Katainen ja kallis sähkö sekä NATO

 Salainen NATO:n toiminta Suomessa Wallenbergin etuja valvomassa

Tässä postauksessa tarkastellaan Suomen salaisen poliisin ja Naton suhdetta Suomen puolustuksessa. Millainen asema Suomella on historiallisesti ollut suurvaltojen välisessä geopoliittisessa pelissä? 

Globalismia ajaneisiin läntisiin instituutioihin sitoutuneet henkilöt kuten Bilderberg-kokouksista poliittista nostetta saanut Jyrki Katainen, on vienyt Suomea tietoisesti keinoja kaihtamatta kohti Naton täysjäsenyyttä - jo pitkään. Siihen pääsemiseksi kaikki kritiikki on matkan varrella vaiennettu. Siitä on esimerkkinä Kataisen vaientama Supon Paavo Selin.

Jyrki Kataista voimme myös kiittää alati kallistuvasta sähköstä. Mitä kaikkea hän muuta onnistui kuppaamaan, en vielä ole onnistunut todistamaan - jotkut väittävät, että hän olisi kupannut eläkerahastotkin jonnekin. En vielä tiedä minne.

Jyrki Katainen Supon vaientajana

Suomen kuvalehdessä 26.11.2010 julkaistussa jutussa Kiusaamista Supossa: Näin Paavo Selin ajettiin umpikujaan, kerrotaan, miten suurta valtaa Jyrki Katainen käytti vaientaakseen Supon terrorisminvastaisen vastaisen yksikön johtajana toimineen Paavo Selinin vuonna 2005. 

Taustalla oli se, että Katainen oli Savon Sanomissa kirjoittanut, että Suomen jääminen Naton ulkopuolelle aiheuttaisi sen, että Suomi jäisi ilman tärkeää tiedustelutietoa taistelussa kansainvälistä terrorismia vastaan. Selin oli samana päivänä pitänyt esitelmän, jossa hän oli ottanut kantaa Kataisen esittämään huoleen ja todennut, että Suomi ei jää Naton ulkopuolisena maana vaille tiedustelutietoa terrorismin torjunnassa. Esitelmä oli siten ristiriidassa kokoomuksen Jyrki Kataisen näkemysten kanssa, joka pääministerinä tuohtui Selinin lausunnoista. Kataisen lausumat olivat siis "totta", koska hän niin sanoi.

Selin teki virheen, kun oli vähätellyt Naton antamaa suojaa ja roolia terrorismin torjunnassa. Kiistan ytimessä oli se, jääkö Suomi Naton ulkopuolella ollessaan vaille tiedustelutietoa. Uskoisin kaiken saamani tiedon perusteella, että Natoon kuulumisella ei ole mitään merkitystä tiedusteluyhteistyölle, koska tiedustelupalvelut ovat tehneet yhteistyötä täysin riippumatta Natoon kuulumisesta - ainakin Suomessa. Sitä paitsi Suomen oma sotilastiedustelu on maailman huippuluokkaa. Natoon liittyminen on enemmänkin poliittisesti perusteltu, kuin sotilastiedusteluun liittyvä toimi. 

Kokoomus on ajanut voimakkaasti Suomea Naton jäsenyyttä kohti, joten mitään Natoon liittyvää negatiivista kannanottoa ei Katainen luonnollisestikaan hyväksynyt. Suojelupoliisissa tapahtunut syrjintä nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen vasta syyskuussa 2010. Nelosen uutiset julkaisi tuolloin puhelinnauhoja, joissa Supon entinen päällikkö Seppo Nevala haukkui 6. syyskuuta 2005 voimakkaasti alaistaan Paavo Seliniä: ”Tämä alkaa jo olla liian paksua, että sinä menet ottamaan kantaa tulenpalaviin poliittisiin kysymyksiin. Tähän on reagoitu korkealta poliittiselta tasolta, että suojelupoliisin pikkuvirkamies on ottanut tällaisen kannan.”[1] Kataisen yhteydenoton jälkeen Supon päällikkö, nyt edesmennyt Seppo Nevala kielsi Supon terrorismin torjunnan asiantuntijalta poliittiset lausunnot. 

Syyskuussa 2005 Kataisen puhelun seurauksena Seppo Nevala haukkui Paavo Selinin ja ilmaisi, että tämän virkaura ei tule etenemään. Tapauksen yhteydessä Katainen otti myös yhteyttä Seliniin sähköpostilla ja sanoi olevansa hyvin yllättynyt Selinin esitelmän sisällöstä. Kataisen painostuksen takia Selinin ura päättyi Supossa. Selin kieltäytyi, kun hänelle ehdotettiin henkilökiertoa vuonna 2006. Maaliskuussa 2007 Selin pakkosiirrettiin pois tehtävistään kenttävalvontayksikön päälliköksi. Syksyllä 2010 Seliniltä otettiin pois kulkulupia työpaikalleen ja työsähköposti suljettiin. Marraskuussa 2010 Poliisiylijohto ryhtyi selvittämään väitteitä, joiden mukaan Paavo Selin on joutunut kiusaamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi. Marraskuussa Supon ylitarkastaja Matti Mikkola kertoi Suomen Kuvalehdessä joutuneensa syrjinnän kohteeksi 16 vuoden ajan.[2] 

Tapaus kertoo omaa kieltään siitä, millaista valtaa Bilderbergiin kuuluva poliitikko voi käyttää Suomessa. Tehtiinkö tapaus Selinistä varoittava esimerkki kaikille tuleville virkamiehille siitä, että Natosta ei anneta poliittisia lausumia? Hymy-lehden saamien tietojen mukaan Jyrki Kataisen Isä Yrjö Katainen on vapaamuurari. Katainen itse on ainakin vahvasti Bilderberg-kerhon jäsen.

Seppo Nevalan kuolemakin herättää epäilyksiä. Miksi niin nuorena?

Katainen syyllinen kalliiseen sähköön

Jyrki Kataisen suuriin saavutuksiin voidaan laskea myös Fortumin sähköverkon myynti. Caruna sai alkunsa itsenäisenä yrityksenä, kun Fortum luopui Suomen sähkönsiirtoliiketoiminnastaan vuonna 2014. Nykyiset omistajat ovat kotimaisia ja kansainvälisiä eläkesijoittajia, joiden omistusosuudet ovat KKR (40 %), Ontario Teachers' (40 %), ruotsalainen työeläkevakuutusyhtiö AMF (12,5 %) ja Elo (7,5 %). Kun Katainen, Heikki Haavisto ja Jan Vapaavuori junnasivat sähköverkon myynnin, päätöksessä otettiin samalla kantaa ulkomaiseen omistukseen. Heidän mukaansa potin koon takia sille ei ollut luontevaa ostajaa kotimaassa. Fortum ilmoitti myynnin yhteydessä, että ostaja on Suomi Power Networks, jonka osakkaita ovat kansainväliset infrasijoitusyhtiöt ja suomalaisia eläkevakuuttajia. Kauppahinta oli 2,55 miljardia euroa. Haavisto puolsi kauppaa heti seuraavana päivänä HS:lle sanoen, että sähkönjakeluverkko ei ollut sellainen infrastruktuurin osa, johon valtion olisi kannattanut lähteä sijoittamaan. Hän toivoi myös, että yhtiö investoisi kotimaisiin uusiutuviin kohteisiin. Valtio-omistajan puolella painoi tulojen lisäksi halu tukea Fortumin osingonmaksukykyä tulevaisuudessa. [3] 

No huh. Valtionhan olisi juuri pitänyt sijoittaa näihin energiayhtiöihin ja turvata siten kaikkein tärkein osa-alue. SE on jo itsessään turvallisuuspolitiikkaa, kuten olemme huomanneet.

Eli Katainen ja kumppanit päättivät, hyvä ja kannattava liiketoiminta piti lyödä rahoiksi, jotta kassassa on rahaa maksaa Fortumin johdolle osinkoja. Lyhytnäköisen voitontavoittelun takia, Suomen poliittinen johto teki emämunauksen myydessään sähköverkon ulkomaiseen omistukseen. Nyt Carunalla on monopoliasema sähkönjakelussa ja se voi nostaa sähkönsiirtomaksuja aivan mielin määrin. Niinhän siinä juuri on käynytkin. Caruna on tehnyt isoja hinnankorotuksia sähkön siirtohintoihin. Lisäksi yritys on vältellyt Finnwatchin selvityksen mukaan suomalaisia veroja. Finnwatchin keräämien tietojen mukaan Suomi menettää miljoonia Carunan verosuunnittelun takia. Syksyllä 2022 Caruna on uutisotsikoissa: ”Caruna tekee huipputulosta Fortumin entisellä verkolla”.[4]

Toimittaja ja tietokirjailija Jukka Rislakki[5] (s. 1945) on entinen Helsingin Sanomien toimittaja ja Baltian maiden kirjeenvaihtaja, on tutkinut CIA:n historiaa ja Naton salaisia armeijoita Suomen osalta. Hänen kirjansa Paha Sektori vuodelta 2010 kertoo karua todellisuutta siitä, miten kansalaisten turvallisuuteen liittyvää tietoa salailtiin Suomessa. Kylmän sodan aikaa Suomessa on kuvailtu kuin diplomatian talvisotaa, josta kansa ei tiennyt mitään ja jota kesti kymmeniä vuosia. Kylmä sota vaikutti vuosikymmenten ajan melkein kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Supervallat kävivät ideologista sotaa Suomessa. Suomi oli suurvalloille puskurivyöhyke sekä läpikulku- ja ylilentoalue. Erityisen tärkeä oli Lappi. Sen kautta olisi marssittu ja sitä olisi pommitettu, ydinpommeinkin.

Omat suunnitelmansa oli Natomaa Norjalla ja Wallenbergin pankki- ja teollisuussuvun hallitsemalla Ruotsilla. Ruotsi suunnitteli jopa omaa ydinasetta 1960-luvulle asti.  Noottikriisin kynnyksellä 1961 kehotti presidentti John F. Kennedy USA:n Euroopan-joukkojen johtoa valmistautumaan ydiniskuihin ja sotaankin. CIA jopa ehdotti, että voitaisiin tehdä ”demonstratiivinen yllätysydinisku” Novaja Zemljalle, runsaan 800 kilometrin päähän Suomesta. Neuvostoliitto teki juuri noihin aikoihin Novaja Zemljalla historian suurimpia ydinkokeita. Niistä levisi radioaktiivista laskeumaa Suomeen – mutta kansaa ei haluttu ”turhaan” pelästyttää niistä kertomalla.  Suomalaisten tiedustelusuhteet etenkin amerikkalaisiin olivat tiiviimmät kuin kylmän sodan aikana tiedettiin. Viranomaiset antoivat 1950-luvulla noin satatuhatta ilmakuvakarttaa Suomesta Yhdysvaltain ilmavoimien käyttöön, ja sen lentokoneet käyttivät Suomen ilmatilaa Neuvostoliiton tiedustelemiseen. Paha sektori pohjautuu salaisiin arkistotietoihin, kirjallisuuteen ja haastatteluihin. Kirjaan sisältyy harvinaisia tiedustelukuvia sekä karttoja mahdollisista pommituskohteista Suomessa. Kirjassa esitetyt väittämät ja turvallisuusuhat eivät ole välttämättä poistuneet.

