Media Control & Mockingbird Today. Richard Dolan Intelligent Disclosure.

Alex Jones ja Project Veritaksen yhteydet brittien tiedustelupalveluun ja sionisteihin

 

Alex Jonesin viimeisin video nostaa esille konservatiivisen journalistista sisältöä tuottavan yhtiön nimeltä Project Veritas ja sen paljastamat ihmis- ja lapsikaupat. Taitaa olla nämä ”paljastukset”, mitä ehkä paljastetaan, vain sellaisten pikkutekijöiden puuhastelua. Koska Project Veritaksella ei ole puhtaat jauhot pussissa ja se linkittyy erittäin vahvasti sellaisiin sionistisiin rahoittajiin ja taustoihin, että kuka edes pystyy luottamaan tällaiseen mediaan?

Wikipedian mukaan Project Veritas:

”Project Veritas (PV) on amerikkalainen äärioikeistolainen aktivistiryhmä, jonka James O'Keefe perusti vuonna 2010. Ryhmä tuottaa petollisesti muokattuja videoita peitetoiminnassaan, joissa he käyttävät salaisia ​​tallenteita pyrkiessään häpäisemään valtavirran mediaorganisaatioita ja progressiivisia (lue vasemmistolaisia) ryhmiä. Project Veritas käyttää myös ansoja luodakseen huonoa julkisuutta kohteilleen ja on levittänyt disinformaatiota ja salaliittoteorioita videoissaan ja toimissaan.”

Project Veritas on ollut toiminnassa vuodesta 2010 alkaen, mutta O’Keefe aloitti konservatiivista propagandaa valmistelleen aktivisminsa jo joitakin vuosia aiemmin. Hänen ensimmäinen tunnettu tempauksensa oli horjuttaa salaa tehdyillä nauhoituksilla amerikkalaisten luottamusta Planned Parenthood -järjestöön, joka on tunnetuin aborttioikeuden puolestapuhuja Yhdysvalloissa. Sellainen toiminta vetoaa Amerikan fundamentalistikristittyihin. 

The Guardian -lehdessä 8.3.2013 kerrotaan varsin ikäviä asioita James O´Keefesta. Hän on joutunut oikeudessa korvaamaan aiheuttamiaan vahinkoja valheellisiksi todettujen kampanjoidensa takia. Hänen alaisensa Project Veritaksessa ovat tuoneet esille seksuaalista häirintää ja jopa vankina pitämistä. 

Mikäli The Guardianin tiedot pitävät paikkansa, James O´Keefen oma toiminta ei kestä päivänvaloa.

Politiikan saralla PV;n toiminta on siis ollut yksipuolista, kun se on paljastanut tai tehtaillut paljastuksia vasemmistolaisista tai sellaisiksi heidän leimaamistaan henkilöistä.

Moni ajattelee tässä kohtaa, että tällainen Alex Jonesin ja PV:n mustamaalaus on valtamedioiden ja kabaalin salajuoni pimittää TOTUUTTA. Eli ihminen, joka valitsee uskoa Alex Jonesia ja hänen taustallaan toimivaa Project Veritasta, tekee sen kyllä puhtaasti tunnesyistä.

En ole koskaan uskonut, että Alex Jones olisi muuta kuin CIA:n Mockingbird operaation tuote, jonka tehtävänä on markkinoida salaliittoteorioita pinnallisesti ja orkestroida kontrolloitua oppositiota. Minulle sellainen ei kelpaa. Totuus on ILKEÄ kaikkia osapuolia kohtaa - myös republikaaneja kohtaan.

Kuten tiedetään, Wikipedia ei ole luotettava lähde. Sehän on selvä asia, mutta siinä esitetyt väitteet voidaan ottaa tutkimuksen alle. En väitä tietäväni kaikesta kaikkea, mutta yritän perehtyä asioihin tasapuolisesti. Perehdytän lukijani tässä postauksessa Project Veritakseen mahdollisimman monipuolisesti.

Ensinnäkin vaikka Project Veritaksen epäillään toimivan varsin kyseenalaisin keinoin, sen toimintaa alettiin kuitenkin jopa puolustaa journalistiseen vapauteen perustuvilla argumenteilla. Esimerkiksi Helsingin Sanomienkin jutussa kerrotaan PV:n toiminnasta jotain sellaista, mikä alkoi herättää laajempaa mielenkiintoa. HS (19.11.2021) otsikolla ”Konservatiivinen hämärähanke USA:n kahtiajaon ytimestä – Tällainen on The New York Timesin julkaisukiellon aiheuttanut Project Veritas”:

Suurelle osalle amerikkalaisia tuntematon Project Veritas nousi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi poikkeuksellisen uutisen myötä vuosi sitten. Newyorkilainen tuomari käski The New York Timesia (NYT) lopettamaan väliaikaisesti eräiden tietojen julkaisun ja keruun liittyen PV:hen. Tuomarin määräys koski dokumentteja, jotka olivat PV:n asianajajan kokoamia. PV on haastanut lehden oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska lehti julkaisi artikkelin PV:n tuottamasta – lehden mukaan perättömiä väitteitä sisältäneestä videosta – liittyen vaalivilppiin Minnesotassa.

Sananvapauden puolustajat tyrmistyivät tuomarin päätöksestä, joka heidän mielestään rajoittaa lehden oikeutta kerätä journalistista tietoa. NYT:n päätoimittaja Dean Baquet sanoi uutistoimisto Reutersille, että tuomarin päätös on perustuslain vastainen ja toimii ”vaarallisena ennakkotapauksena”. Oikeusjupakka on pannut vastakkain maailman arvostetuimpiin kuuluvan sanomalehden ja aivan toisenlaisilla kriteereillä tietoa hankkivan ja levittävän hankkeen.

Tarkkaavainen lukija saattaa nyt kiinnittää huomiota tuohon HS:ssa esitettyyn väitteeseen, joka liittyy vaalivilppiin. Kun niinkin arvovaltainen lehti kuin The New York Times alkaa kirjoitella PV:stä ja sellainen kielletään, silloin herääkin ajatus, että tässä nimenomaisessa tapauksessa olisikin ollut mahdollista, että PV kertoikin jotain TOTTA! Eli vaalivilppiä ei saanutkaan paljastaa. Kaikkea muuta höpötystä kylläkin. Kabaali oli ilmeisesti päättänyt, että tällä kertaa Joe Biden voittaa vaalit. Tästä lisää postauksen lopussa.

HS:n jutussa jatketaan näin:

Jos Yhdysvaltain liittovaltion poliisilta FBI:lta kysytään, PV:tä epäillään presidentti Joe Bidenin tyttären Ashleyn päiväkirjojen varastamisesta. Päiväkirjan otteiksi väitettyjä kirjoituksia julkaistiin äärioikeiston verkkosivulla viime vuonna järjestettyjen presidentinvaalien alla, noin puolitoista viikkoa ennen kuin kansa valitsi demokraatti Bidenin ja republikaani Donald Trumpin välillä. FBI ratsasi PV:n perustajan O’Keefen ja kahden hänen yhteistyökumppaninsa kodit marraskuun alussa.

Tämä kertookin jo kaiken oleellisen. Onko esimerkiksi niin, että kun PV nyt sitten onnistuikin paljastamaan jotain oleellista eli vaalivilppiä, piti kehittää joku muu syy, miksi PV:tä lähdettiin ratsaamaan ja sanktioimaan.

Dokumentti 2000 Mules on aivan hiljattain esittänyt vahvoilta tuntuvia väitteitä siitä, että demokraattipuolue olisi harjoittanut vaalivilppiä.

Katso tästä 2000 Muulia.

PV ei kuitenkaan ole kaikessa toiminnassaan välttämättä puhdas pulmunen. Vuonna 2013 ryhmä äänitti salaa videolle julkisen palvelun radiokanavan NPR:n toimitusjohtajan Vivian Schillerin keskustelua, jossa tämä laukoi kovia kommentteja esimerkiksi republikaaneja lähellä olevasta teekutsuliikkeestä. Schillerin sanomisia oli editoitu rajun tarkoitushakuisesti mutta tehokkaasti: Schiller joutui eroamaan. Tämä osoittaa, että vaihtoehtomediallakin on valtaa, mutta tekeekö sekään sitten aina oikeutta sen maalittamille kohteille?

 Project Veritaksen yritys tuottaa valeuutisia

Vuonna 2017 PV yritti tuputtaa The Washington Post -lehdelle valeuutista senaattoriehdokas Roy Mooresta, jota monet naiset olivat syyttäneet seksuaalisesta väkivallasta tai häirinnästä. Project Veritasille työskennellyt nainen lähestyi lehteä ja väitti, että Moore oli saattanut hänet raskaaksi, kun nainen oli teini-iässä. Raskaus päättyi väitetysti aborttiin. Lehti huomasi kertomuksessa aukkoja ja selvitti naisen kytkökset Project Veritasiin ja voitti tästä ja muista Mooreen liittyneistä uutisistaan Pulitzer-palkinnon.

