Salainen NATO:n toiminta Suomessa Wallenbergin etuja valvomassa
Tässä postauksessa tarkastellaan Suomen salaisen poliisin ja Naton suhdetta Suomen puolustuksessa. Millainen asema Suomella on historiallisesti ollut suurvaltojen välisessä geopoliittisessa pelissä?
Globalismia ajaneisiin läntisiin instituutioihin sitoutuneet henkilöt kuten Bilderberg-kokouksista poliittista nostetta saanut Jyrki Katainen, on vienyt Suomea tietoisesti keinoja kaihtamatta kohti Naton täysjäsenyyttä - jo pitkään. Siihen pääsemiseksi kaikki kritiikki on matkan varrella vaiennettu. Siitä on esimerkkinä Kataisen vaientama Supon Paavo Selin.
Jyrki Kataista voimme myös kiittää alati kallistuvasta sähköstä. Mitä kaikkea hän muuta onnistui kuppaamaan, en vielä ole onnistunut todistamaan - jotkut väittävät, että hän olisi kupannut eläkerahastotkin jonnekin. En vielä tiedä minne.
Jyrki Katainen Supon vaientajana
Katainen syyllinen kalliiseen sähköön
Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Rislakki[5] (s.
1945) on entinen Helsingin Sanomien toimittaja ja Baltian maiden kirjeenvaihtaja,
on tutkinut CIA:n historiaa ja Naton salaisia armeijoita Suomen osalta. Hänen
kirjansa Paha Sektori vuodelta 2010 kertoo karua todellisuutta siitä,
miten kansalaisten turvallisuuteen liittyvää tietoa salailtiin Suomessa. Kylmän
sodan aikaa Suomessa on kuvailtu kuin diplomatian talvisotaa, josta kansa ei
tiennyt mitään ja jota kesti kymmeniä vuosia. Kylmä sota vaikutti vuosikymmenten
ajan melkein kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Supervallat kävivät ideologista
sotaa Suomessa. Suomi oli suurvalloille puskurivyöhyke sekä läpikulku- ja
ylilentoalue. Erityisen tärkeä oli Lappi. Sen kautta olisi marssittu ja sitä
olisi pommitettu, ydinpommeinkin.
Omat suunnitelmansa oli Natomaa Norjalla ja Wallenbergin
pankki- ja teollisuussuvun hallitsemalla Ruotsilla. Ruotsi suunnitteli jopa
omaa ydinasetta 1960-luvulle asti. Noottikriisin
kynnyksellä 1961 kehotti presidentti John F. Kennedy USA:n Euroopan-joukkojen
johtoa valmistautumaan ydiniskuihin ja sotaankin. CIA jopa ehdotti, että
voitaisiin tehdä ”demonstratiivinen yllätysydinisku” Novaja Zemljalle, runsaan
800 kilometrin päähän Suomesta. Neuvostoliitto teki juuri noihin aikoihin
Novaja Zemljalla historian suurimpia ydinkokeita. Niistä levisi radioaktiivista
laskeumaa Suomeen – mutta kansaa ei haluttu ”turhaan” pelästyttää niistä
kertomalla. Suomalaisten
tiedustelusuhteet etenkin amerikkalaisiin olivat tiiviimmät kuin kylmän sodan
aikana tiedettiin. Viranomaiset antoivat 1950-luvulla noin satatuhatta
ilmakuvakarttaa Suomesta Yhdysvaltain ilmavoimien käyttöön, ja sen lentokoneet
käyttivät Suomen ilmatilaa Neuvostoliiton tiedustelemiseen. Paha sektori
pohjautuu salaisiin arkistotietoihin, kirjallisuuteen ja haastatteluihin.
Kirjaan sisältyy harvinaisia tiedustelukuvia sekä karttoja mahdollisista
pommituskohteista Suomessa. Kirjassa esitetyt väittämät ja turvallisuusuhat
eivät ole välttämättä poistuneet.
Keskeisiä sopimuksia NATO:n kanssa ovat niin sanottu kumppanuussopimus eli Naton rauhankumppanuusohjelma johon Suomi liittyi 1.8.1997 sekä edellä mainittu isäntämaasopimus, jonka Suomi solmi Naton kanssa 4.9.2014. Kansanäänestystä ei asiasta pidetty- Eduskuntakin oli asian suhteen kumileimasin. Syksyllä 2018 Naton artikla 5, joka oikeuttaa Naton sotaharjoitukset isäntämaasopimuksen perusteella Suomen maaperällä, laitettiin käytäntöön. Vuosikymmeniin suurimmassa Nato-harjoituksessa oli mukana noin 50 000 maa-, meri- ja ilmavoimien sotilasta kaikista Nato-maista sekä Suomesta ja Ruotsista. Yhteispuolustusharjoituksessa harjoiteltiin suojaamaan Norjaa kuvitteelliselta hyökkäykseltä. Lapin lennoston johtajana toimi tuolloin eversti Antti Koskela, joka omalta osaltaan huolehti, että Nato-joukoilla on kaikki tarvittava.