Keskeisiä sopimuksia NATO:n kanssa ovat niin sanottu kumppanuussopimus eli Naton rauhankumppanuusohjelma johon Suomi liittyi 1.8.1997 sekä edellä mainittu isäntämaasopimus, jonka Suomi solmi Naton kanssa 4.9.2014. Kansanäänestystä ei asiasta pidetty- Eduskuntakin oli asian suhteen kumileimasin. Syksyllä 2018 Naton artikla 5, joka oikeuttaa Naton sotaharjoitukset isäntämaasopimuksen perusteella Suomen maaperällä, laitettiin käytäntöön. Vuosikymmeniin suurimmassa Nato-harjoituksessa oli mukana noin 50 000 maa-, meri- ja ilmavoimien sotilasta kaikista Nato-maista sekä Suomesta ja Ruotsista. Yhteispuolustusharjoituksessa harjoiteltiin suojaamaan Norjaa kuvitteelliselta hyökkäykseltä. Lapin lennoston johtajana toimi tuolloin eversti Antti Koskela, joka omalta osaltaan huolehti, että Nato-joukoilla on kaikki tarvittava. 

Se kaikki tarpeellinen myös rahoitettiin osittain veronmaksajien rahoilla, mikä ilmenee YLE:n uutisesta.10.2018: ”Isäntämaan tuki tarkoittaa hyvin monenlaisia toimia, alkaen siitä, että tänne tukeutuville harjoitusjoukoille järjestetään majoitus ja ruokaa sekä järjestetään polttoainetta ilmatankkausosastolle. Osa järjestetään maksusta sopimuksen mukaan ja joitakin palveluita voidaan antaa ilmaiseksi.” Myös Yhdysvaltain ilmavoimien eversti Brian Montgomery kiitteli samaisessa uutisessa järjestelyjä ja erityisesti Suomen kylmien olosuhteiden osaamista. Hänen mukaansa Kreikan ja Italian kaltaisille maille sotaharjoitus pohjolassa antaa mahdollisuuden tarkistaa, millä tolalla on kylmänkestävyys.

Iltalehden mukaan 26.8.2018 Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmistelussa todeten sen olleen ”suorastaan rikollista”.[6] Uutisen mukaan kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) arvosteli nimeltä mainitsemattomia sotilaita sekä ulkoministeriön ja puolustushallinnon virkamiehiä vehkeilemisestä poliittisen johdon selän takana, kun Suomi oli valmistellut osallistumistaan kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin.

Valmisteleeko ”Pohjolan linnake” Suomen Lappia sotatantereeksi?

Kuten jo Jukka Rislakin tutkimukset ovat osoittaneet, Suomea suunniteltiin ja rakennettiinkin salaa kylmän sodan sotatantereeksi. Suunnitelmat eivät ole muuttuneet lännen osalta siltä osin, minkä voi todeta Ilta-Lehden uutisesta 7.5.2022: ”Sauli Niinistön mukaan Nato rakentaa ”Pohjolaan linnoituksen” – Mika Aaltola kertoo, mitä se tarkoittaa”. Uutisen mukaan Natossa Suomelle luontainen viiteryhmä ovat toiset Pohjoismaat, mutta vastuut tulevat ulottumaan myös laajemmalle. Lehden mukaan ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kaipaa enemmän keskustelua Suomen roolista puolustusliitossa.

Presidentti Niinistön mukaan kaikkien viiden Pohjoismaan ja Baltian maiden kuuluminen Natoon muodostaisi vahvan kokonaisuuden, eräänlaisen linnoituksen ulkoista uhkaa vastaan: ”Tässä rakennetaan pohjoista omaa turvapaikkaa, omaa turvalinnoitusta. Emme saa unohtaa Baltiaa. Juuri Ruotsin liittyminen on paitsi Suomelle myös Baltialle tärkeää, koska se antaa syvyyttä puolustukseen. Jos olemme jotakin Ukrainassa oppineet, niin juuri nämä huolto- ja täydennyslinjat, sillä on suuri merkitys, että takana on ystävällinen tai samanmielinen naapuri. Sen vuoksi painotan Ruotsin merkitystä.” 

Ilta-Sanomille Aaltola kertoi Pohjolan turvallisuuspalapelistä, joka täydentyy viimeistenkin maiden liittyessä Natoon: ”Kartalta katsoessa Suomen ja Ruotsin palat ovat puuttuneet siitä. Tässä on toteutumassa jo 1970-luvulla haaveiltu Pohjolan puolustusliitto, joka nähtiin korvikkeena Natolle. Nyt se toteutuu ikään kuin Naton sisällä.”[7]

Ruotsin Säpo ja Suomen Supo tekivät kylmän sodan aikana tiivistä, mutta hyvin salaista yhteistyötä. Säpon entinen johtaja Olof Frånstedt on kuvannut kirjassaan Spionjägaren del 2 miten hän piti salaisesti yhteyttä kahteen suomalaiseen Supon operatiiviseen päällikköön. Näiden kahden turvallisuusorganisaation välillä tehtiin 1960-luvun puolivälissä yhteistyösopimus. Se oli niin laajaan yhteistyöhön johtanut sopimus, että sellaista Ruotsilla ei ollut minkään muun vieraan valtion kanssa. Ruotsi sai käytännössä Supon kautta arvokasta tiedustelutietoa Neuvostoliitosta ja tietoa neuvostodiplomaateista. Fånstedtin mukaan sopimus oli niin salainen, että siitä eivät ulkopuoliset tienneet mitään. Tietoa sopimuksesta ei haluttu julkisuuteen, koska turvallisuuspoliisit molemmilla puolilla epäilivät, että poliitikot olisivat vaatineet sellaisen yhteistyön lopettamista tai julkitulo olisi voinut aiheuttaa myös Suomen suhteissa Neuvostoliittoon merkittävää haittaa. 

Ruotsille yhteistyö Suomen kanssa kaikissa puolustukseen ja tiedusteluun liittyvissä asioissa on ollut aina tärkeä, koska Ruotsille Suomi on puskurivaltio idän uhkaa vastaan. Supo laati yhteistyössä Säpon kanssa listan 10.000 suomalaisesta, jotka koettiin turvallisuusuhaksi. Näitä olivat ennen kaikkea Moskova-mieliset kommunistit.

Ruotsi vakoilee Suomessa

Ruotsilla oli vahva ja salainen tiedusteluverkosto Suomessa, koska Ruotsi koki, että sen tulee saada tietoa mahdollisista uhkatilanteista hyvissä ajoin. Ruotsi huolehti, että se sai mahdollisimman paljon tiedustelutietoja Venäjästä – tiestöt, satamat, strategisesti tärkeät alueet, joukkojen ja tukikohtien sijainnit jne. Ruotsi harjoitteli jatkuvasti varsinkin Lapin puolustamista erilaisilla lentopuolustus- ja vakoiluharjoituksilla, jotka olivat tarkasti naamioituja peiteoperaatiota yhdessä valikoitujen suomalaisten puolustusvoimiin kuuluvien tai rajavartiojääkärien kanssa. Ruotsille oli tärkeää, että Suomi pystyy tehokkaasti puolustamaan Lappia, koska Ruotsille on tärkeää suojella omia pohjoisen alueidensa malmikenttiä. 

Ruotsin Lento-osasto 66 harjoitteli tiiviisti Suomen rajavalvonnan kanssa. Ruotsin pelko tässä suhteessa oli varmasti aiheellinen, koska Stalin oli jo määrännyt välirauhan aikana rakentamaan Suomen Lappiin Sallan rataa, joka olisi yhdistänyt Murmanskin radan Suomen Lapin poikki Ruotsin. Havitteliko Stalin kenties Ruotsin himoittua malmia? Sitä eivät ole historiankirjat paljastaneet, mutta näin voisi olettaa olleen.

Ruotsille on ollut aina tärkeätä käyttää Suomea puskurivyöhykkeenä sodassa. Jo Ruotsin vallan aikana Ruotsin valloitussodissa eri puolilla Eurooppaa suomalaiset hakkapeliitat olivat kaikkein vahvin kärki. Hakkapeliitat olivat Ruotsin sotaväessä erityisesti kolmikymmenvuotisessa sodassa palvelleita suomalaisia ratsusotilaita. Hakkapeliitta-nimitys juontaa juurensa "Hakkaa päälle!" -sotahuutoon, ja se liitettiin joukkoihin sotamenestyksen myötä ensimmäisen kerran Puolan sodassa. Hakkapeliitat ratsastivat suomenhevosilla. Myöhemmin hakkapeliitoiksi on joissakin yhteyksissä kutsuttu kaikkia kolmikymmenvuotiseen sotaan osallistuneita suomalaisia sotilaita aselajista riippumatta.[8]

Suomi suurvaltojen pelinappulana – historiallista taustaa

Vuosina 1808–1809 käyty Suomen sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen sota, jonka syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkuun, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan.

Sitä ei historiankirjat yleensä kerro, että vapaamuurarit olivat Ruotsin kuninkaalle katkeria siitä, että se oli tarjonnut Ranskan suuren vallankumouksen (1789) aikana Ranskan kuninkaalle suojapaikkaa. Poliittiset salamurhat ovat kuuluneet veljeskunnan hallintakeinoihin vähintäänkin siitä saakka, kun Illuminati-järjestö näki päivän valon vuonna 1776. Tohtori Steinhauser on kirjassaan kuvaillut, että vapaamuurarien murhaamaksi joutui jo heti Ranskan suuren vallankumouksen aikaan Ruotsin kuningas Kustaa III. Murhatyön tekijäksi valikoitui aatelismies kapteeni Jacob Johan Anckarström. Hän ampui 16. maaliskuuta 1792 Kustaata kylkeen Tukholman oopperatalon naamiaisissa.

Vapaamuurari Anckarströmin viha kuningasta kohtaan oli vähitellen kehittynyt murha-ajatuksiksi. Ranskan vallankumouksen antaman esikuvan mukaisesti hän alkoi pitää kuningasta tyrannina, joka pitää raivata pois tieltä, jotta kansa saisi takaisin sille kuuluvat oikeudet. Vuoden 1792 alussa hän otti yhteyttä kuninkaaseen tyytymättömiin aatelismiehiin. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, jonka johdossa oli kenraali ja vapaaherra Carl Pechlin. Muita osallistujia olivat muun muassa kreivit Claes Horn ja Adolf Ribbing.

Vapaamuurareita parikymmentä vuotta tutkinut tohtori Steinhauser toteaa, että Kustaa III:n salamurha liittyi Illuminaattien organisoimaan Ranskan suuren vallankumoukseen sen takia, että Kustaa III oli hyvää hyvyyttään tarjonnut apuaan Ranskan kuninkaalle Ludvig XVI:lle tarkoituksenaan salakuljettaa Ranskan kuningas Ruotsiin turvaan. Apu ei ehtinyt ajoissa sen takia, että vapaamuurari Anckarström ehti tappaa Ruotsin kuninkaan ja sen jälkeen alle vuoden kuluttua Ranskan kuningas mestattiin giljotiinissa 21.1.1793 Pariisissa, jossa valtaa pitivät vapaamuurarikerhoon kuuluneet jakobiinit. Käynnissä oli jakobiiniterrori ja propagandasota.

Ennen Ruotsin kuninkaan murhaa taustalla tehtiin jo kovasti salaista työtä Ruotsin heikentämiseksi ja Suomen aseman parantamiseksi. Anjalan liitto oli Ruotsin armeijan upseerien Liikkalan nootista alkunsa saanut kapina kuningas Kustaa III:ta vastaan Kustaan sodan aikana. Kapinan aikana upseerit suunnittelivat ja kävivät neuvotteluja venäläisten kanssa Suomen itsenäistymisestä. Suomi ei kuitenkaan saanut itsenäisyyttä vaan liitettiin osaksi Venäjää Suomen sodan päätyttyä vuonna 1809. Suomi on käytännössä ollut aina se uhrattavissa oleva etulinjan solttupoika – kansainvälisen varjoeliitin pelinappula geopoliittisessa shakkipelissä. Poliittisista syistä Kustaa III:n murhaan johtaneen salaliiton tutkinta lopetettiin nopeasti, joten sen laajuutta ei saada koskaan tietää. 1800-luvun poliittisesta vehkeilystä Venäjän itsepäisten tsaarien nujertamiseksi on kirjoittanut mielenkiintoisen seikkaperäisesti vapaamuurareita tutkinut valtiotieteen tohtori Karl Steinhauser kirjassaan EU - Huomispäivän Super-Neuvostoliitto.