Sananvapauden puolesta kaikkien kukkien on annettava kukkia

Oikeus- ja lakitieteen professori Jane E. Kirtley on kirjoittanut kommentaarissaan (22.11.2021) otsikolla ”Project Veritas and the mainstream media: Strange allies in the fight to protect press freedom”:

”Median etiikan ja -oikeuden professorina olen paininut vuosia sen kanssa, mitä ajatella Project Veritaksesta ja sen julkaisuista. Kuten monet medialakimiehet, toivon, että se vain katoaisi. Siitä huolimatta mediaorganisaatiot ja niiden kannattajat, kuten American Civil Liberties Union, Committee to Protect Journalists ja Reporters Committee for Freedom of Press, joiden johtajana toimin vuosina 1985–1999, kokoontuivat protestoimaan etsintöjä ja takavarikkoja vastaan mahdollisena loukkauksena uutisorganisaation sananvapauden suojaamaa oikeutta kohtaan kerätä tietoja. He vaativat vastauksia siihen, miksi Project Veritas joutui tutkinnan kohteeksi. Ja he tekivät selväksi, että he olivat huolissaan muustakin kuin vain Project Veritaksesta, jonka menetelmiä he ovat usein tuominneet.”[2]

Sananvapauden näkökulmasta onkin tavallaan suotavaa, että on journalistista vapautta, mutta se jättää sitten vastuun kuulijalle ja lukijalle tarkistaa, milloin heidän tekemänsä paljastukset ovat totta ja milloin taas tekaistuja kampanjoita. Oikeastaan järkyttävin paljastus PV:n taustalta on se, että koko organisaatio saattaakin olla brittitiedustelun kouluttama operaatio.

Mistä Project Veritas saa rahoituksensa?

PV syyllistyy tiettävästi valeuutisiin. Mutta paljon enemmän saa irti, kun seuraa rahaa. Se on se ohje, kun pitää selvittää kytkökset ja sitä kautta motiivit. Millä ja kenen asialla Alex Jones ja PV oikein ovat?

Talouslehti Forbesin mukaan O’Keefe on tienannut Project Veritasin aktivismillaan 1,9 miljoonaa dollaria (noin 1,7 miljoonaa euroa) vuodesta 2011 lähtien. Project Veritas saa lahjoituksia konservatiivisilta tahoilta kuten Donors Trust -rahastolta. Sitä ovat rahoittaneet Kochin miljardööriveljekset, jotka ovat tukeneet republikaaniehdokkaita.

Lokakuussa 2016 uutisoitiin, että ryhmä oli saanut 10 000 dollarin lahjoituksen Donald Trumpin säätiöltä noin kuukausi ennen kuin Trump ilmoitti pyrkivänsä ehdokkaaksi vuoden 2016 presidentinvaaleissa. CNBC-kanavan mukaan Trumpin ja muiden lahjoituksilla tuotettiin esimerkiksi video, jossa väitettiin, että demokraattiehdokas Hillary Clintonin kannattajille maksettiin 1 500 dollarin palkkioita siitä, että he järjestäisivät väkivaltaisia kahakoita Trumpin vaalitilaisuuksissa. Trump viittasi PV-ryhmän videoon vaaliväittelyssä Clintonin kanssa pyrkien osoittamaan, miten likaiseksi Clintonin kampanja oli muuttunut.[1]

Brittien tiedustelupalvelu MI6 kouluttaa Alex Jonesin tietolähdettä

Tätä näkökulmaa tuo esille PR Watch -sivusto, joka kirjoittaa (17.3.2020) otsikolla ”Kochiin linkitetty hyväntekeväisyysjärjestö rahoitti Veritas-projektia, kun se työskenteli entisten vakoojien kanssa soluttautuakseen liberaaleihin ryhmiin”:

Erik Prince, yksityisen palkkasoturiyrityksen Blackwater Worldwiden entinen johtaja, värväsi entisiä vakoojia työskentelemään oikeistolaisen pisto-operaatio Project Veritasin kanssa soluttautumaan liberaaleihin ryhmiin, New York Times raportoi 7. maaliskuuta. Hän myös antoi Project Veritas -henkilöstölle pääsyn hänen tietoihinsa. Wyomingin karjatila, jossa he saivat "valvonta- ja tunnistuskoulutuksen" entiseltä brittiläiseltä MI-6-upseerilta, kuten The Intercept raportoi toukokuussa 2019. 

Vuonna 2017 entinen brittivakooja auttoi ohjaamaan operaatiota tiedostojen kopioimiseksi ja keskustelujen nauhoittamiseksi American Federation of Teachers -järjestön Michigan-toimistossa, jossa hänen sisarensa opintosihteeri Betsy DeVos ja hänen miehensä perhe ovat riidelleet vuosia. Sama toimihenkilö, joka osallistui salaliittoon, soluttautui nykyisen demokraattiedustaja Abigail Spanbergerin (D-VA) kampanjaan seuraavana vuonna. 

DeVos-perhe on yksi oikeiston suurimmista poliittisista rahoittajista. (Prinssin perhe on myös erittäin varakas ja antaa rahaa konservatiivisiin tarkoituksiin.) Vaikka DeVos-perheen säätiöt eivät ole lahjoittaneet suoraan Project Veritasille, useat heidän varakkaat poliittiset liittolaisensa ja useat lahjoittajien neuvottelemat rahastosponsorit ovat rahoittaneet ryhmää. Ei ole selvää, kuka maksoi entisille vakoojille Project Veritaksen kanssa työskentelystä tai maksettiinko heille. 

Center for Media and Democracy (CMD) on seurannut yli 11,9 miljoonan dollarin lahjoituksia Project Veritasille vuosina 2014–2018, mikä on noin 43 prosenttia sen maksutuloista tuon ajanjakson aikana. Ylivoimaisesti suurimmat rahoittajat ovat DAF-sponsorit-501(c)(3) -järjestöt, jotka tarjoavat lahjoittajille yksittäisiä hyväntekeväisyystilejä ja välittävät asiakkaidensa lahjoituksia muille järjestöille maksua vastaan ​​ja tarjoavat lahjoittajille erikoistarjouksen. verovähennyksiä. Asiakkailla on mahdollisuus pysyä nimettömänä.

Oikeiston suosikki DAF-sponsori on DonorsTrust. Charles Koch, Robert Mercer ja Adolph Coors ovat käyttäneet sitä voimakkaasti, ja se kaataa rahaa oikeistolaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen ja sosiaalisen hyvinvoinnin järjestöjen verkostoon. DonorsTrust antoi yli 8,4 miljoonaa dollaria Project Veritasille vuosina 2014–2018, mikä on lähes kolmannes ryhmän lahjoitustuloista. DonorsTrustin vuosimaksu nousi 607 000 dollarista vuonna 2014 korkeimmalle tasolle, 2,4 miljoonaan dollariin vuonna 2017. Useilla DonorsTrustin jäsenillä ja henkilökunnalla on läheiset siteet Kochin tukemiin toimintoihin. Asiaan liittyvä Donors Capital Fund antoi 20 000 dollaria Project Veritasille vuosina 2014–2015. 

Project Veritasilla on 501(c)(4) poliittinen haara, Project Veritas Action Fund, johon miljardööri, Trumpia tukeva Mercer-perhe on ohjannut varoja. Vuonna 2018 voittoa tavoittelematon Making America Great, jonka puheenjohtajana toimi Renaissance Technologiesin entisen toimitusjohtajan ja Breitbart News -rahoittajan Robert Mercerin tytär Rebekah Mercer, lahjoitti toimintarahastoon 750 000 dollaria. Mercer Family Foundation ei ole lahjoittanut suoraan Project Veritasille viime vuosina, mutta on mahdollista, että se on käyttänyt DonorsTrustia tehdäkseen niin. Vuosina 2014–2018 säätiö antoi DonorsTrustille 10,9 miljoonaa dollaria, mukaan lukien lähes 8,2 miljoonaa dollaria vuonna 2018, mikä on suuri lisäys edellisiin vuosiin verrattuna. Siirtämällä enemmän hyväntekeväisyysdollareistaan ​​DonorsTrustin kautta, perhe piilottaa lahjoituksensa yleisöltä. Vuonna 2012 Robert Mercer lahjoitti 25 000 dollaria Project Veritasille LLC Gravitas Maximuksen kautta.

Muita huippusäätiöitä, jotka ovat käyttäneet DonorsTrustia anonyymisti lahjoittamiseen konservatiivisille järjestöille vuosina 2014–2018, ovat Knowledge and Progress Fund, Kochin perhesäätiö (5,3 miljoonaa dollaria), Adolph Coors Foundation (4,2 miljoonaa dollaria), Searle Freedom Trust (2,6 miljoonaa dollaria) ja Charles Koch -säätiö (980 000 dollaria). Vuosina 2009–2012 DeVosin appivankien säätiö, Richard ja Helen DeVos Foundation, lahjoitti 6,5 miljoonaa dollaria DonorsTrustille, mutta ei ole sen jälkeen lahjoittanut.

National Philanthropic Trust, toinen lahjoittajien neuvoma rahaston sponsori, antoi lähes 1,3 miljoonaa dollaria Project Veritasille vuosina 2014–2018. Fidelity Charitable Gift Fund, DAF:n sponsori, joka liittyy Fidelity Investmentsiin ja joka on maan suurin voittoa tavoittelematon vuositulolla mitattuna, antoi yli 1,2 miljoonaa dollaria vuosina 2015–2018. Greater Houston Community Foundation antoi lähes 116 000 dollaria vuosina 2014–2018. Lahjoittajien neuvomat rahastosponsorit, jotka liittyvät muihin suuriin rahoitusyhtiöihin, Schwab Charitableen ja Vanguard Charitableen, ovat kumpikin lahjoittaneet yli 100 000 dollaria Project Veritasille. Muita DAF:n sponsoreita National Christian Foundationille (lähes 15 000 dollaria vuosina 2014–2018), Pohjois-Floridan yhteisösäätiölle (10 000 dollaria vuosina 2017–2018) ja Jewish Communal Fundille (6 000 dollaria vuonna 2015) antoivat pienempiä summia. 