Se kaikki tarpeellinen myös rahoitettiin osittain
veronmaksajien rahoilla, mikä ilmenee YLE:n uutisesta.10.2018: ”Isäntämaan tuki
tarkoittaa hyvin monenlaisia toimia, alkaen siitä, että tänne tukeutuville
harjoitusjoukoille järjestetään majoitus ja ruokaa sekä järjestetään
polttoainetta ilmatankkausosastolle. Osa järjestetään maksusta sopimuksen
mukaan ja joitakin palveluita voidaan antaa ilmaiseksi.” Myös Yhdysvaltain
ilmavoimien eversti Brian Montgomery kiitteli samaisessa uutisessa järjestelyjä
ja erityisesti Suomen kylmien olosuhteiden osaamista. Hänen mukaansa Kreikan ja
Italian kaltaisille maille sotaharjoitus pohjolassa antaa mahdollisuuden
tarkistaa, millä tolalla on kylmänkestävyys.
Iltalehden mukaan 26.8.2018 Sdp:n Tuomioja
syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten
valmistelussa todeten sen olleen ”suorastaan rikollista”.[6]
Uutisen mukaan kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) arvosteli nimeltä
mainitsemattomia sotilaita sekä ulkoministeriön ja puolustushallinnon
virkamiehiä vehkeilemisestä poliittisen johdon selän takana, kun Suomi oli
valmistellut osallistumistaan kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin.
Valmisteleeko ”Pohjolan linnake” Suomen Lappia sotatantereeksi?
Kuten jo Jukka Rislakin tutkimukset ovat
osoittaneet, Suomea suunniteltiin ja rakennettiinkin salaa kylmän sodan
sotatantereeksi. Suunnitelmat eivät ole muuttuneet lännen osalta siltä osin,
minkä voi todeta Ilta-Lehden uutisesta 7.5.2022: ”Sauli Niinistön mukaan Nato
rakentaa ”Pohjolaan linnoituksen” – Mika Aaltola kertoo, mitä se tarkoittaa”.
Uutisen mukaan Natossa Suomelle luontainen viiteryhmä ovat toiset Pohjoismaat,
mutta vastuut tulevat ulottumaan myös laajemmalle. Lehden mukaan ulkopoliittisen
instituutin johtaja Mika Aaltola kaipaa enemmän keskustelua Suomen roolista
puolustusliitossa.
Presidentti Niinistön mukaan kaikkien viiden Pohjoismaan ja Baltian maiden kuuluminen Natoon muodostaisi vahvan kokonaisuuden, eräänlaisen linnoituksen ulkoista uhkaa vastaan: ”Tässä rakennetaan pohjoista omaa turvapaikkaa, omaa turvalinnoitusta. Emme saa unohtaa Baltiaa. Juuri Ruotsin liittyminen on paitsi Suomelle myös Baltialle tärkeää, koska se antaa syvyyttä puolustukseen. Jos olemme jotakin Ukrainassa oppineet, niin juuri nämä huolto- ja täydennyslinjat, sillä on suuri merkitys, että takana on ystävällinen tai samanmielinen naapuri. Sen vuoksi painotan Ruotsin merkitystä.”
Ilta-Sanomille Aaltola kertoi Pohjolan
turvallisuuspalapelistä, joka täydentyy viimeistenkin maiden liittyessä Natoon:
”Kartalta katsoessa Suomen ja Ruotsin palat ovat puuttuneet siitä. Tässä on
toteutumassa jo 1970-luvulla haaveiltu Pohjolan puolustusliitto, joka nähtiin
korvikkeena Natolle. Nyt se toteutuu ikään kuin Naton sisällä.”[7]
Ruotsin Säpo ja Suomen Supo tekivät kylmän sodan aikana tiivistä, mutta hyvin salaista yhteistyötä. Säpon entinen johtaja Olof Frånstedt on kuvannut kirjassaan Spionjägaren del 2 miten hän piti salaisesti yhteyttä kahteen suomalaiseen Supon operatiiviseen päällikköön. Näiden kahden turvallisuusorganisaation välillä tehtiin 1960-luvun puolivälissä yhteistyösopimus. Se oli niin laajaan yhteistyöhön johtanut sopimus, että sellaista Ruotsilla ei ollut minkään muun vieraan valtion kanssa. Ruotsi sai käytännössä Supon kautta arvokasta tiedustelutietoa Neuvostoliitosta ja tietoa neuvostodiplomaateista. Fånstedtin mukaan sopimus oli niin salainen, että siitä eivät ulkopuoliset tienneet mitään. Tietoa sopimuksesta ei haluttu julkisuuteen, koska turvallisuuspoliisit molemmilla puolilla epäilivät, että poliitikot olisivat vaatineet sellaisen yhteistyön lopettamista tai julkitulo olisi voinut aiheuttaa myös Suomen suhteissa Neuvostoliittoon merkittävää haittaa.