Vaikka suurin osa Venäjän tsaareista kuului 1800-luvulla vapaamuurareihin, he eivät tahtoneet luopua maansa suvereniteetista ja taipua täysin veljeskunnan tahtoon 1800-luvun aikana. Aleksanteri I:n kielsi koko valtakunnassan vapaamuurarien toiminnan vuonna 1822. Venäläisen kirjallisuuden isänä tunnettu kansallisrunoilija Aleksander Pushkin (1799–1837), oli yksi niistä ihmisistä, jotka kohtasivat varhaisen lopun sen takia, että ei suostunut toimimaan veljeskunnan hyväksi. Pushkin oli venäläinen aatelinen, joka kuului arvostettuun aatelisperheeseen. Varhaisesta iästä lähtien hän oli saanut kosketuksen ranskalaiseen ja englantilaiseen kirjallisuuteen. Pushkin yhdisti koko loppuelämänsä Venäjän historiaan ja kansanperinteeseen Euroopan kirjallisuuden mestareilta oppimaansa. Hän loi myös uusia runo- ja proosatyylejä sekä asettaisi standardin tuleville venäläisille kirjallisille teoksille.

Koska tsaari Aleksanteri I oli kieltänyt vapaamuurarilaitoksen valtakunnassaan vuonna 1822, Venäjällä oli sen jälkeen jatkuvasti erilaisia ryhmittymiä, jotka pyrkivät nousemaan tsaarinvaltaa vastaan. Puskin oli vihitty vapaamuurareihin vuonna 1821, eli juuri vuotta ennen laitoksen kieltämistä. Vieläkään ei ole selvinnyt mihin lopulta katosi Aleksanteri I, jonka kuolemaan on liittynyt monta epäselvyyttä.

Aleksanteri I oli ilmaissut useampaan otteeseen kaipuusta elää tuntemattomana kansan joukossa. Venäläiskirjailija Leo Tolstoi kertoo muistelmissaan, että ”oli hyvin tiedossa Aleksanterin sanoneen ja kirjoittaneen, että tämä haluaisi kovasti luopua asemastaan ja pysyä pois tästä maailmasta.”

On arvioitu, että Aleksanterin halua elää munkkierakkona lietsoi tunnontuska, joka kumpusi hänen valtaannousustaan: Aleksanteri oli noussut valtaistuimelle isänsä Paavali I:n salamurhan jälkeen, ja Aleksanterin uskottiin tietäneen salaliitosta, joka tähtäsi Paavalin murhaan.[9]

Dekabristikapina on jälkimaailman antama nimitys Pietarissa ja Venäjän keisarikunnan eteläosissa 14. joulukuuta 1825 puhjenneelle liberaalien upseerien kapinalle, jonka tarkoitus oli estää keisari Nikolai I:n nousu valtaistuimelle. Tsaarille uskolliset joukot kukistivat kuitenkin kapinan. Pushkin kuului vapaamuurareihin ja hänen oli tarkoitus osallistua kapinaan, mutta jotain odottamatonta tapahtui:

Aleksander Pushkin oli tunnettu äärimmäisestä taikauskoisuudestaan, toisinaan hän oli vainoharhaisuuden partaalla. Useissa kuuluisissa yhteyksissä hänen näennäisesti satunnaiset aavistuksensa toteutuivat kuitenkin. Pushkin päätti joulukuussa 1825 paeta äitinsä Mihailovskoen maatilalta (Pihkovan alue, 350 mailia luoteeseen Moskovasta), jossa hän oli maanpaossa. Kun hän oli matkalla Pietariin, jänis kulki hänen vaununsa edestä tien poikki. Pushkin piti tätä huonona enteenä, joten hän palasi välittömästi kartanolle. Tarinan käänne oli, että tämä tapahtui joulukuun kansannousun aattona, kun joukko aatelisia vaati tsaarin vallan rajoittamista ja perustuslakia. Se, että Pushkin ei jatkanut Pietariin, merkitsi sitä, ettei hän liittynyt Senaatintorin vallankumouksellisiin – teosta, josta suurin osa heistä tuomittiin elinikäiseen vankeuteen Siperiassa. Tämä oli yksi Pushkinin suosikkitarinoista, joita hän usein kertoi uudelleen.[10]

Vuonna 1925, kapinan satavuotispäivänä, dekabristeja ihailleet ja heihin samaistuneet bolshevikit nimesivät kapinan päänäyttämön, Pietarin Senaatintorin, uudelleen Dekabristien aukioksi. Tsaarien uppiniskaisuuden takia veljeskunta vannoi eräänä päivänä tuhoavansa koko tsaariperheen. Venäjä oli voimakas imperiumi, jonka horjuttaminen tuntui olevan haasteellista. Seuraavaksi ”vallankumoukselliset” yrittivät saada Venäjää polvilleen Krimin sodassa. Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856. Krimin sota oli siirtomaakauden suurimpia eurooppalaisia sotia, joten sotaa voidaan pitää jopa ensimmäisenä maailmansotana. Samoihin aikoihin myös Reutersin uutistoimisto oli levittämässä valtaansa. Aikansa tehokkaimmat kansainväliset uutistoimistot Havas ja Reuters alkoivat toimia Ottomaanien valtakunnassa. Molemmat uutistoimistot aloittivat toimintansa Istanbulissa Krimin sodan aikana, ja niistä tuli pian vaikutusvaltaisimmat uutislähteet sekä Ottomaanien valtakunnassa että sen ulkopuolella. Ottomaanien valtio näki ne uhkana, ja se yritti vastustaa niiden hallitsevaa roolia uutistuotannossa tekemällä yhteistyötä muiden eri virastojen ja toimijoiden kanssa. Kun tämä epäonnistui, se yritti perustaa kansallisen uutistoimiston. Krimin sota 1850-luvulla oli ensimmäinen sota, josta saatiin valokuvia, koska kamera oli keksitty.[11]

Viimeinen niitti Venäjän tsaarin arkkuun oli Aleksanteri II:n antama tuki Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnille Yhdysvaltain sisällissodassa. Vapaamuurarilliseen Golden Circle -salaseuraan kuulunut John Wilkes Booth murhasi Lincolnin 15.4.1865. Venäjän tsaari koki saman kohtalon, mutta myöhemmin. Tämä tapahtui, kun 13. maaliskuuta 1881 Venäjän johtaja tsaari Aleksanteri II murhattiin Pietarissa, kun hänen vaunuihinsa heitettiin pommi.

Lincolnin murhan takana oli vahvat taloudelliset voimat, koska Yhdysvaltain vahva taloudellisesti itsenäinen asema oli veljeskunnalle ongelma 1800-luvulla. Toisaalta vapaamuurareiden asema oli hieman heikentynyt uudella mantereella, sillä monille oli alkanut selvitä Ranskan vallankumouksen olleen vapaamuurareihin soluttautuneen Illuminatin hanke. Yhdysvalloissa syntyi antivapaamuurarillinen liike ja voimakas vastustus salaseuroja kohtaan. Rothschildin pankkiirisuku oli rahoittanut Illuminatin hankkeet ajaa Ranska kaaokseen ja nostaa Napoleonin valtaan ja sotimaan. Rothschildin pankkihuone rahoitti epätoivoisia kuninkaita Euroopassa ja sai näiden valtiontaloudet kontrolliinsa keskuspankkitoiminnan kautta. Yhdysvalloissa sen sijaan ei vielä 1800-luvulla ollut Rothschildin hallitsemaa keskuspankkia, joten tähän hankkeeseen liittyikin sitten jälleen kerran sota, jota Rothschild pääsi rahoittamaan. Yhdysvaltain sisällissota 1861–65 oli Rothschildin hanke ja se päättyi lopulta Abraham Lincolnin salamurhaan.

Poliittisten salamurhien taustalta tuntuu aina löytyvän joku yksinäinen hullu niin kuin Olof Palmen murhaajaksi epäilty Christer Pettersson. Abraham Lincolnin murhasi vapaamuurari John Wilkes Booth. Kyseessä oli kuitenkin Rothschildin pankkiirisuvun tilausmurha, koska Lincoln ei ollut suostunut veljeskunnan talutusnuoraan. Rothschildin oli ollut vaikeata päästä Yhdysvaltain markkinoille tai lainoittamaan Yhdysvaltain hallintoa. Lincoln ei suostunut ottamaan sisällissodan jälkeen lisää lainaa Rothschildin pankkihuoneelta, vaan katsoi valtiolla olevan oikeus painaa omia seteleitä. Se oli Rotschildille viimeinen niitti – sen lisäksi, että Lincoln kehtasi kaveerata Venäjän tsaarin kanssa (Aleksanteri II).[12]

Vallankumoukset eivät ole syntyneet ihan itsestään. William T. Still kirjoittaa vuonna 1990 julkaistussa kirjassaan New World Order: The Ancient Plan of Secret Societies, että Ranskan suuren vallankumouksen alla vuonna 1789 salaseuralaiset (Baijerin illuminaatit sekä jakobiinit) manipuloivat viljamarkkinoita ja aiheuttivat siten nälänhätää ja puutetta. Nälänhätä maailmassa ei myöskään ole sattumaa nykyään, koska ruoan hinnannousu on suurelta osin seurausta markkinoiden manipuloinnista. Ne johtuvat suurelta osin spekulatiivisesta kaupasta hyödykemarkkinoilla. Viljan hintoja nostavat keinotekoisesti laajamittaiset spekulatiiviset operaatiot New Yorkin ja Chicagon kauppapörsseissä.

Samalla kun vallankumoukselliset aiheuttivat ruokapulaa, vallankumousta agitoineet salaseuralaiset levittivät huhuja, että kaikki johtui kuninkaan ja aateliston leveästä ja tuhlailevasta elämästä. Maria Antoinette ja Ludvig XVI tapettiin giljotiinissa. Jüri Lina on tuonut esille dokumenttielokuvassaan In the Shadow of Hermes, että myös Venäjän bolsevikkivallankumouksessa markkinoita manipuloitiin keväällä 1917, jotta kansa saatiin kaduille kuuntelemaan Lenin lupauksia. Ongelmista syytettiin tietenkin tsaarinhallintoa – aivan kuten Ranskan vallankumouksessa oli syytetty Ranskan kuningasta. Jakobiinit nousivat valtaan Maximielle Robespierren johdolla ja alkoi jakobiiniterrori. 50 000 ihmistä tapettiin giljotiinissa ja 2500 aristokraattia menetti henkensä, kun vallankumoukselliset pistivät tuulemaan punaisissa fryygialaishatuissaan. Samainen tonttuhattu löytyy joulutontun päästä sekä Smurffipapan päästä. Ranskan suuri vallankumous ei ollut luonnollinen kansannousu. Lordi Actonin tiedetään kirjoittaneen kirjassaan Essays on the French Revolution: "Kauhistuttava asia Ranskan vallankumouksessa ei ole sen melske, vaan suunnittelu. Kaiken tulen ja savun läpi havaitsemme todisteet laskelmoidusta organisaatiosta. Johtajat pysyvät visusti piilossa ja naamioituina, mutta heidän läsnäolostaan ei ollut epäilystäkään alusta alkaen." 