Greater Houston Community Foundationin vuoden 2016 verotiedot osoittavat, että DAF:n sponsori sai suuren summan rahaa siirrettyjen öljy- ja kaasuvarastojen muodossa. Asiakkaat voivat siirtää merkittävää omaisuutta, kuten osakkeita, hyväntekeväisyystileilleen maksamatta veroja näiden omaisuuserien myynnistä ja saada samalla hyväntekeväisyysverovähennyksen, mikä on yksi syy siihen, miksi DAF-sponsoreista on tulossa nopeasti suosittuja varakkaiden lahjoittajien keskuudessa. Asiakkaat toimittivat vuonna 2016 lähes 14 miljoonan dollarin arvosta Anadarko Petroleumin, ExxonMobilin ja Marathon Oilin osakkeita hyväntekeväisyystileilleen Greater Houston Community Foundationissa. 

Oikeistolaisen hyväntekeväisyysmaailman varakkaat yksittäiset lahjoittajat ovat myös lahjoittaneet suoraan Project Veritakselle perhesäätiöidensä kautta. Dunn Foundation - jonka hallituksessa on Thomas Beach, DonorsTrustin hallituksen jäsen ja Kochin tukeman Reason Foundationin puheenjohtaja, antoi 274 000 dollaria vuosina 2015-18; Helen Diller -säätiö antoi 125 000 dollaria vuonna 2017; ja Bradley Impact Fund -rahasto antoi 31 000 dollaria vuosina 2015-2018. 

Donald J. Trump -säätiö antoi 20 000 dollaria Project Veritasille vuonna 2015, ja Trump tapasi ryhmän ja sen perustajan James O'Keefen ja mainosti sitä. Trumpin väitetään rohkaisseen O'Keefeä soluttautumaan Columbian yliopistoon ja hankkimaan Barack Obaman yliopistotiedot. Donald Trump, Jr., osallistui O'Keefen häihin. Prince aloitti työskentelyn Project Veritasin kanssa vuoden 2016 vaalien aikana ja jatkoi Trumpin siirtyessä Valkoiseen taloon. Myöhemmin hän esitti Valkoiselle talolle ja Pentagonille suunnitelman Afganistanin sodan yksityistämisestä, mutta puolustusministeri ei tehnyt sopimusta. 

Laki- ja lobbaustoimisto Alston and Bird, joka työllistää Kansasin entisen republikaanisenaattorin Bob Dolen, ohjasi vuonna 2019 miljoonan dollarin lahjoituksen tuntemattomasta lähteestä Project Veritasille, kertoo The New York Times. Yritys lobbasi liittovaltion hallitusta yritysten fossiilisten polttoaineiden ja terveydenhuoltoasiakkaiden puolesta, mukaan lukien ConocoPhillips, Cheniere Energy, kaupparyhmä America's Health Insurance Plans ja CVS Health vuoden 2019 toisella puoliskolla. 

Kochin säätiöt eivät ole antaneet rahaa suoraan Project Veritasille, mutta ryhmällä on henkilökohtaisia ​​​​siteitä Kochin poliittisen verkostoon. CMD:n hankkima vuoden 2018 vuosikatsaus arvioi, että Project Veritasin kehitysjohtajana toimii Adam Guillette, joka perusti Kochin päättävän poliittisen voittoa tavoittelemattoman järjestön American for Prosperityn Floridan haaratoimiston ja työskenteli siellä useita vuosia. Guillette on myös Accuracy in Median presidentti, voittoa tavoittelematon järjestö, joka on saanut rahoitusta DonorsTrustilta. 

Projekti Veritasin vuositulot olivat 8,8 määrän dollaria vuonna 2018, ja O'Keefe vei kotiin noin 387 000 dollaria CMD:n saamien uusimpien veroilmoitusten mukaan.[3]

 

Trumpin käyttämät totuuden lähteet

Vuoden 2016 presidentinvaalien viimeisessä vaalidebatissaan Hillary Clintonin kanssa hän piti Veritas Projectin hankkimia tietoa totuutena ja ikään kuin korostaakseen linkkiensä vahvuutta, Trump oli kutsunut O’Keefen yhdeksi yllätysvieraistaan ​​keskustelun televisioinnissa. The Guardian -lehden mukaan (29.1.2017) ”Project Veritas: how fake news prize went to rightwing group beloved by Trump”:

Se voi olla vain sattumaa, mutta Trumpin vaalivoiton ja Valkoiseen taloon saapumisen jälkeen hänen kannattajansa, konservatiivinen radiojuontaja Bill Mitchell, keksi oman pilan, jolla vakavasti otettavat sanomalehdet olisi mahdollista neutralisoida. "Tiedätkö mitä meidän pitäisi tehdä?" hän sanoi twiitissä tämän vuoden toukokuussa. "Hukuta New York Times ja WAPO:n kärkimediat  kaikenlaisilla hulluilla "vuodoilla". Sitten voimme nauraa, kun ne printtaavat niitä!"

Se ei ole kovin kaukana siitä, mitä O'Keefe on yrittänyt tehdä siitä lähtien. Hänen ensimmäinen kohteensa oli CNN kesäkuussa. Toisessa epäilyttävästi editoidussa videossa Project Veritas tallensi lääketieteellisessä yksikössä työskennelleen CNN-tuottajan puhumassa verkoston kattavuudesta Trumpin siteistä Venäjään – aiheesta, josta tuottajalla ei ollut suoraa tietoa tai se ei ollut osallisena. Trump julkaisi videon Instagram-tilillään. Valkoisen talon lehdistösihteeri Sarah Sanders meni pidemmälle ja kehotti kaikkia amerikkalaisia ​​katsomaan sitä. "Rehellisesti sanottuna kaikki eri puolilla maata katsovat sitä", hän sanoi lehdistötilaisuudessa vastauksena Breitbart Newsin kysymykseen – kanava, joka satunnaisesti raportoi hehkuvin termein Project Veritaksen tuloksista.

CNN:n jälkeen tuli samanlainen tarina New York Timesista, ja sitten oli vuorossa Washington Postin vuoro. Yhteinen lanka kaikkien näiden "valtamedian" maailmaan suuntautuneiden hyökkäysten välillä on heidän huomattava epäonnistumisensa saada aikaan valtamediaan suuntautuva "tappavia iskuja".

Yhteenvetona todettakoon, että Alex Jones ja Project Veritas (PV) saattavat toisinaan osua asian ytimeen, mutta koska rahoitus tulee varsin laajasti maailman valtaeliittiin kuuluvilta järjestöiltä, tämä hössötys, että InfoWars ja PV olisivat oikeasti taistelemassa globalisteja vastaan, on pelkkää SILMÄNLUMETTA.

Miksi ihmeessä NYT ei saanut jatkaa uutisointia PV:stä KUN KYSEESSÄ OLI DEMOKRAATTIEN VAALIVILPPI? Syy on se, että kabaali johtaa molempia leirejä.

Pitää olla jälleen kerran todella sokea, jos ymmärrä, että MYÖS PV on aivan saman Kabaalin johtama. Alex Jonesin Infowars ja PV edustaa kontrolloitua oppositiota – sehän ei ensinkään ole totuuden puolella vaan käyttää JOSKUS totuuden mukaisia paljastuksia omaan poliittiseen agendaansa.

Kontrolloitu oppositio

Tämän kontrolloidun konservatiivisen äärioikeiston tehtävänä on hyökätä vasemmistoa vastaan ja leimata vasemmistolaiset kaikkeen pahuuteen kykeneviksi ihmiskauppiaiksi, jotka salakuljettavat lapsia ja naisia seksiorjiksi. Ihmiskauppa on varmasti totta, mutta se, että oikeistolaiset (trumppilaiset) olisivat tästä irrallaan ja puhtaita kuin pulmuset – on pelkästään vain tätä teatteria, jota me seuraamme. PV:n ”pelkoporno paljastuksissa” on varmasti osittain perääkin, mutta Alex Jonesin oma missio on ihan yhtä perverssiä. He käyttävät tätä tietoa oman oikeistolaisen totalitarisminsa ajamiseen. Tämä pelkoporno suututtaa ja kiihottaa ihmisiä. Kabaalille on yhdentekevää, onko totalitarismi äärioikealta vai äärivasemmalta. Molemmat ääripäät ja kaikki siltä väliltä on heidän naruissaan. En usko, että on olemassa kovinkaan paljon sellaista poliittista liikehdintään, joka ei olisi kabaalin hallinnassa. Aina kun jokin uusi liike syntyy, se solutetaan nopeasti sisältä päin ja tuhotaan.

