankkiuudistus tuli kongressin käsittelyyn lopulta demokraattipuolueen kautta, eikä sitä sen takia heti mielletty Wall Streetin hankkeeksi. Samaan aikaan pankkiirit vastustivat raivokkaasti ”demokraattista” pankkiuudistusta, joten kaikki ajattelivat, että jos Wall Street sitä vastustaa, se ei voi olla heidän etunsa mukainen. Greider huomauttaa, että Yhdysvaltain keskuspankilla on suunnattoman paljon valtaa ja että sen tavoitteet ovat enemmän sopusoinnussa pankkiirien ja teollisuuspiirien etujen kuin tavallisen kansan kanssa. Greider ei mainitse mitään Yhdysvaltain keskuspankin yksityisomistuksesta. Ulkoasianhallinnossa palvellut virkamies Gary H. Kah alkoi 1990-luvulla perehtyä politiikan taustalla vaikuttaviin yksityisesti rahoitettuihin järjestöihin, kuten ulkomaansuhteiden neuvostoon ja ihmetteli niiden suurta vaikutusvaltaa politiikassa. Gary H. Kahsta tuli salaliittoteoreetikko, joka on omien tutkimustensa perusteella tuonut esille sen, että Federal Reserven A-osakkeiden omistajuus on salattu. Kah oli myös todennut, että Yhdysvaltain hallitus lainaa FED:ltä rahaa ja joutuu maksamaan siitä korkoa.

Mitä muita seuraamuksia keskuspankin perustamisella on ollut? Titanicin upottamista tutkinut John Hamer toteaa, että keskuspankin perustaminen oli erittäin oleellinen ensimmäisen maailmansodan rahoittamiseksi. Hamer toteaa kirjoissaan, että suunnitelmat ensimmäisen maailmansodan käynnistämiseen oli jo laadittu ennen keskuspankin perustamista. Titanicin uppoamisen virallinen tutkinta sisälsi hänen mukaansa Britannian ja Yhdysvaltain taholta yhteisesti toteutettua peittelyä, salailua ja harhaanjohtamista, jotta kukaan ei olisi päässyt selville J.P. Morganin vakuutuspetoksesta ja toisaalta pankkisalaliiton vastustajien ”murhaamisesta”.  Britannialla oli myös paljon poliittisia ja taloudellisia intressejä pitää White Star Line liikenteessä. Laivayhtiö oli suuri työllistäjä työllistäen vähintään 30.000 henkilöä. Lordi Asquithin hallitus Britanniassa olisi kokenut suuren arvovaltatappion ja poliittisen kriisin, jos yhtiö olisi mennyt nurin.

Ensimmäinen maailmansota tuli Britannialle kalliiksi. Saksalla oli vahvaa sotilaallista osaamista ja uusia keksintöjä käytössään. Saksalaisten sukellusveneet olivat lähellä upottaa Britannian haaveet sodan voittamisesta. Englannin talous joutui sodan takia rapakuntoon, koska se oli sodan aikana irrottanut valuuttansa kultakannasta voidakseen rahoittaa sotaa katteettomalla setelirahoituksella. Seurauksena oli voimakas inflaatio. Kun Englannin piti sodan jälkeen palata vähimmäisvarantokultakantaan, sillä ei tuntunut olevan keinoja saada aikaan riittäviä säästötoimia, koska maa oli sodan aikana ottanut käyttöön massiivisen hyvinvointiohjelman ja maahan oli muodostunut voimakas työväenliike. Englannin olisi käytännössä pitänyt inflatoida valuuttansa alentamalla palkkoja ja pienentämällä tulonsiirtoja. Hintatason korkeus teki Englannin vientitaloudesta kilpailukyvyttömän. Tässä tilanteessa Englannin oli pakko päästää punta kellumaan. Englannin pankki onnistui sitouttamaan kaikki Euroopan maat inflatoimaan valuuttansa samaan tahtiin Kansainliiton sopimuksella. Yhdysvaltain talouden menestys sen sijaan oli ongelma. Taloustieteen professori Murray Rothbard on todennut, että Amerikan kansa valittiin kärsimään inflaation aiheuttama taakka ja sitä seurannut romahdus. Vuonna 1913 perustetun Fedin johtajalla Benjamin Strongilla oli hyvät suhteet J.P. Morganiin ja Englannin pankin Montague Normaniin. He keksivät Englannin talouden kannalta ihanteellisen metodin vuonna 1925 ja se tapahtui Yhdysvaltain talouden kustannuksella.

Fedin perustamisen aikaan senaattori Louis McFadden toimi Yhdsyvaltain senaatissa. Hän toimi senaattorina vuodesta 1915 aina vuoteen 1935 saakka. McFadden alkoi kiinnittää huomiota Federal Reserven toimintaan mm. toteamalla, että se oli kovin innokas solmimaan läheiset suhteet Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) kanssa 1930-luvulla. Tarkasteltuaan BIS:n toimintaa hänen oli mahdotonta välttää sitä johtopäätöstä, että valtio- ja valtiovarainministeriöt olivat halukkaita yhdistämään Euroopan ja Amerikan pankkijärjestelmän perustamalla maailmaan BIS:n maailmanlaajuisen rahoitusvallan, joka tulisi olemaan riippumaton Yhdysvaltojen hallituksesta ja toimisi sen yläpuolella.  Hän myös totesi, että Federal Reserve oli yksi korruptoituneimmista instituutioista, jonka maailma on koskaan nähnyt ja että se oli kansainvälisten pankkiirien johtama. Näiden voimakkaiden äänenpainojen takia, McFadden siivottiin nopeasti sivuun. Hän oli New Yorkissa vierailemassa vaimonsa ja poikansa kanssa syyskuun lopulla 1936, kun hän sairastui hotellissaan ja kuoli sepelvaltimotromboosiin, eli verihyytymien aiheuttamaan tukokseen. On perin kummallista, että rahaeliittiä vastustavat tai sitä paljastavat henkilöt kuolevat mystisesti ja useimmiten juuri sydänkohtaukseen.

Katsopa kuinka Faktan tarkistajat ovat tarkistaneet Titanicin uppoamisen taustat. Washington Post -lehden juttu on suorastaan hauska. Siinähän on paljon totuutta, mutta sitten vaihdetaan näköjään ihan ronskisti huumorin kannalle. Ensinnäkään nämä Titanicin tahalliseen upottamiseen liittyvät faktat eivät ole mitenkään QAnonin keksimiä juttuja. Eikä näitä juttuja ole ihan vastikään "keksitty". John Hameria ei ole jutussa vahingossakaan mainittu! Washington Postin juttu on hyvin asenteellinen - siinähän pilkataan näitä "salaliittoteoreetikkoja" antisemitisteiksi. Hahhah. Osui ja upposi. Rothschildin pankkiirisuvun valta on siis joku vanha myytti...

---

[1] Pat Robertson The New World Order 1991, 73.

[2] Koska youtube tarjoaa täyttä hölynpölyä, kannattaa katsoa Tokentubesta tämä video. https://tokentube.net/v/2872835879/The-Titanic-Sinking---JP-Morgan--Rothschild-and-Rockefeller-Conspiracy.

[3] William Greider Secrets of  The  Temple 1987, 276. (William Greider on tunnustettu ”globalisaatiokirjailija” – ks. esim. Raimo Väyrynen: Globalisaatio – uhka vai mahdollisuus. Atena 1998.)