Sidney Reilly.

Samanlainen lahtaus alkoi Neuvosto-Venäjällä 1917, kun Venäjän vallankumouksellisten perustama Neuvostoliiton valtiollinen poliisi Tsheka aloitti toimintansa. Sen johtajana toimi Feliks Dzeržinski. Hänen handlerinaan toimi Sidney Reilly, kuuluisa juutalaissukuinen brittiagentti, joka sitten omituisesti katosi.

 Oikeasti hän ei kadonnut minnekään. Vaihtoi ehkä nimeä ja jatkoi peitehommia. Sidney Reilly oli paljastua Neuvostoliitossa majailevaksi brittiagentiksi. Paljastuminen olisi herättänyt suuria epäilyksiä ja kysymyksiä, että mitä brittiagentilla on tekemistä Neuvostoliitossa. No, eipä hätää. Britit keksivät oivan ajatuksen - sehän olikin Operaatio Trust. Eli suunnitelmallinen länsiagenttien solutus vihollisen joukkoihin. Tai käytännössä siis Tsheka ikään kuin hyödynsi näitä Neuvostoliitossa olevia ulkomaalaisia värvätäkseen heistä kaksoisagentteja.

Suomalainen radiotiedustelu maailman huippua

Suomalaiset nousivat heti itsenäistymisen jälkeisinä vuosina radiotiedustelun huippuosaajiksi, koska Reino Hallamaa ja Aladar Paasonen kehittivät taitojaan purkaessaan Neuvostoliiton puna-armeijan salaista viestintää. Suomessa elettään itsenäisyyden alkuvuosina siinä pelossa, että Neuvosto-Venäjä yrittäisi soluttautua Suomeen ja saada aikaan vallankumouksen. Hallamaa oli kiinnostunut sähkösanomista jo nuorena ja oppi morsetuksen aakkoset kotonaan rautateiden lennättimellä. Nuorukainen oli kesätöissä sähköttäjänä Rauman rautateillä. Vuonna 1916 hän suoritti rautateiden virkamiestutkinnon Helsingissä. Hän palveli sähköttäjänä Helsingin asemalla. Hallamaa palveli vapaussodassa valkoisten puolla. Sisällissodan jälkeen Hallamaa ilmoittautui vapaaehtoisena radiojoukkoihin, joista hänet omasta pyynnöstään siirrettiin laivastoon torpedovene S 2:n radiosähköttäjäksi. Hallamaa ylennettiin alikersantiksi vuoden 1918 lokakuussa. Hän palveli laivastossa seuraavan vuoden huhtikuulle asti. Radiotiedustelun huipulle pääseminen alkoi Suursaaressa, jonne lähti Hallamaan johtama komennuskunta vuoden 1919 vappuna. Saaresta nuoret teekkarit löysivät venäläisten jättämät kipinälennättimet, joista toinen, oli tarkoitettu laivaston kaukoliikenteeseen ja toinen lähinnä Suomenlahden yhteyksiin. Vääpeli Ragnvald Rankku Lind, myöhemmin majuri Lautkari, kunnosti komennuskuntaan kuuluneen teekkariporukan kanssa pienemmän lennättimen. Ohjekirjoja ja kaaviokuvia ei ollut, mutta se ei ilmeisesti teekkareita häirinnyt. Laite saatiin kuntoon. Teekkarit laativat salakirjoitussanoman ja naputtelivat sen eetteriin ja saivat kuittauksen. Suursaaren komennuskunta otti vastaan morsemerkkejä kehittääkseen taitojaan. Mitään he eivät kuitenkaan salakirjoitetuista sanomista ymmärtäneet. Kunnes kohtalo puuttui peliin. Erään venäläisen kipinälennätinaseman sähköttäjä ei saanut selvää vastaanottamansa salasanoman sisällöstä. Hän pyysi selväkielisesti toistoa. Lähettäjä haukkui vastaanottajan pataluhaksi ja käski lähettää pyynnön uudestaan salakirjoitettuna. Näin porukka sai haltuunsa sekä selväkielisen sanoman että salasanoman. Joku neropatti teekkareista pääsi selville salakirjoituksesta. 

Tästä alkoi uusi harrastus. Komennuskunta pyrki avaamaan venäläisten lähettämiä salasanomia ja aina silloin tällöin onnistuikin tehtävässään. Eräs avattu sanoma teki Suursaaren porukan kuuluisaksi Helsingissä. Se liittyi kenraali Nikolai Judenitšin joukkojen jäännösten tuhoamisoperaatioihin Pietarin lähettyvillä. Komennuskunta oli siepannut venäläisen salasanoman, avannut sen, salakirjoittanut sen uudestaan ja lähettänyt sen nopeasti ylimmän sotilasjohdon tiedoksi. Hallamaa komennettiin Helsinkiin. Syksyn ja talven aikana Suursaaren komennuskunta kunnosti venäläisten Viipuriin, Kotkaan ja Turkuun jättämät radioasemat.[13]

Suomalaisten teekkarien erinomaiset taidot ovat edelleen kysyttyä kauppatavaraa tiedustelun ja teknologian alalla. National Security Agency (NSA) värvää salaisesti suomalaisia osaajia kehittämään kiinnostavia keksintöjä. Yksi tällainen henkilö on Hannu Oja, muta hän ei ole ainoa suomalainen yliopistotutkija, joka on tehnyt yhteistyötä NSA:n rahoittamien tutkijoiden kanssa. Vastaavia tekijöitä on ollut kirjoilla useissa muissakin Suomen yliopistoissa. Esimerkiksi Aalto-yliopiston tutkijat osallistuivat NSA:n osittain tukemaan laajaan projektiin, jossa kehitettiin datan etävarmennukseen liittyvää teknologiaa entistä paremmaksi. Mukana oli myös Trustonic-tietoturvayrityksessä työskennellyt Jan-Erik Ekberg, joka toimii nykyään Aalto-yliopiston apulaisprofessorina. 

Vuonna 2016 julkaistu tutkimus tehtiin yhteistyössä useamman yliopiston voimin, ja NSA tuki siihen osallistuneen amerikkalaisen yliopiston osuutta. Suomessa se sai rahaa Suomen Akatemialta ja teknologiarahoittaja Tekesiltä. Tietokirjailija Petteri Järvinen kirjoitti vuonna 2014 teoksen, joka käsitteli NSA:n toimintaa. Hän kertoo, ettei ole ennen nähnyt mitään tietoja sen rahoittamista hankkeista, sillä tiedot ovat yleensä salaisia. ”Sen sijaan tiedustelupalvelu CIA on tunnettu teknologiarahoittaja. Sillä on oma In-Q-Tel-sijoitusyhtiö hyödyllisten teknologioiden kasvattamiseksi”, Järvinen kertoo. Sijoitusyhtiön sivulla kerrotaan, että se kiihdyttää kansallisten turvallisuuspalveluiden käyttämän teknologian kehitystä. Järvinen arvioi, että kuvauksen monikkomuoto voisi viitata NSA:han ja muihin vastaaviin organisaatioihin.[14]

Operaatio Stella Polaris

Iltasnomat

Naton salaisten Gladio-armeijoiden olemassaoloa ei ole syytä kiistää Suomessakaan. Niistä on tehty dokumentteja Suomessakin. Kai Bymanin toimittamassa MOT-dokumentissa Kylmän sodan suomalaisagentit 14.10.2019 on esitetty, että Italiassa vuonna 1991 paljastunut CIA:n pyörittämä salaistakin salaisempi Gladio-verkosto olisi ollut toiminnassa Suomessakin. Puolustusministeri Elisabeth Rehn kiisti sellaisen olemassaolon tai ainakaan hän ei ollut sellaisesta tietoinen vuonna 1991 tehdyn haastattelun perusteella. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa toimi heti sodan jälkeen vastarintaliike, joka syyllistyi asekätkentään. Se oli selvästi CIA:n tyyppistä toimintaa. Asekätkennän avulla Suomi varustautui mahdollista Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Vasemmistolainen sisäministeri Yrjö Leino paljasti asekätkentäoperaation, jolloin Naton joukkojen toiminta keskeytyi tai vaikeutui Suomessa joiksikin aikaa.

Ruotsin radiotiedustelun kehittymisen kannalta Operaatio Stella Polariksella on merkitystä, koska Suomesta salakuljetettiin operaation turvin vuonna 1944 Suomen tiedusteluosaamisen parhain kärki, tärkeää tiedusteluaineistoa ja radiotiedustelun ammattilaisia Ruotsiin. Suomalaiset olivat radiotiedustelun huippuosaajia Aladar Paasosen ja Reino Hallamaan ansiosta. Suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, että Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuspalvelun eli NSA:n osaaminen perustui alkuun pitkälti suomalaisten hankkimaan tietoon ja osaamiseen, koska Yhdysvaltain agentit ostivat Tukholmassa suomalaisten tietotaitoa heti sodan loppuvaiheissa vuonna 1944. Hallamaa itse päätyi Espanjaan, kun taas Paasonen päätyi juuri Yhdysvaltoihin tiedustelupalvelun palvelukseen jouduttuaan pakenemaan Suomesta vuonna 1945. Kun CIA värväsi vastarintasissejä taistelemaan kommunismin uhkaa vastaan Ruotsissa ja Suomessa, tiedustelutoiminta oli keskeisessä roolissa. Ruotsin salainen vastarinta-armeija perustui ruotsalaisen radiotiedustelu FRA:n salaisiin ryhmiin. Olof Palmenkin murhamysteeri ratkeaa, kun tätä vyyhtiä avataan.

---

[1] Iltalehti 6.9.2010 Nelonen: Katainen paimensi Supoa terrorismilausunnoissa

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen paimensi suojelupoliisia terrorismilausunnoissa, kertoi Nelosen uutiset maanantaina https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010090612303944

[2] https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/kiusaamista-supossa-nain-paavo-selin-ajettiin-umpikujaan/

teiskuntaa.

[3] Elina Ranta (27.3.2019) Salainen muistio: Tästä lähtivät liikkeelle Carunan hurjat sähkönsiirron hinnankorotukset Ilta-Sanomat https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006048741.html

[4] https://www.iltalehti.fi/talous/a/d86feffe-5580-42f7-b852-870b2635c4ad

[5] Rislakki on julkaissut Suomen lähihistoriaa, Baltian maita ja tiedustelutoimintaa käsittelevää kirjaa. Hän on saanut valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1986 ja Tutkivien toimittajien Lumilapiopalkinnon 1995, ja hänen teoksensa on ollut Tieto-Finlandia-ehdokkaana 1997.

[6] https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808252201161336

[7] Ilta-Sanomat 7.5.2022 Johannes Kotkavirta. https://www.is.fi/politiikka/art-2000008794842.html

 

[8] Hakkapeliitat – Wikipedia

[9]Lauri Seppälä 31.07.2016 Seura Mysteeri Venäjällä: Kuoliko keisari Aleksanteri I kaksi kertaa? https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/mysteeri-venajalla-kuoliko-keisari-aleksanteri-i-kaksi-kertaa/

[10] Victoria Drey 29.8.2016 Little-known quirks of some great Russian authors

https://www.rbth.com/arts/culture/2016/08/29/little-known-quirks-of-some-great-russian-authors_625021

[11] Kuvia Krimin sodasta: https://www.life.com/history/crimea-where-war-photography-was-born/

Kameran historiasta: https://www.nfi.edu/when-was-the-camera-invented/

[12] Lina 2004, 148.