Ruotsille yhteistyö Suomen kanssa kaikissa puolustukseen ja tiedusteluun liittyvissä asioissa on ollut aina tärkeä, koska Ruotsille Suomi on puskurivaltio idän uhkaa vastaan. Supo laati yhteistyössä Säpon kanssa listan 10.000 suomalaisesta, jotka koettiin turvallisuusuhaksi. Näitä olivat ennen kaikkea Moskova-mieliset kommunistit.
Ruotsi vakoilee Suomessa
Ruotsilla oli vahva ja salainen tiedusteluverkosto Suomessa, koska Ruotsi koki, että sen tulee saada tietoa mahdollisista uhkatilanteista hyvissä ajoin. Ruotsi huolehti, että se sai mahdollisimman paljon tiedustelutietoja Venäjästä – tiestöt, satamat, strategisesti tärkeät alueet, joukkojen ja tukikohtien sijainnit jne. Ruotsi harjoitteli jatkuvasti varsinkin Lapin puolustamista erilaisilla lentopuolustus- ja vakoiluharjoituksilla, jotka olivat tarkasti naamioituja peiteoperaatiota yhdessä valikoitujen suomalaisten puolustusvoimiin kuuluvien tai rajavartiojääkärien kanssa. Ruotsille oli tärkeää, että Suomi pystyy tehokkaasti puolustamaan Lappia, koska Ruotsille on tärkeää suojella omia pohjoisen alueidensa malmikenttiä.
Ruotsin Lento-osasto 66 harjoitteli
tiiviisti Suomen rajavalvonnan kanssa. Ruotsin pelko tässä suhteessa oli
varmasti aiheellinen, koska Stalin oli jo määrännyt välirauhan aikana
rakentamaan Suomen Lappiin Sallan rataa, joka olisi yhdistänyt Murmanskin radan
Suomen Lapin poikki Ruotsin. Havitteliko Stalin kenties Ruotsin himoittua
malmia? Sitä eivät ole historiankirjat paljastaneet, mutta näin voisi olettaa
olleen.
Ruotsille on ollut aina tärkeätä käyttää
Suomea puskurivyöhykkeenä sodassa. Jo Ruotsin vallan aikana Ruotsin
valloitussodissa eri puolilla Eurooppaa suomalaiset hakkapeliitat olivat
kaikkein vahvin kärki. Hakkapeliitat olivat Ruotsin sotaväessä erityisesti
kolmikymmenvuotisessa sodassa palvelleita suomalaisia ratsusotilaita. Hakkapeliitta-nimitys
juontaa juurensa "Hakkaa päälle!" -sotahuutoon, ja se liitettiin
joukkoihin sotamenestyksen myötä ensimmäisen kerran Puolan sodassa. Hakkapeliitat
ratsastivat suomenhevosilla. Myöhemmin hakkapeliitoiksi on joissakin
yhteyksissä kutsuttu kaikkia kolmikymmenvuotiseen sotaan osallistuneita
suomalaisia sotilaita aselajista riippumatta.[8]
Suomi suurvaltojen pelinappulana – historiallista taustaa
Ennen
Ruotsin kuninkaan murhaa taustalla tehtiin jo kovasti salaista työtä
Ruotsin heikentämiseksi ja Suomen aseman parantamiseksi. Anjalan liitto oli
Ruotsin armeijan upseerien Liikkalan nootista alkunsa saanut kapina kuningas
Kustaa III:ta vastaan Kustaan sodan aikana. Kapinan aikana upseerit
suunnittelivat ja kävivät neuvotteluja venäläisten kanssa Suomen
itsenäistymisestä. Suomi ei kuitenkaan saanut itsenäisyyttä vaan liitettiin
osaksi Venäjää Suomen sodan päätyttyä vuonna 1809. Suomi on käytännössä ollut
aina se uhrattavissa oleva etulinjan solttupoika – kansainvälisen varjoeliitin
pelinappula geopoliittisessa shakkipelissä. Poliittisista syistä Kustaa III:n
murhaan johtaneen salaliiton tutkinta lopetettiin nopeasti, joten sen laajuutta
ei saada koskaan tietää. 1800-luvun poliittisesta vehkeilystä Venäjän
itsepäisten tsaarien nujertamiseksi on kirjoittanut mielenkiintoisen
seikkaperäisesti vapaamuurareita tutkinut valtiotieteen tohtori Karl
Steinhauser kirjassaan EU - Huomispäivän Super-Neuvostoliitto.