Kabaali kontrolloi mediaa, jotta se toimii paljastuksissaan vain sen edun mukaisesti. Mikä asia Kabaalin oli estettävä rajoittaessaan uutisointia PV:stä valtamedioissa? Taas kerran Kabaalin piti keksiä ihan naurettava asia: PV oli muka varastanut ja varastanutkin Bidenin tyttären Ashleyn päiväkirjat. No, ehkä Ashelyn päiväkirjat saattoivat sisältääkin paljastuksia, mutta todellinen syy ratsaukseen oli se, että PV:n tutkiva journalismi osui arkaan paikkaan – nimittäin mahdolliseen demokraattipuolueen harjoittamaan vaalivilppiin. Sellainen tieto piti nopeasti salata, koska Kabaali oli näissä viimevaaleissa päättänyt valituttaa John Bidenin Yhdysvaltain presidentiksi. Kabaali on nimittäin päättänyt, että kaikki nämä epädemokraattiset likaiset sodat Ukrainassa Venäjää vastaan suoritetaan demokraattipuolueen lipun alla. Trump on tässä vaihtoehtomaailman narratiivissa päätetty pitää puhtaana, ikään kuin oikeistolaisena messiaana. Trump on se, joka toimii sionistis-kristillisen maailman messiaana, joka taistelee saatanallistettua vasemmistolaista pimeyden agendaa vastaan. Tämä ei tarkoita, että kannattaisin vasemmistolaisuutta. En kannata vasemmistolaisten suosimaa ateismia - mikäli heillä sellainen on vielä aatemaailmassaan perittynä ominaisuutena marxilaisuudesta.

Alex Jones on tässä tarinassa puolestaan se epätoivoinen ”bannattu” totuuden torvi, joka ajaa Jumalaan uskovien äärioikeistolaisten patrioottien konservatiivis-kristillistä hanketta eteenpäin. Saattaahan se ollakin niin, että kun näitä tähän oikeisto-kristilliseen tietoisuuteen herääviä ihmisiä alkaa pikkuhiljaa putkahdella itsepintaisesti pintaan, että he ovatkin sitten tulevina päivinä niitä, jotka ovat siinä lopullisessa loppupelissä kaduilla ajamassa ja vaatimassa muutosta. Ehkäpä tämä radikaalistunut äärioikeisto tulee vielä tekemään sellaisen iskun, jonka se teki Capitol Hilliin sen jälkeen, kun selvisi, että Trump oli hävinnyt ”demokraattiset” vaalit.

Capitol Hillin mellakka 6.1.2020 oli aivan hölmöä touhua, jossa mellakoitsijat toimivat lainvastaisesti ja väkivaltaisesti. Ei Jumala ole ketään kutsunut mihinkään sellaiseen!

Kuten tuore dokumenttiohjelma 2000 Mules ainakin väittää paljastavansa, miten demokraatit onnistuivat suorittamaan vaalivilpin Yhdysvalloissa, saattaa tämä vaalivilppi asia onkin ihan totta, mutta jos sen tiedon varassa ryhdytkin trumppilaiseksi, niin kannattaa harkita uudelleen.

Näinä lopun aikoina Peto eli tämä kansainvälinen kabaali on jo vahvistanut kaikkialle ulottuvan valtansa, joten sitä vastaan ei voi taistella muulla tavalla kuin kärsivällisyydellä. Meidän kristittyjen ei tule tehdä muuta kuin säilyttää puhdas sydän ja todistaa viimeiseen saakka Jeesuksesta Kristuksesta. Me olemme väistämättä osa tätä järjestelmää. Mutta siinä kohtaa, kun tarjotaan pedon merkkiä, on jokaisen kristityn tehtävä valinta. Omassa voimassa ei kukaan pysty eikä kykene tätä eksytystä ja valhetta voittamaan vaan ainoastaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen ihminen saa ja voi kokea todellisen vapauden. Se on vapautta hengessä. Jumalan valtakunta on sisällisesti meissä. Miten Jumalan valtakunta sitten tulee maanpäälle, sen aika näyttää. Kristillinen harhaanjohdettu oikeistokonservatismi yrittää valtateologiansa (dominion theology) nojalla pystyttää Jumalan valtakuntaa maanpäälle, mutta se uskonto, jota Yhdysvaltain oikeistokonservatiivit tarjoilevat on SUURI EKSYTYS.

Trump on sionisti - niin kuin hänen taustallaan olevista rahoittajistakin monet konservatiiviset rahoittajat.

Voiko Alex Joneskaan olla mitään muuta?

Katso tämä video ja mieti, onko Alex Jones sionisti. 

Katso Elokuva In the Name of Zion ja mieti, miten sionistit - eli Israelin valtiota ja Jerusalemia hallitsemaan halunneet juutalaiseen kabbalaan uskovat Illuminaatit ovat päässeet tavoitteeseensa -PETOKSELLA, RAHALLA JA MURHAAMALLA. Tuossa elokuvassa kerrotaan rahajärjestelemästä, joka perustuu petokseen. Ihmiset eivät oikein tunnut ymmärtävän miten rahajärjestelmämme perustuu jatkuvalle velanotolle. Totuuden etsijöiden kanavalta kannattaa kuunnella harvinaisen selkokielisesti ja esimerkkien avulla kerrottuna tämä meidän rahajärjestelmämme, joka perustuu siihen, että vain valtapyramidin yläpäässä olevat saavat tästä hyötyä ja varallisuus kertyy vähitellen sinne - ja me siirrämme sitä sinne kärsimällä rahan arvon laskusta eli inflaatiosta. KYSE ON RYÖSTÖSTÄ!

Ilkka Hikipään luento rahajärjestelmästä

Sionismista sen verran, että tavallisella rivijuutalaisella ei ole tässä osaa eikä arpaa. Heidät on aina voitu heittää vaikka uuniin näiden hallitsemien jesuiittojen toimesta. Kyse on valtapyramidin huipulle päässeistä satanisteista.

Ja se, joka vielä jaksaa tutkia niin Alex Jones on todennäköisesti näyttelijä Bill Hicks, joka vähän oudosti muka kuoli. Se oli vain feikattu kuolema, koska CIA tarvitsi hyvän "koomikon" esittämään tällaista salaliitto PELLEÄ.

Bill Hicks kuoli 32-vuotiaana vuonna 1994 - juuri sopivasti aloittamaan tällaisen salaliittoretoriikan. Totta kai Alex Jones tuottaa oikeita paljastuksia, koska muutenhan hänen kanavansa paljastuisi heti huijaukseksi.

---

[1] https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008417721.html

Lähteitä: The New York Times, Project Veritas, The Washington Post, Forbes, Time, Reuters, Salon, CNBC, Poynter Institute, Newsweek, NBC.

[2] https://newjerseymonitor.com/2021/11/22/project-veritas-and-the-mainstream-media-strange-allies-in-the-fight-to-protect-press-freedom/

[3] https://www.prwatch.org/news/2020/03/13553/koch-linked-charity-bankrolled-project-veritas-it-worked-ex-spies-infiltrate

 

Miten uutiset tehdään

Miksi kaikkea tätä mistä tässä kirjassa on kerrottu, ei ole kerrottu uutisissa ja valtamedioissa? Ihan yksinkertaisesta syystä. Kansa tekisi välittömästi vallankumouksen, jos se tietäisi miten asiat todellisuudessa ovat. 

Se, joka hallitsee ja kontrolloi tietoa, hallitsee sekä menneisyyttä että tulevaisuutta. Kun selvittää kansainvälisten tietotoimistojen historiaa ja omistussuhteita, voi hyvinkin ymmärtää sen, miksi kaikkea ei kerrota tai miten yksipuolisella tiedotuksella tuotetaan propagandaa.

Tässä postauksessa käyn läpi kansainvälisten uutistoimistojen historiaa. Aloitan kuitenkin Rupert Murdochista. Jätän tästä postauksesta pois brittiläisen mediamogulin nimeltä Robert Maxwell, koska hänen osuutensa esimerkiksi kansainvälisessä pedofiiliringissä on yksinkertaisesti niin laaja, että se vaatii ihan oman käsittelyn.

Rupert Murdoch ja News Corp.

Australialaissyntyinen, nykyään yhdysvaltalainen, mediamoguli Rupert Murdoch, on News Corporationin ja sen jatkajien Fox Corporationin ja uuden News Corp -yhtiön perustaja sekä hallituksen puheenjohtaja. Murdoch aloitti uransa yhdellä isältään perimällään sanomalehdellä Adelaidessa. Vuonna 1986 Murdoch osti myös Bostonissa sijaitsevan televisioaseman CBN (Christian Broadcasting Network), jonka tv-evankelista Pat Robertson omisti ja oli perustanut. Kauppahinta oli 28 miljoonaa dollaria.[1]

Rupert Murdoch oli joutunut ottamaan isältään perimänsä lehdet johdettavakseen jo 21-vuotiaana, koska hänen isänsä kuoli yllättäen. Murdoch laajensi ja levittäytyi aggressiivisesti Australiassa, mutta siirtyi sen jälkeen valloittamaan Britanniaa, jossa monopoliaseman saavuttaminen oli hankalaa. Murdoch oli oppinut isältään, että poliitikot voidaan ”ostaa”. HS:n reportaasissa Mediamogulin perintö 5.1.2022 Jaakko Närhi kirjoittaa:

"Tabloid-lehdet eivät riittäneet Murdochille. Hän halusi laajentaa Times of Londonin kaltaisiin laatulehtiin ja televisioon mutta törmäsi Britannian medialainsäädäntöön, joka pyrkii estämään yhden henkilön omistamien mediakonglomeraattien synnyn. Murdoch pani tukensa konservatiivipoliitikko Margaret Thatcherin taakse. Kun Thatcher nousi maan pääministeriksi 70-luvun lopulla, aukesivat Murdochin edessä olleet portit. Hän osti ensin Times of Londonin vuonna 1981. Televisiokanava Sky Newsin hän perusti vuonna 1989."[2]