[13] http://brantberg.fi/Sotaupseerit%20-%20eversti%20Reino%20Hallamaa.htm

[14] Petri Jääskeläinen: ”Näin lännen tiedustelupalvelut rahoittavat suomalaista tieteentekoa – tutkijat luovat huomaamattaan NSA:lle parempia tiedustelukeinoja” Seura 13.12.2019.

Miten uutiset tehdään

Miksi kaikkea tätä mistä tässä kirjassa on kerrottu, ei ole kerrottu uutisissa ja valtamedioissa? Ihan yksinkertaisesta syystä. Kansa tekisi välittömästi vallankumouksen, jos se tietäisi miten asiat todellisuudessa ovat. 

Se, joka hallitsee ja kontrolloi tietoa, hallitsee sekä menneisyyttä että tulevaisuutta. Kun selvittää kansainvälisten tietotoimistojen historiaa ja omistussuhteita, voi hyvinkin ymmärtää sen, miksi kaikkea ei kerrota tai miten yksipuolisella tiedotuksella tuotetaan propagandaa.

Tässä postauksessa käyn läpi kansainvälisten uutistoimistojen historiaa. Aloitan kuitenkin Rupert Murdochista. Jätän tästä postauksesta pois brittiläisen mediamogulin nimeltä Robert Maxwell, koska hänen osuutensa esimerkiksi kansainvälisessä pedofiiliringissä on yksinkertaisesti niin laaja, että se vaatii ihan oman käsittelyn.

Rupert Murdoch ja News Corp.

Australialaissyntyinen, nykyään yhdysvaltalainen, mediamoguli Rupert Murdoch, on News Corporationin ja sen jatkajien Fox Corporationin ja uuden News Corp -yhtiön perustaja sekä hallituksen puheenjohtaja. Murdoch aloitti uransa yhdellä isältään perimällään sanomalehdellä Adelaidessa. Vuonna 1986 Murdoch osti myös Bostonissa sijaitsevan televisioaseman CBN (Christian Broadcasting Network), jonka tv-evankelista Pat Robertson omisti ja oli perustanut. Kauppahinta oli 28 miljoonaa dollaria.[1]

Rupert Murdoch oli joutunut ottamaan isältään perimänsä lehdet johdettavakseen jo 21-vuotiaana, koska hänen isänsä kuoli yllättäen. Murdoch laajensi ja levittäytyi aggressiivisesti Australiassa, mutta siirtyi sen jälkeen valloittamaan Britanniaa, jossa monopoliaseman saavuttaminen oli hankalaa. Murdoch oli oppinut isältään, että poliitikot voidaan ”ostaa”. HS:n reportaasissa Mediamogulin perintö 5.1.2022 Jaakko Närhi kirjoittaa:

"Tabloid-lehdet eivät riittäneet Murdochille. Hän halusi laajentaa Times of Londonin kaltaisiin laatulehtiin ja televisioon mutta törmäsi Britannian medialainsäädäntöön, joka pyrkii estämään yhden henkilön omistamien mediakonglomeraattien synnyn. Murdoch pani tukensa konservatiivipoliitikko Margaret Thatcherin taakse. Kun Thatcher nousi maan pääministeriksi 70-luvun lopulla, aukesivat Murdochin edessä olleet portit. Hän osti ensin Times of Londonin vuonna 1981. Televisiokanava Sky Newsin hän perusti vuonna 1989."[2]

Murdochin tie oli nousta pystyyn Yhdysvalloissa, koska mediayhtiön laajentuminen TV-toimintaan 1970-luvulla oli Yhdysvaltain lainsäädännön takia mahdotonta, koska vain Yhdysvaltain kansalainen voi omistaa TV-kanavan. Murdoch muutti New Yorkiin hankkien monen paikallisen sanomalehden lisäksi New York Post -tabloidin, mutta TV-kanavan omistaminen sai odottaa siihen saakka, kunnes ilmestyisi sopiva poliitikko  ”ostettavaksi”. HS:n jutusta löytyy vastaus, kuka tämä poliitikko lopulta oli:

"Yhdysvalloissa asuva Murdoch asemoi New York Postin republikaaniehdokas Ronald Reaganin taakse ja auttoi tätä voittamaan New Yorkin osavaltion vuoden 1980 presidentinvaaleissa. NYT:n mukaan presidentiksi noussut Reagan auttoi Murdochia Yhdysvaltain kansalaisuuden saamisessa. Mediamogulista tuli liittovaltion kansalainen vuonna 1985, ja pian hän oli ostanut ensimmäiset yhdysvaltalaiset televisiokanavansa sekä elokuvastudio 20th Century Foxin. Ne olivat ensimmäiset osat yhtiöstä, josta kasvoi mediajätti Fox. Tämän nimen alla toimii Yhdysvalloissa jo yli 200 paikallistelevisiokanavaa, maan katsotuin kaapeliuutiskanava Fox News ja useampia urheilukanavia."[3]

Elokuvastudio 20th Century Fox, joka on tällä vuosisadalla 21st Century Fox siirtyi Disneyn omistukseen, kun se ilmoitti studion ostamisesta 14. joulukuuta 2017, ja kauppa saatiin päätökseen 20. maaliskuuta 2019.

Rupert Murdochilla on vahvat siteen Vatikaaniin, niin kuin oli myös Ronald Reaganilla, joka aloitti viralliset diplomaattisuhteet Vatikaanivaltion kanssa vuonna 1983.[4] Vuonna 1998 Rupert Murdochista tehtiin St. Gregoryn ritarikomentaja kardinaali Roger Mahonyn suosituksesta, koska tämä oli antanut rahaa katolisen kirkon koulutusrahastoon. Vuotta myöhemmin hän lahjoitti 10 miljoonaa dollaria Los Angelesin katolisen katedraalin rakentamiseen. Tiedot löytyvät katolisen kirkon uutistoimiston sivustolta. 

Kuva kaapattu lähteestä: 

https://www.mtsu.edu/first-amendment/article/975/vatican-city-u-s-recognition-of

Tässä kohtaa haluan muistuttaa eräästä poliittisesta ajanjaksosta, joka liittyy Thatcheriin ja Reaganiin. Heidät molemmat opittiin tuntemaan ns. konservatiivisen uusoikeiston nimellä. Yhdysvalloissa vieläpä korostettiin Reaganin harrasta kristillisyyttä, joka on tietenkin erittäin kyseenlainen johtuen hänen yhteyksistä Vatikaaniin. Mikään ei saa tämän blogin kirjoittajan protestanttisuutta muuttumaan. Vatikaanin päämies eli paavi on antikristus, joka jakaa näitä kunnianosoituksiaan myöntämällä merkkihenkilöille ritariuden. Välillä nämä nimitykset toki menevät vähän pieleenkin, kuten esimerkiksi Jimmy Savilen tapauksessa, mutta vaikka Savile jäi kiinni kauheista teoistaan, hänen ritariuttaan ei voida evätä.

Vuonna 2011 myös Murdochin ritariutta kyseenalaistettiin, koska hänen toimintansa lehdistössä joutui rikostutkintaan. Katoliseksi kääntynyt konservatiivipoliitikko Ann Widdecombe totesi hyvin paljastavasti katolisen kirkon ritarijärjestelmästä: "Kirkko jakaa nämä ritarikunnan jäsenyydet oikealle, vasemmalle ja keskelle – isojen pohattojen ja valtiomiesten kaltaisille. Uskon kuitenkin, että ne pitäisi varata niille, jotka ovat työskennelleet lujasti kirkon asian eteen - niille, joiden ponnistelut jäävät usein ylistämättä."[5]

Mutta oliko Murdoch myös Daniel Morganin (1949–1987) murhan takana? Morgan oli brittiläinen yksityisetsivä, joka murhattiin kirveellä pubin parkkipaikalla Sydenhamissa Lontoossa vuonna 1987. Useista Metropolitan Policen tutkimuksista, pidätyksistä ja oikeudenkäynnistä huolimatta rikos on edelleen ratkaisematta. Vuonna 2021 julkaistiin riippumaton katsaus Morganin murhan tutkinnan käsittelystä ja siinä havaittiin, että Metropolitan Policella oli "eräänlainen institutionaalinen korruptio", joka oli salannut tai kiistänyt tapauksen tutkinnan puutteet.

Rikostoimittaja Vikram Dodd kirjoitti 14.6. 2021 The Guardian -lehdessä otsikolla Daniel Morgan report could link Rupert Murdoch empire to ‘criminality’. Jutun mukaan Rupert Murdochin mediaimperiumia voidaan arvostella sen yhteyksistä yksityisetsivä Daniel Morganin murhan epäiltyihin. Hänen kuolemaansa tutkiva virallinen tutkimus lähetti varoituskirjeitä ihmisille. Yksi osoittaa, että vuoden 1987 murhaa tutkiva paneeli on harkinnut lakkautetun News of the World -tabloidin kuvailemista "osalliseksi murhaan liittyvään rikollisuuteen".[6]

Tieto tuo valtaa ja rahaa

Tieto on valtaa, mutta elintärkeään taloudelliseen päätöksentekoon liittyvän tai siihen vaikuttavan tiedon saaminen ennen muita tietää suunnattoman paljon enemmän rahaa ja vaikutusvaltaa. Tämän opetuksen antoi Nathan Mayer Rothschild (1777–1836), joka tunnetaan pankkiiriliike N.M. Rothschild & Sons perustajana. Rothschildin toiminnasta alkaa käytännössä kansainvälisten uutistoimistojen historia. Hän oli ensimmäinen, joka tiesi, että tieto on rahaa. Laajan kirjekyyhkysverkostonsa ansiosta Rothschildin pankkihuone esimerkiksi tiesi Lontoossa ennen muita, että Englanti oli voittanut Ranskan Waterloossa taistelun Napoleonia vastaan. Rothschild huijasi ryhtymällä myymään osakkeitaan ja valtionosuuksiaan, jolloin muut sijoittajat alkoivat myös myydä, koska päättelivät Rothschildin tietävän sodan kulun päättyneen englantilaisten tappioon. Osakekurssit laskivat pohjalukemiin, kun kaikki halusivat osakkeistaan eroon. Päivän päätteeksi Rothschild osti arvonsa menettäneet osakkeet muutamalla shillingillä. Ja kun oikea tieto saavutti Lontoon, osakkeiden arvo nousi pilviin. 

Rothschildin tiedonsaanti perustui alkuun kirjekyyhkyihin. Maailman ensimmäinen uutistoimisto perustettiinkin – yllätys yllätys Ranskassa. Se tunnetaan nykyään nimellä Agence France-Presse (AFP). Se perustettiin vuonna 1835 nimellä Agence Havas, mutta se muutti nimeään vuonna 1944. AFP on maailman vanhin uutistoimisto ja kolmanneksi suurin uutistoimisto Associated Pressin (AP) ja Reutersin jälkeen. Vuonna 1846 perustettu Associated Press (AP) perustettiin New Yorkissa. EW Scripps haastoi sen vuonna 1907 perustamalla United Press Associationin ja William Randolph Hearstin vuonna 1909 International News Servicen, jonka United Press osti ja muodosti United Press Internationalin vuonna 1958. 

Reuters perustettiin Englannissa vuonna 1851, ja se on nyt maailman toiseksi suurin uutistoimisto, jolla on yli 2000 toimistoa ympäri maailmaa. Neuvostoliiton aikana Venäjällä perustettiin vuonna 1925 Telegraph Agency of the Soviet Union (TASS). Kiinan uutistoimisto Xinhua perustettiin myöhemmin nimellä Red China News Services. Näistä kansainvälisistä uutistoimistoista merkittävin näyttää kuitenkin olevan Reuters. Se on onnistunut vaikuttamaan moniin maailman historian tapahtumiin joko julkisesti uutisoimalla tai sitten käyttämällä uutiskanaviaan salaisesti poliittisiin päämääriinsä.