Vaikka suurin osa Venäjän tsaareista kuului 1800-luvulla vapaamuurareihin, he eivät tahtoneet luopua maansa suvereniteetista ja taipua täysin veljeskunnan tahtoon 1800-luvun aikana. Aleksanteri I:n kielsi koko valtakunnassan vapaamuurarien toiminnan vuonna 1822. Venäläisen kirjallisuuden isänä tunnettu kansallisrunoilija Aleksander Pushkin (1799–1837), oli yksi niistä ihmisistä, jotka kohtasivat varhaisen lopun sen takia, että ei suostunut toimimaan veljeskunnan hyväksi. Pushkin oli venäläinen aatelinen, joka kuului arvostettuun aatelisperheeseen. Varhaisesta iästä lähtien hän oli saanut kosketuksen ranskalaiseen ja englantilaiseen kirjallisuuteen. Pushkin yhdisti koko loppuelämänsä Venäjän historiaan ja kansanperinteeseen Euroopan kirjallisuuden mestareilta oppimaansa. Hän loi myös uusia runo- ja proosatyylejä sekä asettaisi standardin tuleville venäläisille kirjallisille teoksille.
Koska tsaari Aleksanteri I oli kieltänyt vapaamuurarilaitoksen valtakunnassaan vuonna 1822, Venäjällä oli sen jälkeen jatkuvasti erilaisia ryhmittymiä, jotka pyrkivät nousemaan tsaarinvaltaa vastaan. Puskin oli vihitty vapaamuurareihin vuonna 1821, eli juuri vuotta ennen laitoksen kieltämistä. Vieläkään ei ole selvinnyt mihin lopulta katosi Aleksanteri I, jonka kuolemaan on liittynyt monta epäselvyyttä.
Aleksanteri I oli ilmaissut useampaan otteeseen kaipuusta
elää tuntemattomana kansan joukossa. Venäläiskirjailija Leo Tolstoi kertoo
muistelmissaan, että ”oli hyvin tiedossa Aleksanterin sanoneen ja
kirjoittaneen, että tämä haluaisi kovasti luopua asemastaan ja pysyä pois tästä
maailmasta.”
On arvioitu, että Aleksanterin halua elää munkkierakkona lietsoi tunnontuska, joka kumpusi hänen valtaannousustaan: Aleksanteri oli noussut valtaistuimelle isänsä Paavali I:n salamurhan jälkeen, ja Aleksanterin uskottiin tietäneen salaliitosta, joka tähtäsi Paavalin murhaan.[9]
Dekabristikapina on jälkimaailman antama nimitys Pietarissa ja Venäjän keisarikunnan eteläosissa 14. joulukuuta 1825 puhjenneelle liberaalien upseerien kapinalle, jonka tarkoitus oli estää keisari Nikolai I:n nousu valtaistuimelle. Tsaarille uskolliset joukot kukistivat kuitenkin kapinan. Pushkin kuului vapaamuurareihin ja hänen oli tarkoitus osallistua kapinaan, mutta jotain odottamatonta tapahtui:
Aleksander Pushkin oli tunnettu äärimmäisestä taikauskoisuudestaan, toisinaan hän oli vainoharhaisuuden partaalla. Useissa kuuluisissa yhteyksissä hänen näennäisesti satunnaiset aavistuksensa toteutuivat kuitenkin. Pushkin päätti joulukuussa 1825 paeta äitinsä Mihailovskoen maatilalta (Pihkovan alue, 350 mailia luoteeseen Moskovasta), jossa hän oli maanpaossa. Kun hän oli matkalla Pietariin, jänis kulki hänen vaununsa edestä tien poikki. Pushkin piti tätä huonona enteenä, joten hän palasi välittömästi kartanolle. Tarinan käänne oli, että tämä tapahtui joulukuun kansannousun aattona, kun joukko aatelisia vaati tsaarin vallan rajoittamista ja perustuslakia. Se, että Pushkin ei jatkanut Pietariin, merkitsi sitä, ettei hän liittynyt Senaatintorin vallankumouksellisiin – teosta, josta suurin osa heistä tuomittiin elinikäiseen vankeuteen Siperiassa. Tämä oli yksi Pushkinin suosikkitarinoista, joita hän usein kertoi uudelleen.[10]