Murdochin tie oli nousta pystyyn Yhdysvalloissa, koska mediayhtiön laajentuminen TV-toimintaan 1970-luvulla oli Yhdysvaltain lainsäädännön takia mahdotonta, koska vain Yhdysvaltain kansalainen voi omistaa TV-kanavan. Murdoch muutti New Yorkiin hankkien monen paikallisen sanomalehden lisäksi New York Post -tabloidin, mutta TV-kanavan omistaminen sai odottaa siihen saakka, kunnes ilmestyisi sopiva poliitikko  ”ostettavaksi”. HS:n jutusta löytyy vastaus, kuka tämä poliitikko lopulta oli:

"Yhdysvalloissa asuva Murdoch asemoi New York Postin republikaaniehdokas Ronald Reaganin taakse ja auttoi tätä voittamaan New Yorkin osavaltion vuoden 1980 presidentinvaaleissa. NYT:n mukaan presidentiksi noussut Reagan auttoi Murdochia Yhdysvaltain kansalaisuuden saamisessa. Mediamogulista tuli liittovaltion kansalainen vuonna 1985, ja pian hän oli ostanut ensimmäiset yhdysvaltalaiset televisiokanavansa sekä elokuvastudio 20th Century Foxin. Ne olivat ensimmäiset osat yhtiöstä, josta kasvoi mediajätti Fox. Tämän nimen alla toimii Yhdysvalloissa jo yli 200 paikallistelevisiokanavaa, maan katsotuin kaapeliuutiskanava Fox News ja useampia urheilukanavia."[3]

Elokuvastudio 20th Century Fox, joka on tällä vuosisadalla 21st Century Fox siirtyi Disneyn omistukseen, kun se ilmoitti studion ostamisesta 14. joulukuuta 2017, ja kauppa saatiin päätökseen 20. maaliskuuta 2019.

Rupert Murdochilla on vahvat siteen Vatikaaniin, niin kuin oli myös Ronald Reaganilla, joka aloitti viralliset diplomaattisuhteet Vatikaanivaltion kanssa vuonna 1983.[4] Vuonna 1998 Rupert Murdochista tehtiin St. Gregoryn ritarikomentaja kardinaali Roger Mahonyn suosituksesta, koska tämä oli antanut rahaa katolisen kirkon koulutusrahastoon. Vuotta myöhemmin hän lahjoitti 10 miljoonaa dollaria Los Angelesin katolisen katedraalin rakentamiseen. Tiedot löytyvät katolisen kirkon uutistoimiston sivustolta. 

Kuva kaapattu lähteestä: 

https://www.mtsu.edu/first-amendment/article/975/vatican-city-u-s-recognition-of

Tässä kohtaa haluan muistuttaa eräästä poliittisesta ajanjaksosta, joka liittyy Thatcheriin ja Reaganiin. Heidät molemmat opittiin tuntemaan ns. konservatiivisen uusoikeiston nimellä. Yhdysvalloissa vieläpä korostettiin Reaganin harrasta kristillisyyttä, joka on tietenkin erittäin kyseenlainen johtuen hänen yhteyksistä Vatikaaniin. Mikään ei saa tämän blogin kirjoittajan protestanttisuutta muuttumaan. Vatikaanin päämies eli paavi on antikristus, joka jakaa näitä kunnianosoituksiaan myöntämällä merkkihenkilöille ritariuden. Välillä nämä nimitykset toki menevät vähän pieleenkin, kuten esimerkiksi Jimmy Savilen tapauksessa, mutta vaikka Savile jäi kiinni kauheista teoistaan, hänen ritariuttaan ei voida evätä.

Vuonna 2011 myös Murdochin ritariutta kyseenalaistettiin, koska hänen toimintansa lehdistössä joutui rikostutkintaan. Katoliseksi kääntynyt konservatiivipoliitikko Ann Widdecombe totesi hyvin paljastavasti katolisen kirkon ritarijärjestelmästä: "Kirkko jakaa nämä ritarikunnan jäsenyydet oikealle, vasemmalle ja keskelle – isojen pohattojen ja valtiomiesten kaltaisille. Uskon kuitenkin, että ne pitäisi varata niille, jotka ovat työskennelleet lujasti kirkon asian eteen - niille, joiden ponnistelut jäävät usein ylistämättä."[5]

Mutta oliko Murdoch myös Daniel Morganin (1949–1987) murhan takana? Morgan oli brittiläinen yksityisetsivä, joka murhattiin kirveellä pubin parkkipaikalla Sydenhamissa Lontoossa vuonna 1987. Useista Metropolitan Policen tutkimuksista, pidätyksistä ja oikeudenkäynnistä huolimatta rikos on edelleen ratkaisematta. Vuonna 2021 julkaistiin riippumaton katsaus Morganin murhan tutkinnan käsittelystä ja siinä havaittiin, että Metropolitan Policella oli "eräänlainen institutionaalinen korruptio", joka oli salannut tai kiistänyt tapauksen tutkinnan puutteet.

Rikostoimittaja Vikram Dodd kirjoitti 14.6. 2021 The Guardian -lehdessä otsikolla Daniel Morgan report could link Rupert Murdoch empire to ‘criminality’. Jutun mukaan Rupert Murdochin mediaimperiumia voidaan arvostella sen yhteyksistä yksityisetsivä Daniel Morganin murhan epäiltyihin. Hänen kuolemaansa tutkiva virallinen tutkimus lähetti varoituskirjeitä ihmisille. Yksi osoittaa, että vuoden 1987 murhaa tutkiva paneeli on harkinnut lakkautetun News of the World -tabloidin kuvailemista "osalliseksi murhaan liittyvään rikollisuuteen".[6]

Tieto tuo valtaa ja rahaa

Tieto on valtaa, mutta elintärkeään taloudelliseen päätöksentekoon liittyvän tai siihen vaikuttavan tiedon saaminen ennen muita tietää suunnattoman paljon enemmän rahaa ja vaikutusvaltaa. Tämän opetuksen antoi Nathan Mayer Rothschild (1777–1836), joka tunnetaan pankkiiriliike N.M. Rothschild & Sons perustajana. Rothschildin toiminnasta alkaa käytännössä kansainvälisten uutistoimistojen historia. Hän oli ensimmäinen, joka tiesi, että tieto on rahaa. Laajan kirjekyyhkysverkostonsa ansiosta Rothschildin pankkihuone esimerkiksi tiesi Lontoossa ennen muita, että Englanti oli voittanut Ranskan Waterloossa taistelun Napoleonia vastaan. Rothschild huijasi ryhtymällä myymään osakkeitaan ja valtionosuuksiaan, jolloin muut sijoittajat alkoivat myös myydä, koska päättelivät Rothschildin tietävän sodan kulun päättyneen englantilaisten tappioon. Osakekurssit laskivat pohjalukemiin, kun kaikki halusivat osakkeistaan eroon. Päivän päätteeksi Rothschild osti arvonsa menettäneet osakkeet muutamalla shillingillä. Ja kun oikea tieto saavutti Lontoon, osakkeiden arvo nousi pilviin. 

Rothschildin tiedonsaanti perustui alkuun kirjekyyhkyihin. Maailman ensimmäinen uutistoimisto perustettiinkin – yllätys yllätys Ranskassa. Se tunnetaan nykyään nimellä Agence France-Presse (AFP). Se perustettiin vuonna 1835 nimellä Agence Havas, mutta se muutti nimeään vuonna 1944. AFP on maailman vanhin uutistoimisto ja kolmanneksi suurin uutistoimisto Associated Pressin (AP) ja Reutersin jälkeen. Vuonna 1846 perustettu Associated Press (AP) perustettiin New Yorkissa. EW Scripps haastoi sen vuonna 1907 perustamalla United Press Associationin ja William Randolph Hearstin vuonna 1909 International News Servicen, jonka United Press osti ja muodosti United Press Internationalin vuonna 1958. 

Reuters perustettiin Englannissa vuonna 1851, ja se on nyt maailman toiseksi suurin uutistoimisto, jolla on yli 2000 toimistoa ympäri maailmaa. Neuvostoliiton aikana Venäjällä perustettiin vuonna 1925 Telegraph Agency of the Soviet Union (TASS). Kiinan uutistoimisto Xinhua perustettiin myöhemmin nimellä Red China News Services. Näistä kansainvälisistä uutistoimistoista merkittävin näyttää kuitenkin olevan Reuters. Se on onnistunut vaikuttamaan moniin maailman historian tapahtumiin joko julkisesti uutisoimalla tai sitten käyttämällä uutiskanaviaan salaisesti poliittisiin päämääriinsä.

Vapaamuurareita hallitsevan varjoeliitin kannalta Venäjän laaja keisarikunta oli ongelma 1800-luvulla, koska sen tsaari Aleksanteri I:n lakkautti vuonna 1822 koko keisarikunnan alueelta vapaamuurariloosit ja kielsi niiden toiminnan. Vapaamuurarit eivät kielloista välitä. He organisoivat toimintaansa salaisesti. Vapaamuurareiden viha tsaareja kohtaan oli kuitenkin huomattava. Krimin sota oli vapaamuurareiden toinen yritys kaataa tsaarinvalta Venäjällä. Ensimmäinen yritys oli ollut Napoleonin sotaretki Venäjälle.