Vapaamuurareita hallitsevan varjoeliitin kannalta Venäjän laaja keisarikunta oli ongelma 1800-luvulla, koska sen tsaari Aleksanteri I:n lakkautti vuonna 1822 koko keisarikunnan alueelta vapaamuurariloosit ja kielsi niiden toiminnan. Vapaamuurarit eivät kielloista välitä. He organisoivat toimintaansa salaisesti. Vapaamuurareiden viha tsaareja kohtaan oli kuitenkin huomattava. Krimin sota oli vapaamuurareiden toinen yritys kaataa tsaarinvalta Venäjällä. Ensimmäinen yritys oli ollut Napoleonin sotaretki Venäjälle.

Krimin sodan (1853–1856) historiasta kerrotaan, että sitä johdettiin huolimattomasti, ja sille olivat tyypillisiä logistiset ongelmat sekä välinpitämättömyys sotilaiden palvelusoloista. Krimin sota oli myös ensimmäinen suuri sota, jossa joukkotiedotusvälineet vaikuttivat poliittisiin prosesseihin erityisesti Britanniassa. Tämän mahdollistivat lennättimen käyttöönotto, jonka ansiosta tiedonvälitys sanoma- ja aikakauslehtiin oli aiempaa nopeampaa, sekä sotatoimialueelta otetut valokuvat ja tehdyt piirrokset. Ensimmäinen nopeaan teknologiaan perustuva kansainvälinen uutistoimisto oli vuonna 1851 saksalaissyntyisen Paul Julius Reutersin 34-vuotiaana perustama lennätinkeskus Aacheniin, joka sijaitsi Belgian ja Hollannin rajalla. 

Reuters toimitti sähkösanomia ja uutisia Berliiniin ja myöhemmin Brysseliin. Reuter muutti pian Lontooseen, jossa hän lähetteli sähkösanomia Doverin ja Calais’n välillä. Pian yritys laajeni, ja hän listasi sen Lontoon pörssiin. Heti sen jälkeen Pariisin ja Lontoon välille avattiin lennätinlinja. Vuonna 1865 Reuter perusti Reuter’s Telegram Companyn (Reuterin sähkösanomayhtiö). Reuters siirtyi välittömästi sen perustamisen jälkeen Rothchildin omistukseen Lontoossa. Reuterista itsestään tuli Britannian kansalainen vuonna 1857. Reuterin yritys lähetti ensimmäisenä isoja uutisia Eurooppaan, kuten tiedon Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin murhasta 15.4.1865.  

Yhdysvalloissa vuonna 1861 presidentiksi noussut Abraham Lincoln ei kuulunut vapaamuurareihin eikä siten halunnut ottaa salapuolueelta ohjeistusta. Lincoln ei painostuksesta huolimatta halunnut perustaa keskuspankkia tai lainata rahaa Rothschildin pankkihuoneelta, koska ymmärsi sen alistavan Yhdysvallat velkavankeuteen. Rothschildin näki etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden talouskiistojen tarjoavan mahdollisuuden käynnistää ja lainoittaa Yhdysvaltojen sisällissotaa ja siten velkaannuttaa maa Rothschildien hallintaan. Taustalla oli jo pitkään ollut ongelmana Rothschildien näkökulmasta se, että maahan ei ollut saatu aikaan pysyvää keskuspankkijärjestelmää.

Rothschild Archives website -sivustolta löytyy varsin mielenkiintoista historiatietoa Rothschildin pankkihuoneen käyttämästä salakoodikielestä: ”August Belmont & Co New Yorkissa saattaa kirjoittaa "Ankle Antic fifteen", mikä tarkoittaa "Pay 1315" (nilkka = maksa 1000; Antic = maksa 300).”

Historioitsija Gary Allen on kertonut kirjassaan None Dare Call it Conspiracy (1976), että Yhdysvaltain sisällissodassa Rothschildin agenttina toimi juuri edellä mainittu August Belmont. Belmont rahoitti Lincolnin johtamaa pohjoisten osavaltioiden Unionia, ja Etelän konfederaatiota puolestaan rahoittivat Erlanger-suvun kautta Rothschildin sukulaiset.[7] Rothschildin pankkiirisuku käytännössä rahoitti molempia osapuolia sodassa. Rothscildin pankkiirisuku yhdessä kansainvälisten pankkiirien kanssa rahoittaa sodissa molempia osapuolia. Pekka Lahtisen väite vuonna 1994 julkaistussa kirjassaan Maailman yhdentyminen – historian petollisin hanke ei liene tuulesta temmattu, kun hän toi esille, että sama rahaeliitti rahoittaa molempia osapuolia sodassa:

"Kansainväliset pankkiirit ovat rahoittaneet molempia osapuolia jokaisessa sodassa ja vallankumouksessa vuodesta 1776 lähtien. Sekä brittiläisillä että amerikkalaisilla tiedustelu-upseereilla on aiheesta luotettavaa asiakirjoihin perustuvaa todistusaineistoa. Esimerkiksi New Yorkilainen pankkiiri Jacob Schiff Paul Warburgin pankkiiriliikkeestä lahjoitti Venäjän vallankumouksen aloittamiseksi 20 miljoonaa dollaria vuonna 1917. Lahjoituksen vahvistaa "The New York Journal-American"-lehti 3.2.1949 kirjoittamalla: "Jacobin pojanpoika John Schiff on arvioinut nykyään, että hänen isoisänsä sijoitti noin 20.000.000 dollaria bolševismin lopulliseen voittoon Venäjällä."

Millaista uutistuotantoa Reuters pitää yllä tänä päivänä? Reuters pääliiketoiminta ei enää nykyisin ole ollut toimia pelkästään kaikkia kansalaisia palvelevana uutistoimistona. Sen kokonaistulosta esimerkiksi vuonna 2003 oli mediayritysten osuus vain noin seitsemän prosenttia. Reuters on keskittynyt nykyisin palvelemaan talouselämän etuja ja hankkimaan sen toimijoille kuten osakevälittäjille, sijoitusrahastoille ja investointipankeille ja suuryrityksille taloudellista hyötyä, ja palvelee nopeilla reaaliaikaisilla analyyseillä, katsauksilla, ennusteilla ja taulukoilla sähköistä kaupankäyntiä osake- ja sijoitusmarkkinoilla. Palveluista joutuu maksamaan, mutta tiedonsaanti ennen muita edesauttaa välttämään kurssitappioita. Reutersin sisällä uutistoimittajat ovat jo vuosia sitten kritisoineet uutisten kärkeä, johon väistämättä nousee talous- ja teknologianäkökulma. Perinteisen journalismin arvot ja taidot on heitetty romukoppaan.[8]

Koska Reutersin kaltainen kansainvälinen media toimii yhteistyössä kansainvälisen talouspoliittisen eliitin kanssa, on varsin epätodennäköistä, että media toimisi kansalaisten edun mukaisesti. Tästä on hyvänä ja valaisevana esimerkkinä Antti Kivimäen journalistiikan alan tutkielma (2005), jossa on tuotu esille Reutersin yksipuolinen ja todellisuutta vääristelevä uutisagenda. Kivimäki oli ottanut esimerkkinä Reutersin välittämän (14.10.2003) uutisen, jossa Bolivian taloutta ja uusliberalistista politiikkaa ajanutta presidenttiä piti Reutersin uutisen mukaan suojella panssarivaunuilla, kun kansa oli lähtenyt kadulle mellakoimaan ja vaatimaan muutosta. Mellakoiden taustalla ollutta kehitystä eli sitä miten uusliberalistisella kauppapolitiikalla Etelä-Amerikan maat, Bolivia mukaan lukien, oli väkisin avattu kansainvälisille monikansallisille yrityksille, ei uutisissa kerrota.  Reutersin uutiset eivät nosta kärkeen sitä näkökulmaa, että globalisaatiosta olivat hyötyneet lähinnä kansainväliset yritykset – maiden omien asukkaiden kustannuksella. Reutersin näkökulmana ja uutisen kärkenä oli suojella angloamerikkalaisia kauppapoliittisia etuja.[9] 

Kivimäen mukaan tämä yksipuolinen asenne ja näkökulma välittyivät uutisen sanavalinnoissa ja esimerkiksi siinä, miten mellakkaa kuvattiin passiivimuodoilla kasvottomana, epämiellyttävänä ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana häiriönä. Mellakoitsijoita syytettiin myös kansainvälisestä terrorismista, vaikka syytös oli täyttä propagandaa. Tarkoituksena oli vain tukahduttaa kaikki vastarinta.

Huoltovarmuuskeskuksen mediapooli ja Venäjän trollit

Vaihtoehtomediat ja kansalaisaktiivit ovat väittäneet, että Suomessa toimii mediapooli, joka toimii hyvin synkroniassa toistensa kanssa. Nämä kriitikot ovat väittäneet, että mediat toimivat tänä päivänä enemminkin valmiin tiedon jakajana, kuin keskustelun herättäjänä. Onko mediapooli myös portinvartija? Suomen huoltovarmuuskeskuksen kanssa samoissa tiloissa toimiva Suomen Lehdistö -niminen julkaisu tarttui aiheeseen. Toimittaja Pasi Kiviojan kirjoittamassa Salaseura nimeltä Mediapooli on kyselty valmiuspäällikkö Tero Koskiselta kommentteja netissä leviävistä teorioista. Artikkeli on julkaistu Suomen Lehdistössä 6/2019.[10] Artikkelin mukaan mediapoolin tehtävänä on ”suojata median vapaata toimintaa” eikä säännellä tai päättää sen sisällöistä. Tarkistetaanpa asia huoltovarmuuskeskuksen sivustolta.

Mediapooli[11] on vuonna 2014 huoltovarmuuskeskuksen alaisuuteen perustettu yhteenliittymä. Sen tehtävänä on turvata median toiminta myös kriisitilanteissa:

·       tukee tiedonvälityksen teknistä varautumista kriisitilanteisiin ja varmistaa siten sananvapauden toteutumisen

·       edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä

·       seuraa informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöitä

·       ohjaa ja seuraa oman alansa yritysten varautumista

·       järjestää koulutus- ja harjoitustilaisuuksia

·       Poolin muodostavat alan yritykset, poolin johtoryhmä ja alatyöryhmät sekä poolin toimisto. Mediapoolin sopijaosapuolet ovat Medialiitto ry. ja Huoltovarmuuskeskus

Mediapoolin yhtenä tehtävänä on ainakin siis mm. ”edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä ja seurata informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöitä”. Salaliittoteoreetikon näkökulmasta tästä mediapoolin perustamisen ajankohdasta nousee esille pari seikkaa. Perustettiinko mediapooli sen takia, että valtamediat saivat pari haastajaa: Ilja Janitskinin Mitä Vittua -lehden ja Janus Putkosen Verkkomedian?

Jälleen kerran tämän kirjan kirjoittajalla on mielikuvitus päässyt valloilleen. Voivatko tuollaiset ns. ”huuhaalehdet” haastaa valtamediaa millään tavalla? Jotain kummallista täytyy taustalla olla, joten tarkastellaanpa tilannetta tarkemmin.

Porvoolainen teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Janus Putkonen, jonka äiti oli ollut pitkään YLE:llä töissä, kyllästyi median yksinapaisuuteen geopoliittisissa asioissa. Hän pisti pystyyn oman julkaisun, jossa julkaistut jutut eivät olleet yksipuolisesti läntisistä kanavista, vaan myös muista läheistä. Toimittajan näkökulmasta seurasin tuota mediaa itsekin ja tein taustatutkimusta – todetakseni, että Verkkomedia paljasti joissakin asioissa asioiden todellisen laidan – kuten esimerkiksi sen, että Maidanin kansannousussa Ukrainassa vuonna 2014 ja sitä seuranneessa vallankaappauksessa oli mukana CIA:n salaisia iskuryhmiä ja äärioikeistoa. Se sopii oikein hyvin kuvioon, kun tuntee CIA:n salaisesti johtamien Naton salaisten armeijoiden historian.