Vuonna 1925, kapinan satavuotispäivänä, dekabristeja ihailleet ja heihin samaistuneet bolshevikit nimesivät kapinan päänäyttämön, Pietarin Senaatintorin, uudelleen Dekabristien aukioksi. Tsaarien uppiniskaisuuden takia veljeskunta vannoi eräänä päivänä tuhoavansa koko tsaariperheen. Venäjä oli voimakas imperiumi, jonka horjuttaminen tuntui olevan haasteellista. Seuraavaksi ”vallankumoukselliset” yrittivät saada Venäjää polvilleen Krimin sodassa. Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856. Krimin sota oli siirtomaakauden suurimpia eurooppalaisia sotia, joten sotaa voidaan pitää jopa ensimmäisenä maailmansotana. Samoihin aikoihin myös Reutersin uutistoimisto oli levittämässä valtaansa. Aikansa tehokkaimmat kansainväliset uutistoimistot Havas ja Reuters alkoivat toimia Ottomaanien valtakunnassa. Molemmat uutistoimistot aloittivat toimintansa Istanbulissa Krimin sodan aikana, ja niistä tuli pian vaikutusvaltaisimmat uutislähteet sekä Ottomaanien valtakunnassa että sen ulkopuolella. Ottomaanien valtio näki ne uhkana, ja se yritti vastustaa niiden hallitsevaa roolia uutistuotannossa tekemällä yhteistyötä muiden eri virastojen ja toimijoiden kanssa. Kun tämä epäonnistui, se yritti perustaa kansallisen uutistoimiston. Krimin sota 1850-luvulla oli ensimmäinen sota, josta saatiin valokuvia, koska kamera oli keksitty.[11]
Viimeinen niitti Venäjän tsaarin arkkuun oli Aleksanteri II:n antama tuki Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnille Yhdysvaltain sisällissodassa. Vapaamuurarilliseen Golden Circle -salaseuraan kuulunut John Wilkes Booth murhasi Lincolnin 15.4.1865. Venäjän tsaari koki saman kohtalon, mutta myöhemmin. Tämä tapahtui, kun 13. maaliskuuta 1881 Venäjän johtaja tsaari Aleksanteri II murhattiin Pietarissa, kun hänen vaunuihinsa heitettiin pommi.
Lincolnin murhan takana oli vahvat taloudelliset voimat, koska Yhdysvaltain vahva taloudellisesti itsenäinen asema oli veljeskunnalle ongelma 1800-luvulla. Toisaalta vapaamuurareiden asema oli hieman heikentynyt uudella mantereella, sillä monille oli alkanut selvitä Ranskan vallankumouksen olleen vapaamuurareihin soluttautuneen Illuminatin hanke. Yhdysvalloissa syntyi antivapaamuurarillinen liike ja voimakas vastustus salaseuroja kohtaan. Rothschildin pankkiirisuku oli rahoittanut Illuminatin hankkeet ajaa Ranska kaaokseen ja nostaa Napoleonin valtaan ja sotimaan. Rothschildin pankkihuone rahoitti epätoivoisia kuninkaita Euroopassa ja sai näiden valtiontaloudet kontrolliinsa keskuspankkitoiminnan kautta. Yhdysvalloissa sen sijaan ei vielä 1800-luvulla ollut Rothschildin hallitsemaa keskuspankkia, joten tähän hankkeeseen liittyikin sitten jälleen kerran sota, jota Rothschild pääsi rahoittamaan. Yhdysvaltain sisällissota 1861–65 oli Rothschildin hanke ja se päättyi lopulta Abraham Lincolnin salamurhaan.
Poliittisten salamurhien taustalta tuntuu aina
löytyvän joku yksinäinen hullu niin kuin Olof Palmen murhaajaksi epäilty
Christer Pettersson. Abraham Lincolnin murhasi vapaamuurari John Wilkes Booth.
Kyseessä oli kuitenkin Rothschildin pankkiirisuvun tilausmurha, koska Lincoln
ei ollut suostunut veljeskunnan talutusnuoraan. Rothschildin oli ollut vaikeata
päästä Yhdysvaltain markkinoille tai lainoittamaan Yhdysvaltain hallintoa.