Krimin sodan (1853–1856) historiasta kerrotaan, että sitä johdettiin huolimattomasti, ja sille olivat tyypillisiä logistiset ongelmat sekä välinpitämättömyys sotilaiden palvelusoloista. Krimin sota oli myös ensimmäinen suuri sota, jossa joukkotiedotusvälineet vaikuttivat poliittisiin prosesseihin erityisesti Britanniassa. Tämän mahdollistivat lennättimen käyttöönotto, jonka ansiosta tiedonvälitys sanoma- ja aikakauslehtiin oli aiempaa nopeampaa, sekä sotatoimialueelta otetut valokuvat ja tehdyt piirrokset. Ensimmäinen nopeaan teknologiaan perustuva kansainvälinen uutistoimisto oli vuonna 1851 saksalaissyntyisen Paul Julius Reutersin 34-vuotiaana perustama lennätinkeskus Aacheniin, joka sijaitsi Belgian ja Hollannin rajalla. 

Reuters toimitti sähkösanomia ja uutisia Berliiniin ja myöhemmin Brysseliin. Reuter muutti pian Lontooseen, jossa hän lähetteli sähkösanomia Doverin ja Calais’n välillä. Pian yritys laajeni, ja hän listasi sen Lontoon pörssiin. Heti sen jälkeen Pariisin ja Lontoon välille avattiin lennätinlinja. Vuonna 1865 Reuter perusti Reuter’s Telegram Companyn (Reuterin sähkösanomayhtiö). Reuters siirtyi välittömästi sen perustamisen jälkeen Rothchildin omistukseen Lontoossa. Reuterista itsestään tuli Britannian kansalainen vuonna 1857. Reuterin yritys lähetti ensimmäisenä isoja uutisia Eurooppaan, kuten tiedon Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin murhasta 15.4.1865.  

Yhdysvalloissa vuonna 1861 presidentiksi noussut Abraham Lincoln ei kuulunut vapaamuurareihin eikä siten halunnut ottaa salapuolueelta ohjeistusta. Lincoln ei painostuksesta huolimatta halunnut perustaa keskuspankkia tai lainata rahaa Rothschildin pankkihuoneelta, koska ymmärsi sen alistavan Yhdysvallat velkavankeuteen. Rothschildin näki etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden talouskiistojen tarjoavan mahdollisuuden käynnistää ja lainoittaa Yhdysvaltojen sisällissotaa ja siten velkaannuttaa maa Rothschildien hallintaan. Taustalla oli jo pitkään ollut ongelmana Rothschildien näkökulmasta se, että maahan ei ollut saatu aikaan pysyvää keskuspankkijärjestelmää.

Rothschild Archives website -sivustolta löytyy varsin mielenkiintoista historiatietoa Rothschildin pankkihuoneen käyttämästä salakoodikielestä: ”August Belmont & Co New Yorkissa saattaa kirjoittaa "Ankle Antic fifteen", mikä tarkoittaa "Pay 1315" (nilkka = maksa 1000; Antic = maksa 300).”

Historioitsija Gary Allen on kertonut kirjassaan None Dare Call it Conspiracy (1976), että Yhdysvaltain sisällissodassa Rothschildin agenttina toimi juuri edellä mainittu August Belmont. Belmont rahoitti Lincolnin johtamaa pohjoisten osavaltioiden Unionia, ja Etelän konfederaatiota puolestaan rahoittivat Erlanger-suvun kautta Rothschildin sukulaiset.[7] Rothschildin pankkiirisuku käytännössä rahoitti molempia osapuolia sodassa. Rothscildin pankkiirisuku yhdessä kansainvälisten pankkiirien kanssa rahoittaa sodissa molempia osapuolia. Pekka Lahtisen väite vuonna 1994 julkaistussa kirjassaan Maailman yhdentyminen – historian petollisin hanke ei liene tuulesta temmattu, kun hän toi esille, että sama rahaeliitti rahoittaa molempia osapuolia sodassa:

"Kansainväliset pankkiirit ovat rahoittaneet molempia osapuolia jokaisessa sodassa ja vallankumouksessa vuodesta 1776 lähtien. Sekä brittiläisillä että amerikkalaisilla tiedustelu-upseereilla on aiheesta luotettavaa asiakirjoihin perustuvaa todistusaineistoa. Esimerkiksi New Yorkilainen pankkiiri Jacob Schiff Paul Warburgin pankkiiriliikkeestä lahjoitti Venäjän vallankumouksen aloittamiseksi 20 miljoonaa dollaria vuonna 1917. Lahjoituksen vahvistaa "The New York Journal-American"-lehti 3.2.1949 kirjoittamalla: "Jacobin pojanpoika John Schiff on arvioinut nykyään, että hänen isoisänsä sijoitti noin 20.000.000 dollaria bolševismin lopulliseen voittoon Venäjällä."

Millaista uutistuotantoa Reuters pitää yllä tänä päivänä? Reuters pääliiketoiminta ei enää nykyisin ole ollut toimia pelkästään kaikkia kansalaisia palvelevana uutistoimistona. Sen kokonaistulosta esimerkiksi vuonna 2003 oli mediayritysten osuus vain noin seitsemän prosenttia. Reuters on keskittynyt nykyisin palvelemaan talouselämän etuja ja hankkimaan sen toimijoille kuten osakevälittäjille, sijoitusrahastoille ja investointipankeille ja suuryrityksille taloudellista hyötyä, ja palvelee nopeilla reaaliaikaisilla analyyseillä, katsauksilla, ennusteilla ja taulukoilla sähköistä kaupankäyntiä osake- ja sijoitusmarkkinoilla. Palveluista joutuu maksamaan, mutta tiedonsaanti ennen muita edesauttaa välttämään kurssitappioita. Reutersin sisällä uutistoimittajat ovat jo vuosia sitten kritisoineet uutisten kärkeä, johon väistämättä nousee talous- ja teknologianäkökulma. Perinteisen journalismin arvot ja taidot on heitetty romukoppaan.[8]

Koska Reutersin kaltainen kansainvälinen media toimii yhteistyössä kansainvälisen talouspoliittisen eliitin kanssa, on varsin epätodennäköistä, että media toimisi kansalaisten edun mukaisesti. Tästä on hyvänä ja valaisevana esimerkkinä Antti Kivimäen journalistiikan alan tutkielma (2005), jossa on tuotu esille Reutersin yksipuolinen ja todellisuutta vääristelevä uutisagenda. Kivimäki oli ottanut esimerkkinä Reutersin välittämän (14.10.2003) uutisen, jossa Bolivian taloutta ja uusliberalistista politiikkaa ajanutta presidenttiä piti Reutersin uutisen mukaan suojella panssarivaunuilla, kun kansa oli lähtenyt kadulle mellakoimaan ja vaatimaan muutosta. Mellakoiden taustalla ollutta kehitystä eli sitä miten uusliberalistisella kauppapolitiikalla Etelä-Amerikan maat, Bolivia mukaan lukien, oli väkisin avattu kansainvälisille monikansallisille yrityksille, ei uutisissa kerrota.  Reutersin uutiset eivät nosta kärkeen sitä näkökulmaa, että globalisaatiosta olivat hyötyneet lähinnä kansainväliset yritykset – maiden omien asukkaiden kustannuksella. Reutersin näkökulmana ja uutisen kärkenä oli suojella angloamerikkalaisia kauppapoliittisia etuja.[9] 

Kivimäen mukaan tämä yksipuolinen asenne ja näkökulma välittyivät uutisen sanavalinnoissa ja esimerkiksi siinä, miten mellakkaa kuvattiin passiivimuodoilla kasvottomana, epämiellyttävänä ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana häiriönä. Mellakoitsijoita syytettiin myös kansainvälisestä terrorismista, vaikka syytös oli täyttä propagandaa. Tarkoituksena oli vain tukahduttaa kaikki vastarinta.

Huoltovarmuuskeskuksen mediapooli ja Venäjän trollit

Vaihtoehtomediat ja kansalaisaktiivit ovat väittäneet, että Suomessa toimii mediapooli, joka toimii hyvin synkroniassa toistensa kanssa. Nämä kriitikot ovat väittäneet, että mediat toimivat tänä päivänä enemminkin valmiin tiedon jakajana, kuin keskustelun herättäjänä. Onko mediapooli myös portinvartija? Suomen huoltovarmuuskeskuksen kanssa samoissa tiloissa toimiva Suomen Lehdistö -niminen julkaisu tarttui aiheeseen. Toimittaja Pasi Kiviojan kirjoittamassa Salaseura nimeltä Mediapooli on kyselty valmiuspäällikkö Tero Koskiselta kommentteja netissä leviävistä teorioista. Artikkeli on julkaistu Suomen Lehdistössä 6/2019.[10] Artikkelin mukaan mediapoolin tehtävänä on ”suojata median vapaata toimintaa” eikä säännellä tai päättää sen sisällöistä. Tarkistetaanpa asia huoltovarmuuskeskuksen sivustolta.

Mediapooli[11] on vuonna 2014 huoltovarmuuskeskuksen alaisuuteen perustettu yhteenliittymä. Sen tehtävänä on turvata median toiminta myös kriisitilanteissa:

·       tukee tiedonvälityksen teknistä varautumista kriisitilanteisiin ja varmistaa siten sananvapauden toteutumisen

·       edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä

·       seuraa informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöitä

·       ohjaa ja seuraa oman alansa yritysten varautumista

·       järjestää koulutus- ja harjoitustilaisuuksia

·       Poolin muodostavat alan yritykset, poolin johtoryhmä ja alatyöryhmät sekä poolin toimisto. Mediapoolin sopijaosapuolet ovat Medialiitto ry. ja Huoltovarmuuskeskus

Mediapoolin yhtenä tehtävänä on ainakin siis mm. ”edistää kyberturvallisuutta mediayrityksissä ja seurata informaatiovaikuttamisen ja sosiaalisen median ilmiöitä”. Salaliittoteoreetikon näkökulmasta tästä mediapoolin perustamisen ajankohdasta nousee esille pari seikkaa. Perustettiinko mediapooli sen takia, että valtamediat saivat pari haastajaa: Ilja Janitskinin Mitä Vittua -lehden ja Janus Putkosen Verkkomedian?