Onko siis aivan harhaanjohtava ajatus, että koko mediapooli oli hyvin nopeasti perustettu tarkkailemaan juuri Putkosen kaltaisia somevaikuttajia? Januksen oman kertomuksen mukaan häntä tarkkailtiin, jopa niin, että turvallisuuspalvelun helikopteri oli häntä jahdannut Itsenäisyyspuolue IPU:n kokoontuessa eräällä maatilalla Varsinais-Suomessa. 

Jos kerran mediapoolin tehtäviin kuului tarkkailla somevaikuttajia, siinä tapauksessa Januksen tiedonvälitystoimintaa varmasti seurattiin huoltovarmuuskeskukseen kuuluvassa mediapoolissa. Putkonen on kertonut, että hän ei edes tuntenut noihin aikoihin Ilja Janitskina eikä oikein tiennyt Mitä Vittua -lehdestäkään mitään. Ja kuitenkin YLE:n toimittaja Jessikka Aro oli niputtanut nämä kaikki somevaikuttajat yhden ja saman sateenvarjon alle - he olivat kaikki Venäjän disinformaation levittäjiä eli Putinin trolleja. Suomessa on tutkiva journalisti annettu entisille "piripäille". Jessikka Aro itki tätä, että hänen nuoruudessa hankittu huumetuomio amfetamiiniriippuvuudesta oli kaivettu esille, hänen uskottavuutensa horjuttamiseksi.

Mitä Vittua -lehden toimittaja Ilja Janitskin oli kuitenkin jo poistunut Suomesta noihin aikoihin Espanjaan, koska MV-lehden ympärillä kuohui. Lehti oli villi foorumi, jossa kaikki pääsivät sanomaan ääneen patoutumiaan ilmeisesti ilman mitään sensuuria. Ilja Janitskin oli perustanut koko lehden ”läpällä”, mutta lehti saikin aikaan hurjan someilmiön.

Janitskinia alettiin jahdata kuin suurrikollista. Janitskinin tueksi ilmestyi Tiina Keskimäki, joka nykyään toimii aluevaltuutettuna. Tiina Keskimäki oli havainnut omassa oikeudenkäyntiprosessissaan suomalaisen oikeusvaltion poliittisen korruption ja oli yrittänyt saada mediaa ottamaan asioita käsittelyynsä. Keskimäki löysi tuossa vaiheessa itsekin löytänyt MV-lehden, koska hän koki, että se oli sillä hetkellä ainoa julkaisu Suomessa, jossa saattoi myös tuoda esille kritiikkiä poliittisia päättäjiä kotaan. 

Samaan aikaan kun MV-lehden ympärillä kuohui, Putkonen sai tuossa vaiheessa joltain tuttavaltaan huoltovarmuuskeskuksesta varoitussoiton, että kannattaa poistua nopeasti EU-alueelta. Putkonen pakeni Ukrainan separatistialueelle Donbassiin. Janitskin teki virheen, kun lähti EU alueelle.

Mitään puolueetonta tai todellisessa mielessä objektiivisuuteen pyrkivää tutkimusta ei ole Ilja Janitskinista ja MV-lehden toimista tehty. Jessikka Aron Putinin Trollit kuvaa aihetta viihteellisesti informaatiosodan näkökulmasta. Janitskin kuvataan kirjassa rikolliseksi, joka pakoili vastuuta. Janitskin sairastui ulkomailla syöpään. Lopulta Interpol-haun kautta hänet saatettiin Suomessa oikeuden eteen tuomittavaksi. Tiina Keskimäki tulkitsi, että Janitskin oli joutunut poliittisen ajojahdin kohteeksi, koska lehti oli myös paljastanut poliitikkojen hämäriä bisneksiä. 

MV-lehti on saanut maineen valemediana. Sen päätoimittajana toimii nykyään Janus Putkonen. On vaikeata ottaa puolueetonta kantaa lehden sisällöstä tai sen totuudenmukaisuudesta. MV-lehti oli Janitskinin aikana oma ilmiönsä rasismista. Sen herättämä suosio ehkä kertoo suomalaisten suuresta pelosta ja huolesta maahanmuuton lisäännyttyä.

Janitskin oli maanpaossa Suomesta Andorrassa vuonna 2017. Vaikka hän oli Interpol-haun kautta etsintäkuulutettu, häntä ei heti palautettu Suomeen, koska hän tarvitsi hoitoa syöpäänsä. Hän oli vangittuna Andorrassa, mutta oikeuslaitos vapautti Janitskinin loppuvuodesta 2017 paikallisesta vankilasta. Siellä hän oli istunut elokuun alusta saakka kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi. Se taas johtui Helsingin käräjäoikeuden tekemästä vangitsemispäätöksestä. 

Suomessa Janitskinia epäiltiin tuolloin useista rikoksista, kuten törkeästä kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä tekijänoikeusrikoksista. Espanjan ja Ranskan rajavuoristossa Pyreneeillä sijaitsevaan pikkuiseen Andorraan Janitskin päätyi espanjalaisen asianajajansa suosituksesta. Sitä ennen Janitskin asui hieman yli 200 kilometriä etelämmässä Barcelonassa. Siellä paikallinen poliisi ehti ottaa Janitskinin hetkeksi kiinni kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi. 

Läpällä alkanutta toimittajan työtä Janitskin kuvaili vuonna 2017 näin: ”Tein sitä ihan sunnuntaihommina vasemmalla kädellä, en osannut edes kirjoittaa oikein. Pilkut ja pisteet menivät miten sattuu, mutta se ei näköjään haitannut ollenkaan.” Janitskinin ronski amatööripuuhastelu upposi moniin suomalaisiin: ”Ihmiset hoksasivat, että MV-lehdessähän julkaistaan kaikenlaista.  "Ja sitten aloin saada sähköposteja, että voisiko julkaista myös tätä ja tätä. Ajattelin, että julkaistaan sitten kaikki.” 

Kun toimittaja kysyi vuonna 2017 Janitskinilta kommenttia, siitä että MV-lehti oli arvostellut suomalaista mediaa nimittelemällä sitä valtamediaksi ja valemediaksi. Janitskin sanoi tuolloin jälkimmäiseen väitteeseen, että suomalainen media oli siihen itse syyllinen: ”Mediatalot huolestuivat MV-lehden suosiosta ja alkoivat julkaista minusta valheellisia juttuja, joissa oli keksitty esimerkiksi kaikenlaisia rikosepäilyjä. Suomalainen media itse aiheutti lumipalloefektin ja teki MV-lehdestä suositun tekemällä minusta kuuluisan.”[12]

Luottamus valtamediaan heikkenee

Eihän se tietenkään ole ihme, että luottamus valtamediaan heikkenee, koska valtamedian parista on löytynyt todistettavia valheita. Hannu Yli-Karjanmaan Valtiot ja Terrorismi kertoo, että median palveluksessa on ainakin Yhdysvalloissa päässyt eteenpäin, kun uutisoi asioista totuudenvastaisesti ja käytännössä päinvastoin, kuin ne todellisuudessa ovat:

"TV-yhtiö NBC:n omistaa General Electric, joka sattuu olemaan suuri aseteollisuusyhtiö. CBS:n pitkäaikainen uutisankkuri Dan Rather valitteli Yhdysvaltojen median tilaa maaliskuussa 2007 pitämässään puheessa. Ratherin mukaan monet journalistit ovat omaksuneet valtaa kohtaan myötäsukaisen asenteen pärjätäkseen ammatissaan. Vallanpitäjät pelaavat toimittajien kanssa peliä, jossa panoksena on access eli pääsy haastattelemaan tärkeitä henkilöitä. Rather joutui itse eroamaan vuonna 2005, kun kohuttiin hänen raportoinnistaan, joka koski presidentti Bushin väitettyä lintsausta sotilaspalvelusta Texasin kansalliskaartin ilmavoimista Vietnamin sodan aikana. Ratherin oma tausta on mitä mielenkiintoisin. Presidentti Kennedyn murhan aikana Rather oli pienen texasilaisen CBS:n omistaman KHOU-TV:n uutispäällikkö. Kun kävi ilmi, että murha oli tallennettu Abraham Zapruderin kuvaamalle kaitafilmille, tuli Rather julkisuuteen. Hän väitti katsoneensa filmin ja väitti, että siinä Kennedyn pää heilahtaa selvästi eteenpäin luodin vaikutuksesta. Tämä todisti laukauksen tulleen takaa sieltä, missä Dallasin koulukirjavarasto sijaitsi. Ratherin ura lähti huikeaan nousuun, ja hänestä tuli pian CBS:n pääuutisankkuri ja yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista amerikkalaisista toimittajista. Zapruder-filmi näytettiin julkisesti vasta vuonna 1975. Filmillä Kennedyn pää heilahtaa taaksepäin päinvastoin kuin Rather väitti. Paljastui, että sekä Warrenin komissio että Zapruder-filmin oikeudet ostanut Life Magazine olivat julkaisseet filmiltä otettuja kuvaruutuja käänteisessä järjestyksessä, jotta olisi näyttänyt siltä, että Kennedyä ammuttiin takaapäin."[13]

"Lokakuussa 1977 Washington Postin toimittaja Carl Bernstein, joka laivaston luutnantin Bob Woodwardin kanssa oli paljastanut Nixonin miesten laittomat puuhat Watergate-hotellissa, kirjoitti The Rolling Stonessa, että yli 400 amerikkalaista toimittajaa työskenteli CIA:lle. Bernsteinin mukaan CIA:n kanssa toimivat mm. Copley News Service, ABC TV, NBC, Associated Press, United Press International, Reuters, Newsweek, Time, Scripps-Howard, Hearst Newspapers ja Miami Herald. CIA:n läheisimmät yhteistyökumppanit olivat CBS ja The New York Times. Viimeksi mainittu puolustautui paljastamalla, että yli 800 toimittajaa, julkaisua ja mediaorganisaatiota teki yhteistyötä CIA:n kanssa. CIA:n suorittama median solutus ja hyväksikäyttö alkoi Frank Wisnerin johdolla ja Washington Postin Philip Grahamin avustuksella 1940–50-lukujen vaihteessa nimellä operaatio Mockingbird. Toiminta alkoi saada lopulta liikaa julkisuutta, ja vuonna 1975 Frank Churchin johtama CIA:n ja FBI:n laittomuuksia tutkimaan asetettu senaatin komitea paljasti siitä yksityiskohtia."[14]

Operaatio Mockingbird (matkijalintu)

Vuoden 1948 Smith-Mundt-laki laittoi CIA:n rahoituksen käytön propagandan lähettämiseen amerikkalaisille. Kun kongressin tutkimus 1970-luvun puolivälissä paljasti ensimmäisen kerran Operation Mockingbirdin olemassaolon, järkyttyneet amerikkalaiset saivat tietää, että viraston keskeisiä CIA-yhteistyökumppaneita oli Washington Postin omistaja Philip Graham; CBS:n omistaja William Paley; Time-Life kustantaja Henry Luce; New York Timesin päätoimittajat ja Joseph Alsop, jonka vaikutusvaltainen kolumni esiintyi yli 300 sanomalehdessä.