Lincoln ei suostunut ottamaan sisällissodan jälkeen lisää lainaa Rothschildin pankkihuoneelta,
vaan katsoi valtiolla olevan oikeus painaa omia seteleitä. Se oli Rotschildille
viimeinen niitti – sen lisäksi, että Lincoln kehtasi kaveerata Venäjän tsaarin
kanssa (Aleksanteri II).[12]
Vallankumoukset eivät ole syntyneet ihan
itsestään. William T. Still kirjoittaa vuonna 1990 julkaistussa kirjassaan New
World Order: The Ancient Plan of Secret Societies, että Ranskan suuren
vallankumouksen alla vuonna 1789 salaseuralaiset (Baijerin illuminaatit sekä
jakobiinit) manipuloivat viljamarkkinoita ja aiheuttivat siten nälänhätää ja
puutetta. Nälänhätä maailmassa ei myöskään ole sattumaa nykyään, koska ruoan
hinnannousu on suurelta osin seurausta markkinoiden manipuloinnista. Ne
johtuvat suurelta osin spekulatiivisesta kaupasta hyödykemarkkinoilla. Viljan
hintoja nostavat keinotekoisesti laajamittaiset spekulatiiviset operaatiot New
Yorkin ja Chicagon kauppapörsseissä.
Samalla kun vallankumoukselliset aiheuttivat ruokapulaa, vallankumousta agitoineet salaseuralaiset levittivät huhuja, että kaikki johtui kuninkaan ja aateliston leveästä ja tuhlailevasta elämästä. Maria Antoinette ja Ludvig XVI tapettiin giljotiinissa. Jüri Lina on tuonut esille dokumenttielokuvassaan In the Shadow of Hermes, että myös Venäjän bolsevikkivallankumouksessa markkinoita manipuloitiin keväällä 1917, jotta kansa saatiin kaduille kuuntelemaan Lenin lupauksia. Ongelmista syytettiin tietenkin tsaarinhallintoa – aivan kuten Ranskan vallankumouksessa oli syytetty Ranskan kuningasta. Jakobiinit nousivat valtaan Maximielle Robespierren johdolla ja alkoi jakobiiniterrori. 50 000 ihmistä tapettiin giljotiinissa ja 2500 aristokraattia menetti henkensä, kun vallankumoukselliset pistivät tuulemaan punaisissa fryygialaishatuissaan. Samainen tonttuhattu löytyy joulutontun päästä sekä Smurffipapan päästä. Ranskan suuri vallankumous ei ollut luonnollinen kansannousu. Lordi Actonin tiedetään kirjoittaneen kirjassaan Essays on the French Revolution: "Kauhistuttava asia Ranskan vallankumouksessa ei ole sen melske, vaan suunnittelu. Kaiken tulen ja savun läpi havaitsemme todisteet laskelmoidusta organisaatiosta. Johtajat pysyvät visusti piilossa ja naamioituina, mutta heidän läsnäolostaan ei ollut epäilystäkään alusta alkaen."
![]() |
Sidney Reilly. |
Oikeasti hän ei kadonnut minnekään. Vaihtoi ehkä nimeä ja jatkoi peitehommia. Sidney Reilly oli paljastua Neuvostoliitossa majailevaksi brittiagentiksi. Paljastuminen olisi herättänyt suuria epäilyksiä ja kysymyksiä, että mitä brittiagentilla on tekemistä Neuvostoliitossa. No, eipä hätää. Britit keksivät oivan ajatuksen - sehän olikin Operaatio Trust. Eli suunnitelmallinen länsiagenttien solutus vihollisen joukkoihin. Tai käytännössä siis Tsheka ikään kuin hyödynsi näitä Neuvostoliitossa olevia ulkomaalaisia värvätäkseen heistä kaksoisagentteja.
Suomalainen radiotiedustelu maailman huippua
Suomalaiset nousivat heti itsenäistymisen jälkeisinä vuosina radiotiedustelun huippuosaajiksi, koska Reino Hallamaa ja Aladar Paasonen kehittivät taitojaan purkaessaan Neuvostoliiton puna-armeijan salaista viestintää. Suomessa elettään itsenäisyyden alkuvuosina siinä pelossa, että Neuvosto-Venäjä yrittäisi soluttautua Suomeen ja saada aikaan vallankumouksen. Hallamaa oli kiinnostunut sähkösanomista jo nuorena ja oppi morsetuksen aakkoset kotonaan rautateiden lennättimellä. Nuorukainen oli kesätöissä sähköttäjänä Rauman rautateillä. Vuonna 1916 hän suoritti rautateiden virkamiestutkinnon Helsingissä. Hän palveli sähköttäjänä Helsingin asemalla. Hallamaa palveli vapaussodassa valkoisten puolla. Sisällissodan jälkeen Hallamaa ilmoittautui vapaaehtoisena radiojoukkoihin, joista hänet omasta pyynnöstään siirrettiin laivastoon torpedovene S 2:n radiosähköttäjäksi. Hallamaa ylennettiin alikersantiksi vuoden 1918 lokakuussa. Hän palveli laivastossa seuraavan vuoden huhtikuulle asti. Radiotiedustelun huipulle pääseminen alkoi Suursaaressa, jonne lähti Hallamaan johtama komennuskunta vuoden 1919 vappuna. Saaresta nuoret teekkarit löysivät venäläisten jättämät kipinälennättimet, joista toinen, oli tarkoitettu laivaston kaukoliikenteeseen ja toinen lähinnä Suomenlahden yhteyksiin. Vääpeli Ragnvald Rankku Lind, myöhemmin majuri Lautkari, kunnosti komennuskuntaan kuuluneen teekkariporukan kanssa pienemmän lennättimen. Ohjekirjoja ja kaaviokuvia ei ollut, mutta se ei ilmeisesti teekkareita häirinnyt. Laite saatiin kuntoon. Teekkarit laativat salakirjoitussanoman ja naputtelivat sen eetteriin ja saivat kuittauksen. Suursaaren komennuskunta otti vastaan morsemerkkejä kehittääkseen taitojaan. Mitään he eivät kuitenkaan salakirjoitetuista sanomista ymmärtäneet. Kunnes kohtalo puuttui peliin. Erään venäläisen kipinälennätinaseman sähköttäjä ei saanut selvää vastaanottamansa salasanoman sisällöstä. Hän pyysi selväkielisesti toistoa. Lähettäjä haukkui vastaanottajan pataluhaksi ja käski lähettää pyynnön uudestaan salakirjoitettuna. Näin porukka sai haltuunsa sekä selväkielisen sanoman että salasanoman. Joku neropatti teekkareista pääsi selville salakirjoituksesta.
Tästä alkoi uusi harrastus. Komennuskunta pyrki avaamaan venäläisten lähettämiä salasanomia ja aina silloin tällöin onnistuikin tehtävässään. Eräs avattu sanoma teki Suursaaren porukan kuuluisaksi Helsingissä. Se liittyi kenraali Nikolai Judenitšin joukkojen jäännösten tuhoamisoperaatioihin Pietarin lähettyvillä. Komennuskunta oli siepannut venäläisen salasanoman, avannut sen, salakirjoittanut sen uudestaan ja lähettänyt sen nopeasti ylimmän sotilasjohdon tiedoksi. Hallamaa komennettiin Helsinkiin. Syksyn ja talven aikana Suursaaren komennuskunta kunnosti venäläisten Viipuriin, Kotkaan ja Turkuun jättämät radioasemat.[13]
Suomalaisten teekkarien erinomaiset taidot ovat edelleen kysyttyä kauppatavaraa tiedustelun ja teknologian alalla. National Security Agency (NSA) värvää salaisesti suomalaisia osaajia kehittämään kiinnostavia keksintöjä. Yksi tällainen henkilö on Hannu Oja, muta hän ei ole ainoa suomalainen yliopistotutkija, joka on tehnyt yhteistyötä NSA:n rahoittamien tutkijoiden kanssa. Vastaavia tekijöitä on ollut kirjoilla useissa muissakin Suomen yliopistoissa. Esimerkiksi Aalto-yliopiston tutkijat osallistuivat NSA:n osittain tukemaan laajaan projektiin, jossa kehitettiin datan etävarmennukseen liittyvää teknologiaa entistä paremmaksi. Mukana oli myös Trustonic-tietoturvayrityksessä työskennellyt Jan-Erik Ekberg, joka toimii nykyään Aalto-yliopiston apulaisprofessorina.
Vuonna 2016 julkaistu tutkimus tehtiin yhteistyössä useamman yliopiston voimin, ja NSA tuki siihen osallistuneen amerikkalaisen yliopiston osuutta. Suomessa se sai rahaa Suomen Akatemialta ja teknologiarahoittaja Tekesiltä. Tietokirjailija Petteri Järvinen kirjoitti vuonna 2014 teoksen, joka käsitteli NSA:n toimintaa. Hän kertoo, ettei ole ennen nähnyt mitään tietoja sen rahoittamista hankkeista, sillä tiedot ovat yleensä salaisia. ”Sen sijaan tiedustelupalvelu CIA on tunnettu teknologiarahoittaja. Sillä on oma In-Q-Tel-sijoitusyhtiö hyödyllisten teknologioiden kasvattamiseksi”, Järvinen kertoo. Sijoitusyhtiön sivulla kerrotaan, että se kiihdyttää kansallisten turvallisuuspalveluiden käyttämän teknologian kehitystä. Järvinen arvioi, että kuvauksen monikkomuoto voisi viitata NSA:han ja muihin vastaaviin organisaatioihin.[14]
Operaatio Stella Polaris
Iltasnomat
Naton salaisten Gladio-armeijoiden olemassaoloa ei
ole syytä kiistää Suomessakaan. Niistä on tehty dokumentteja Suomessakin. Kai
Bymanin toimittamassa MOT-dokumentissa Kylmän sodan suomalaisagentit
14.10.2019 on esitetty, että Italiassa vuonna 1991 paljastunut CIA:n pyörittämä
salaistakin salaisempi Gladio-verkosto olisi ollut toiminnassa Suomessakin.