CIA:n johtaja Allen Dulles valvoi Mockingbirdin laitonta verkostoa, kunnes RFK Jr.:n setä, presidentti John Kennedy, erotti hänet vuoden 1961 lopussa. Siihen mennessä Mockingbird työllisti "noin 3 000 CIA:n palkattua ja sopimustyöntekijää... jotka osallistuivat propagandatoimiin."

Virasto tilasi toimittajilleen artikkeleita, joissa edistetään sotateollisen kompleksin laajentamista ja kansallista turvallisuusvaltiota, ja palkitsi heidät turvaluokitelluilla tiedoilla piristääkseen mediaa pienillä skuupeilla.

CIA perusti myös vakoojilleen muodollisen journalismin koulutuksen, upotti heidät avainlehtiin ja vaali heidän uraansa. Virasto edisti propagandakertomuksia, mukaan lukien murhattujen salvadorilaisten maanviljelijöiden kuvaaminen Neuvostoliiton hallinnassa olevina kommunisteina, ja esti sanomalehtiä syventymästä CIA:n julmuuksiin, kuten viraston kymmenien tuhansien vietnamilaisten talonpoikien, buddhalaisten johtajien ja intellektuellien joukkomurhiin (operaatio Phoenix); sen orkestroimaan miljoonan indonesialaisten siviilien teurastukseen; poliittisiin salamurhiin, kidutuskoulutukseen ja hallinnonmuutoshankkeisiin Latinalaisessa Amerikassa (operaatio Condor), Afrikassa ja Aasiassa; sen crack-kauppaan ja huumeiden salakuljetukseen; ja sen rooliin demokraattisten hallitusten kaatamisessa Chilessä, Guatemalassa, Iranissa, Irakissa ja muualla.[15]

Monet salaliittoihin hurahtaneet ovat maininneet, että ovat saaneet innoituksensa Infowars -ohjelmasta. Sen juontaja ja toimittaja Alex Jones ja monet muut salaliittoretoriikkaa levittäneet henkilöt kuuluivat luultavasti CIA:n Mockignbird-ohjelmointiin. Kyse on osatotuuksia levittävästä kontrolloidusta oppositiosta. Johnny Cirucci on todennut, että Alex Jonesin ohjelmassa kuvataan vain pintatason oireita, mutta ei mennä sen syvemmälle paljastamaan juurisyitä. Informaatiosota on osa psykologista sodankäyntiä. Se, joka kontrolloi totuutena pidettyä totuutta, kontrolloi ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.

Kysypä ihan rahassa itseltäsi, että paljastavatko nämä salaliittoteoreetikot koskaan Vatikaania, jesuiittoja tai katolista kirkkoa? Eivät juuri koskaan. Kenen palveluksessa he silloin ovat? Mieti suomalaista oppositiota, perussuomalaisia, joita johti pitkään Timo Soini. Soini liittyi katoliseen kirkkoon ja sen pahamaineiseen Opus Dei -järjestöön. Miten Timo Soinia palkittiin tästä suuresta harhautusoperaatiosta, jolla Suomen kansa johdettiin siihen uskoon, että Soini irrottaa Suomen EU-ikeestä? Soini neutralisoi tehokkaasti Suomen opposition ja muutosta ajaneen rintaman. Sittemmin Soini pääsi Lontooseen pankkiiriksi. Sieltä on Soinin taskuihin virrannut varmasti hyvät eläkerahat.

Miten pitäisi suhtautua kristillisdemokraattien Päivi Räsäseen. Hän se jaksaa puolustaa niin rinta rottingilla Raamattua ihan oikeusistuimissa asti, mutta on itse silti niin sokea, että ei tunnista antikristusta. Homot hän kyllä tunnistaisi vaikka silmät ummessa. Räsänen on näin löytänyt kaikkein pahimmat uhkaajat hänen kristilliselle vakaumukselleen - seksuaalivähemmistöt, mutta antikristusta EI!

Hannu Yli-Karjanmaa kertoi kirjassaan Valtiot ja terrorismi, miten Suomen media suhtautui hyvin kylmäkiskoisesti kesällä 2004 perustettuun 11.9.-toimintaryhmään, joka pyrkii levittämään hallituksista riippumatonta tutkimusta 911- terrori-iskuista. Yli-Karjanmaa oli ollut mukana perustamassa kyseistä toimintaryhmää. Ryhmä järjesti 11.9.2004 Vanhalla ylioppilastalolla ensimmäisen yleisötilaisuuden, jota edelsi lehdistötilaisuus. Paikalla ollut STT:n toimittaja teki jutun, joka päätyi STT:n tuolloisen päätoimittaja Atte Jääskeläisen pöydälle arvioitavaksi. Yli-Karjanmaan mukaan Jääskeläinen kielsi jutun levittämisen.[16] Vuoden 2006 kesäkuussa Jääskeläinen nimitettiin YLE:n uutistoiminnan johtajaksi. Kesällä 2007 hän osallistui yhdessä Jyrki Kataisen, Teija Tiilikaisen ja Jorma Ollilan kanssa Bilderberg-ryhmän kokoukseen.

YLE-gate ja suomalainen sensuuri

Atte Jääskeläinen alkoi vaikeuttaa MOT-ohjelman toimittajien työtä näiden tutkiessa ja paljastaessa keskustapuolueen ja nuorisosäätiön sotkuja. MOT:n toimittajat alla Salla Vuorikoski, Jussi Eronen ja Jarno Liski kirjoittivat vuonna 2017 julkaistun Ylegate-kirjan, jossa kerrotaan miten Atte Jääskeläinen ”mikromanageroi” korkeisiin päättäjiin kohdistuvia tutkivia journalistisia juttuja, vaikka niissä ei ollut olennaisia virheitä. Iltalehti kirjoitti 16.5.2017 Jääskeläisen toimista näin:

"Ylen Sipilä-uutisointiin osallistuneet toimittajat ovat kirjoittaneet kirjan siitä, kuinka Yle suojelee johtavia poliitikkoja, vaatii toimittajiltaan vaikenemista ja jakaa heille varoituksia. Pulitzerin kustantamassa Ylegate-kirjassa käydään läpi, miten Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on myllertänyt viimeisen kymmenen vuoden ajan. Journalistit kertovat kirjassa avoimesti omista kokemuksistaan. Niiden kautta välittyy, kuinka hankalaksi tutkivan journalismin tekeminen oli muodostunut vuoteen 2016 mennessä."

"Me näimme Ylen toimittajina omin silmin, miten tietojen tarjoamista estettiin, mielipiteitä rajoitettiin ja keskustelu tukahdutettiin. Se oli vastoin lain henkeä, Journalistin ohjeita ja yleisön etua. Siksi kirjoitimme tämän kirjan", palkitut journalistit kertovat kirjan esipuheessa.

Eronen, Vuorikoski ja Liski valottavat, kuinka vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle on keskitetty valtaa sekä miten se näkyy ajankohtais- ja uutistoimituksen arjessa. Jääskeläinen on paitsi vastaava päätoimittaja myös Ylen johtoryhmässä uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana. Ylen johtoryhmä vastaa strategisesta ja operatiivisesta johtamisesta sekä valmistelee asiat hallitukselle. Näin Jääskeläinen istuu kahdella jakkaralla: operatiivinen journalistinen päällikkö vastaa strategiasta johtoryhmässä. Ylegate-kirja muistuttaa, että ennen "Aten valtakuntaa" johtoryhmä oli puhtaasti poliittisesti nimitetty.[17]

Myös A-studiossa pitkään toiminut Susanne Päivärinta irtisanoutui Ylestä helmikuussa 2017 syyttäen Jääskeläistä sensuurista ja kovasta johtamistyylistä. Päivärinnan mukaan Jääskeläinen asetti täyskiellon pääministeri Juha Sipilää koskevan kohun käsittelylle Ylessä.

Atte Jääskeläinen joutui kohun jälkeen eroamaan tehtävästään YLE:ssä. Mutta ei huolta, sillä Bilderbreg-ryhmä pitää omistaan huolta. 

Jääskeläinen oli YLEN jälkeen kaudella 2017–2018 Visiting Fellow Britanniassa Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa. Hän toimi myös samaan aikaan vuosina 2017–2021 Visiting Fellow -ohjelmassa London School of Economics and Political Science LSE:ssä ja oli myöhemmin Visiting Senior Fellow ja Co-Director kansainvälisessä tutkimusprojektissa, joka tutki Euroopan kansallisten uutistoimistojen tulevaisuuden toimintamalleja. Valtioneuvosto nimitti 6.8.2020 Jääskeläisen opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.2020-30.9.2025 väliseksi ajaksi. 

Muistutan, että London School of Economics on Englannin fabianistien perustama korkeakoulu, jossa maailman valtaeliitti saa koulutusta Bilderberg-agendan läpiviemiseen. Jorma Ollila sai oppinsa juuri samaisesta koulusta. Jääskeläinen on kirjoittanut vuonna 2019 julkaistun kirja nimeltä Mitä tapahtuu huomenna, kun tekoäly poistaa järjettömyydet. Jääskeläinen ajaa samaa agendaa, kuin Maailmantalousjärjestön (WEF) johtaja Klaus Schwab, eli tekoälyn ohjaamaa yhteiskuntaa.

Minäpä kysyn, että mitä tapahtuisi huomenna, jos me ihan ilman tekoälyä poistaisimme ihan omalla älyllämme nämä ÄLYTTÖMÄT ihmiset johtopaikoilta ja vaatisimme tilalle AITO JA OIKEAA DEMOKRATIAA? Olisiko se ihan mahdoton ajatus, että valta palautettaisiin kansalle?
 

---

[1] THOMAS B. ROSENSTIEL Murdoch to Buy TV Station in Boston for $28 Million 16.8.1986 https://www.latimes.com/archives/la-xpm-1986-08-16-fi-7255-story.html

[2] https://www.hs.fi/visio/art-2000008458168.html

[3] https://www.hs.fi/visio/art-2000008458168.html

[4] https://www.mtsu.edu/first-amendment/article/975/vatican-city-u-s-recognition-of

[5] https://www.catholicnewsagency.com/news/22943/rupert-murdochs-papal-knighthood-questioned-as-investigation-continues

[6] https://www.theguardian.com/media/2021/jun/14/daniel-morgan-report-could-link-rupert-murdoch-empire-to-criminality

 [7] Allen 1976, 48.

[8] Antti Kivimäki Kehitysmaiden köyhyys – ylivoimainen haaste myös medialle? 2005, 28. pro gradu tutkielma. Tampereen yliopisto. Tiedotusoppi.

[9] Antti Kivimäki Kehitysmaiden köyhyys – ylivoimainen haaste myös medialle? 2005, 30. pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Tiedotusoppi.

[10] https://suomenlehdisto.fi/salaseura-nimelta-mediapooli/

[11] https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/toimialat/tietoyhteiskunta/poolit

[12] Tommi Parkkonen IL tapasi etsintäkuulutetun Ilja Janitskinin Andorrassa vuonna 2017 – Näin hän kuvaili itseään ja MV-lehteä Iltalehti 7.2.2020, juttu julkaistu aikaisemmin 22. 10. 2017

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d5b9645e-d5fa-4323-8110-273cfd3320b1

 [13] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja Terrorismi 2013, 72–73.

[14] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja Terrorismi 2013, 73.

[15] https://childrenshealthdefense.org/defender/cia-liberal-media-outlets-the-real-anthony-fauci/

[16] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja Terrorismi 2013, 75.

[17] Tiina Saari 16.5.2017 Ylegate-kirja paljastaa, millaista on Ylen tutkivien journalistien arki - "Pääministeri suuttuu ja Ylen päätoimittaja menee pitkin seiniä" https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201705162200137702.