Puolustusministeri Elisabeth Rehn kiisti sellaisen olemassaolon tai ainakaan hän
ei ollut sellaisesta tietoinen vuonna 1991 tehdyn haastattelun perusteella.
Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa toimi heti sodan jälkeen vastarintaliike,
joka syyllistyi asekätkentään. Se oli selvästi CIA:n tyyppistä toimintaa.
Asekätkennän avulla Suomi varustautui mahdollista Neuvostoliiton miehitystä
vastaan. Vasemmistolainen sisäministeri Yrjö Leino paljasti
asekätkentäoperaation, jolloin Naton joukkojen toiminta keskeytyi tai vaikeutui
Suomessa joiksikin aikaa.
Ruotsin radiotiedustelun kehittymisen kannalta
Operaatio Stella Polariksella on merkitystä, koska Suomesta salakuljetettiin
operaation turvin vuonna 1944 Suomen tiedusteluosaamisen parhain kärki, tärkeää
tiedusteluaineistoa ja radiotiedustelun ammattilaisia Ruotsiin. Suomalaiset
olivat radiotiedustelun huippuosaajia Aladar Paasosen ja Reino Hallamaan
ansiosta. Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, että Yhdysvaltain kansallisen
turvallisuuspalvelun eli NSA:n osaaminen perustui alkuun pitkälti suomalaisten
hankkimaan tietoon ja osaamiseen, koska Yhdysvaltain agentit ostivat
Tukholmassa suomalaisten tietotaitoa heti sodan loppuvaiheissa vuonna 1944.
Hallamaa itse päätyi Espanjaan, kun taas Paasonen päätyi juuri Yhdysvaltoihin
tiedustelupalvelun palvelukseen jouduttuaan pakenemaan Suomesta vuonna 1945.
Kun CIA värväsi vastarintasissejä taistelemaan kommunismin uhkaa vastaan
Ruotsissa ja Suomessa, tiedustelutoiminta oli keskeisessä roolissa. Ruotsin
salainen vastarinta-armeija perustui ruotsalaisen radiotiedustelu FRA:n
salaisiin ryhmiin. Olof Palmenkin murhamysteeri ratkeaa, kun tätä vyyhtiä
avataan.
[1]
Iltalehti 6.9.2010 Nelonen: Katainen paimensi Supoa terrorismilausunnoissa
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen paimensi
suojelupoliisia terrorismilausunnoissa, kertoi Nelosen uutiset maanantaina https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010090612303944
[2]
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/kiusaamista-supossa-nain-paavo-selin-ajettiin-umpikujaan/
teiskuntaa.
[3] Elina
Ranta (27.3.2019) Salainen muistio: Tästä lähtivät liikkeelle Carunan hurjat
sähkönsiirron hinnankorotukset Ilta-Sanomat https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006048741.html
[5] Rislakki
on julkaissut Suomen lähihistoriaa, Baltian maita ja tiedustelutoimintaa
käsittelevää kirjaa. Hän on saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1986 ja
Tutkivien toimittajien Lumilapiopalkinnon 1995, ja hänen teoksensa on ollut
Tieto-Finlandia-ehdokkaana 1997.
[6] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808252201161336
[7]
Ilta-Sanomat 7.5.2022 Johannes Kotkavirta. https://www.is.fi/politiikka/art-2000008794842.html
[9]Lauri
Seppälä 31.07.2016 Seura Mysteeri Venäjällä: Kuoliko keisari Aleksanteri I
kaksi kertaa? https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/mysteeri-venajalla-kuoliko-keisari-aleksanteri-i-kaksi-kertaa/
[10]
Victoria Drey 29.8.2016 Little-known quirks of some great Russian authors
https://www.rbth.com/arts/culture/2016/08/29/little-known-quirks-of-some-great-russian-authors_625021
[11] Kuvia
Krimin sodasta: https://www.life.com/history/crimea-where-war-photography-was-born/
Kameran historiasta: https://www.nfi.edu/when-was-the-camera-invented/
[12] Lina 2004, 148.
[13] http://brantberg.fi/Sotaupseerit%20-%20eversti%20Reino%20Hallamaa.htm
[14] Petri
Jääskeläinen: ”Näin lännen tiedustelupalvelut rahoittavat suomalaista
tieteentekoa – tutkijat luovat huomaamattaan NSA:lle parempia
tiedustelukeinoja” Seura 13.12.2019.