Jälleen kerran tämän kirjan kirjoittajalla on mielikuvitus päässyt valloilleen. Voivatko tuollaiset ns. ”huuhaalehdet” haastaa valtamediaa millään tavalla? Jotain kummallista täytyy taustalla olla, joten tarkastellaanpa tilannetta tarkemmin.

Porvoolainen teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Janus Putkonen, jonka äiti oli ollut pitkään YLE:llä töissä, kyllästyi median yksinapaisuuteen geopoliittisissa asioissa. Hän pisti pystyyn oman julkaisun, jossa julkaistut jutut eivät olleet yksipuolisesti läntisistä kanavista, vaan myös muista läheistä. Toimittajan näkökulmasta seurasin tuota mediaa itsekin ja tein taustatutkimusta – todetakseni, että Verkkomedia paljasti joissakin asioissa asioiden todellisen laidan – kuten esimerkiksi sen, että Maidanin kansannousussa Ukrainassa vuonna 2014 ja sitä seuranneessa vallankaappauksessa oli mukana CIA:n salaisia iskuryhmiä ja äärioikeistoa. Se sopii oikein hyvin kuvioon, kun tuntee CIA:n salaisesti johtamien Naton salaisten armeijoiden historian.

Onko siis aivan harhaanjohtava ajatus, että koko mediapooli oli hyvin nopeasti perustettu tarkkailemaan juuri Putkosen kaltaisia somevaikuttajia? Januksen oman kertomuksen mukaan häntä tarkkailtiin, jopa niin, että turvallisuuspalvelun helikopteri oli häntä jahdannut Itsenäisyyspuolue IPU:n kokoontuessa eräällä maatilalla Varsinais-Suomessa. 

Jos kerran mediapoolin tehtäviin kuului tarkkailla somevaikuttajia, siinä tapauksessa Januksen tiedonvälitystoimintaa varmasti seurattiin huoltovarmuuskeskukseen kuuluvassa mediapoolissa. Putkonen on kertonut, että hän ei edes tuntenut noihin aikoihin Ilja Janitskina eikä oikein tiennyt Mitä Vittua -lehdestäkään mitään. Ja kuitenkin YLE:n toimittaja Jessikka Aro oli niputtanut nämä kaikki somevaikuttajat yhden ja saman sateenvarjon alle - he olivat kaikki Venäjän disinformaation levittäjiä eli Putinin trolleja. Suomessa on tutkiva journalisti annettu entisille "piripäille". Jessikka Aro itki tätä, että hänen nuoruudessa hankittu huumetuomio amfetamiiniriippuvuudesta oli kaivettu esille, hänen uskottavuutensa horjuttamiseksi.

Mitä Vittua -lehden toimittaja Ilja Janitskin oli kuitenkin jo poistunut Suomesta noihin aikoihin Espanjaan, koska MV-lehden ympärillä kuohui. Lehti oli villi foorumi, jossa kaikki pääsivät sanomaan ääneen patoutumiaan ilmeisesti ilman mitään sensuuria. Ilja Janitskin oli perustanut koko lehden ”läpällä”, mutta lehti saikin aikaan hurjan someilmiön.

Janitskinia alettiin jahdata kuin suurrikollista. Janitskinin tueksi ilmestyi Tiina Keskimäki, joka nykyään toimii aluevaltuutettuna. Tiina Keskimäki oli havainnut omassa oikeudenkäyntiprosessissaan suomalaisen oikeusvaltion poliittisen korruption ja oli yrittänyt saada mediaa ottamaan asioita käsittelyynsä. Keskimäki löysi tuossa vaiheessa itsekin löytänyt MV-lehden, koska hän koki, että se oli sillä hetkellä ainoa julkaisu Suomessa, jossa saattoi myös tuoda esille kritiikkiä poliittisia päättäjiä kotaan. 

Samaan aikaan kun MV-lehden ympärillä kuohui, Putkonen sai tuossa vaiheessa joltain tuttavaltaan huoltovarmuuskeskuksesta varoitussoiton, että kannattaa poistua nopeasti EU-alueelta. Putkonen pakeni Ukrainan separatistialueelle Donbassiin. Janitskin teki virheen, kun lähti EU alueelle.

Mitään puolueetonta tai todellisessa mielessä objektiivisuuteen pyrkivää tutkimusta ei ole Ilja Janitskinista ja MV-lehden toimista tehty. Jessikka Aron Putinin Trollit kuvaa aihetta viihteellisesti informaatiosodan näkökulmasta. Janitskin kuvataan kirjassa rikolliseksi, joka pakoili vastuuta. Janitskin sairastui ulkomailla syöpään. Lopulta Interpol-haun kautta hänet saatettiin Suomessa oikeuden eteen tuomittavaksi. Tiina Keskimäki tulkitsi, että Janitskin oli joutunut poliittisen ajojahdin kohteeksi, koska lehti oli myös paljastanut poliitikkojen hämäriä bisneksiä. 

MV-lehti on saanut maineen valemediana. Sen päätoimittajana toimii nykyään Janus Putkonen. On vaikeata ottaa puolueetonta kantaa lehden sisällöstä tai sen totuudenmukaisuudesta. MV-lehti oli Janitskinin aikana oma ilmiönsä rasismista. Sen herättämä suosio ehkä kertoo suomalaisten suuresta pelosta ja huolesta maahanmuuton lisäännyttyä.

Janitskin oli maanpaossa Suomesta Andorrassa vuonna 2017. Vaikka hän oli Interpol-haun kautta etsintäkuulutettu, häntä ei heti palautettu Suomeen, koska hän tarvitsi hoitoa syöpäänsä. Hän oli vangittuna Andorrassa, mutta oikeuslaitos vapautti Janitskinin loppuvuodesta 2017 paikallisesta vankilasta. Siellä hän oli istunut elokuun alusta saakka kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi. Se taas johtui Helsingin käräjäoikeuden tekemästä vangitsemispäätöksestä. 

Suomessa Janitskinia epäiltiin tuolloin useista rikoksista, kuten törkeästä kunnianloukkauksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sekä tekijänoikeusrikoksista. Espanjan ja Ranskan rajavuoristossa Pyreneeillä sijaitsevaan pikkuiseen Andorraan Janitskin päätyi espanjalaisen asianajajansa suosituksesta. Sitä ennen Janitskin asui hieman yli 200 kilometriä etelämmässä Barcelonassa. Siellä paikallinen poliisi ehti ottaa Janitskinin hetkeksi kiinni kansainvälisen etsintäkuulutuksen vuoksi. 

Läpällä alkanutta toimittajan työtä Janitskin kuvaili vuonna 2017 näin: ”Tein sitä ihan sunnuntaihommina vasemmalla kädellä, en osannut edes kirjoittaa oikein. Pilkut ja pisteet menivät miten sattuu, mutta se ei näköjään haitannut ollenkaan.” Janitskinin ronski amatööripuuhastelu upposi moniin suomalaisiin: ”Ihmiset hoksasivat, että MV-lehdessähän julkaistaan kaikenlaista.  "Ja sitten aloin saada sähköposteja, että voisiko julkaista myös tätä ja tätä. Ajattelin, että julkaistaan sitten kaikki.” 

Kun toimittaja kysyi vuonna 2017 Janitskinilta kommenttia, siitä että MV-lehti oli arvostellut suomalaista mediaa nimittelemällä sitä valtamediaksi ja valemediaksi. Janitskin sanoi tuolloin jälkimmäiseen väitteeseen, että suomalainen media oli siihen itse syyllinen: ”Mediatalot huolestuivat MV-lehden suosiosta ja alkoivat julkaista minusta valheellisia juttuja, joissa oli keksitty esimerkiksi kaikenlaisia rikosepäilyjä. Suomalainen media itse aiheutti lumipalloefektin ja teki MV-lehdestä suositun tekemällä minusta kuuluisan.”[12]

Luottamus valtamediaan heikkenee

Eihän se tietenkään ole ihme, että luottamus valtamediaan heikkenee, koska valtamedian parista on löytynyt todistettavia valheita. Hannu Yli-Karjanmaan Valtiot ja Terrorismi kertoo, että median palveluksessa on ainakin Yhdysvalloissa päässyt eteenpäin, kun uutisoi asioista totuudenvastaisesti ja käytännössä päinvastoin, kuin ne todellisuudessa ovat:

"TV-yhtiö NBC:n omistaa General Electric, joka sattuu olemaan suuri aseteollisuusyhtiö. CBS:n pitkäaikainen uutisankkuri Dan Rather valitteli Yhdysvaltojen median tilaa maaliskuussa 2007 pitämässään puheessa. Ratherin mukaan monet journalistit ovat omaksuneet valtaa kohtaan myötäsukaisen asenteen pärjätäkseen ammatissaan. Vallanpitäjät pelaavat toimittajien kanssa peliä, jossa panoksena on access eli pääsy haastattelemaan tärkeitä henkilöitä. Rather joutui itse eroamaan vuonna 2005, kun kohuttiin hänen raportoinnistaan, joka koski presidentti Bushin väitettyä lintsausta sotilaspalvelusta Texasin kansalliskaartin ilmavoimista Vietnamin sodan aikana. Ratherin oma tausta on mitä mielenkiintoisin. Presidentti Kennedyn murhan aikana Rather oli pienen texasilaisen CBS:n omistaman KHOU-TV:n uutispäällikkö. Kun kävi ilmi, että murha oli tallennettu Abraham Zapruderin kuvaamalle kaitafilmille, tuli Rather julkisuuteen. Hän väitti katsoneensa filmin ja väitti, että siinä Kennedyn pää heilahtaa selvästi eteenpäin luodin vaikutuksesta. Tämä todisti laukauksen tulleen takaa sieltä, missä Dallasin koulukirjavarasto sijaitsi. Ratherin ura lähti huikeaan nousuun, ja hänestä tuli pian CBS:n pääuutisankkuri ja yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista amerikkalaisista toimittajista. Zapruder-filmi näytettiin julkisesti vasta vuonna 1975. Filmillä Kennedyn pää heilahtaa taaksepäin päinvastoin kuin Rather väitti. Paljastui, että sekä Warrenin komissio että Zapruder-filmin oikeudet ostanut Life Magazine olivat julkaisseet filmiltä otettuja kuvaruutuja käänteisessä järjestyksessä, jotta olisi näyttänyt siltä, että Kennedyä ammuttiin takaapäin."[13]

"Lokakuussa 1977 Washington Postin toimittaja Carl Bernstein, joka laivaston luutnantin Bob Woodwardin kanssa oli paljastanut Nixonin miesten laittomat puuhat Watergate-hotellissa, kirjoitti The Rolling Stonessa, että yli 400 amerikkalaista toimittajaa työskenteli CIA:lle. Bernsteinin mukaan CIA:n kanssa toimivat mm. Copley News Service, ABC TV, NBC, Associated Press, United Press International, Reuters, Newsweek, Time, Scripps-Howard, Hearst Newspapers ja Miami Herald. CIA:n läheisimmät yhteistyökumppanit olivat CBS ja The New York Times. Viimeksi mainittu puolustautui paljastamalla, että yli 800 toimittajaa, julkaisua ja mediaorganisaatiota teki yhteistyötä CIA:n kanssa. CIA:n suorittama median solutus ja hyväksikäyttö alkoi Frank Wisnerin johdolla ja Washington Postin Philip Grahamin avustuksella 1940–50-lukujen vaihteessa nimellä operaatio Mockingbird. Toiminta alkoi saada lopulta liikaa julkisuutta, ja vuonna 1975 Frank Churchin johtama CIA:n ja FBI:n laittomuuksia tutkimaan asetettu senaatin komitea paljasti siitä yksityiskohtia."[14]

Operaatio Mockingbird (matkijalintu)

Vuoden 1948 Smith-Mundt-laki laittoi CIA:n rahoituksen käytön propagandan lähettämiseen amerikkalaisille. Kun kongressin tutkimus 1970-luvun puolivälissä paljasti ensimmäisen kerran Operation Mockingbirdin olemassaolon, järkyttyneet amerikkalaiset saivat tietää, että viraston keskeisiä CIA-yhteistyökumppaneita oli Washington Postin omistaja Philip Graham; CBS:n omistaja William Paley; Time-Life kustantaja Henry Luce; New York Timesin päätoimittajat ja Joseph Alsop, jonka vaikutusvaltainen kolumni esiintyi yli 300 sanomalehdessä.

CIA:n johtaja Allen Dulles valvoi Mockingbirdin laitonta verkostoa, kunnes RFK Jr.:n setä, presidentti John Kennedy, erotti hänet vuoden 1961 lopussa. Siihen mennessä Mockingbird työllisti "noin 3 000 CIA:n palkattua ja sopimustyöntekijää... jotka osallistuivat propagandatoimiin."

Virasto tilasi toimittajilleen artikkeleita, joissa edistetään sotateollisen kompleksin laajentamista ja kansallista turvallisuusvaltiota, ja palkitsi heidät turvaluokitelluilla tiedoilla piristääkseen mediaa pienillä skuupeilla.

CIA perusti myös vakoojilleen muodollisen journalismin koulutuksen, upotti heidät avainlehtiin ja vaali heidän uraansa. Virasto edisti propagandakertomuksia, mukaan lukien murhattujen salvadorilaisten maanviljelijöiden kuvaaminen Neuvostoliiton hallinnassa olevina kommunisteina, ja esti sanomalehtiä syventymästä CIA:n julmuuksiin, kuten viraston kymmenien tuhansien vietnamilaisten talonpoikien, buddhalaisten johtajien ja intellektuellien joukkomurhiin (operaatio Phoenix); sen orkestroimaan miljoonan indonesialaisten siviilien teurastukseen; poliittisiin salamurhiin, kidutuskoulutukseen ja hallinnonmuutoshankkeisiin Latinalaisessa Amerikassa (operaatio Condor), Afrikassa ja Aasiassa; sen crack-kauppaan ja huumeiden salakuljetukseen; ja sen rooliin demokraattisten hallitusten kaatamisessa Chilessä, Guatemalassa, Iranissa, Irakissa ja muualla.[15]

Monet salaliittoihin hurahtaneet ovat maininneet, että ovat saaneet innoituksensa Infowars -ohjelmasta. Sen juontaja ja toimittaja Alex Jones ja monet muut salaliittoretoriikkaa levittäneet henkilöt kuuluivat luultavasti CIA:n Mockignbird-ohjelmointiin. Kyse on osatotuuksia levittävästä kontrolloidusta oppositiosta. Johnny Cirucci on todennut, että Alex Jonesin ohjelmassa kuvataan vain pintatason oireita, mutta ei mennä sen syvemmälle paljastamaan juurisyitä. Informaatiosota on osa psykologista sodankäyntiä. Se, joka kontrolloi totuutena pidettyä totuutta, kontrolloi ymmärrystä ympäröivästä maailmasta.

Kysypä ihan rahassa itseltäsi, että paljastavatko nämä salaliittoteoreetikot koskaan Vatikaania, jesuiittoja tai katolista kirkkoa? Eivät juuri koskaan. Kenen palveluksessa he silloin ovat? Mieti suomalaista oppositiota, perussuomalaisia, joita johti pitkään Timo Soini. Soini liittyi katoliseen kirkkoon ja sen pahamaineiseen Opus Dei -järjestöön. Miten Timo Soinia palkittiin tästä suuresta harhautusoperaatiosta, jolla Suomen kansa johdettiin siihen uskoon, että Soini irrottaa Suomen EU-ikeestä? Soini neutralisoi tehokkaasti Suomen opposition ja muutosta ajaneen rintaman. Sittemmin Soini pääsi Lontooseen pankkiiriksi. Sieltä on Soinin taskuihin virrannut varmasti hyvät eläkerahat.

Miten pitäisi suhtautua kristillisdemokraattien Päivi Räsäseen. Hän se jaksaa puolustaa niin rinta rottingilla Raamattua ihan oikeusistuimissa asti, mutta on itse silti niin sokea, että ei tunnista antikristusta. Homot hän kyllä tunnistaisi vaikka silmät ummessa. Räsänen on näin löytänyt kaikkein pahimmat uhkaajat hänen kristilliselle vakaumukselleen - seksuaalivähemmistöt, mutta antikristusta EI!

Hannu Yli-Karjanmaa kertoi kirjassaan Valtiot ja terrorismi, miten Suomen media suhtautui hyvin kylmäkiskoisesti kesällä 2004 perustettuun 11.9.-toimintaryhmään, joka pyrkii levittämään hallituksista riippumatonta tutkimusta 911- terrori-iskuista. Yli-Karjanmaa oli ollut mukana perustamassa kyseistä toimintaryhmää. Ryhmä järjesti 11.9.2004 Vanhalla ylioppilastalolla ensimmäisen yleisötilaisuuden, jota edelsi lehdistötilaisuus. Paikalla ollut STT:n toimittaja teki jutun, joka päätyi STT:n tuolloisen päätoimittaja Atte Jääskeläisen pöydälle arvioitavaksi. Yli-Karjanmaan mukaan Jääskeläinen kielsi jutun levittämisen.[16] Vuoden 2006 kesäkuussa Jääskeläinen nimitettiin YLE:n uutistoiminnan johtajaksi. Kesällä 2007 hän osallistui yhdessä Jyrki Kataisen, Teija Tiilikaisen ja Jorma Ollilan kanssa Bilderberg-ryhmän kokoukseen.

YLE-gate ja suomalainen sensuuri

Atte Jääskeläinen alkoi vaikeuttaa MOT-ohjelman toimittajien työtä näiden tutkiessa ja paljastaessa keskustapuolueen ja nuorisosäätiön sotkuja. MOT:n toimittajat alla Salla Vuorikoski, Jussi Eronen ja Jarno Liski kirjoittivat vuonna 2017 julkaistun Ylegate-kirjan, jossa kerrotaan miten Atte Jääskeläinen ”mikromanageroi” korkeisiin päättäjiin kohdistuvia tutkivia journalistisia juttuja, vaikka niissä ei ollut olennaisia virheitä. Iltalehti kirjoitti 16.5.2017 Jääskeläisen toimista näin:

"Ylen Sipilä-uutisointiin osallistuneet toimittajat ovat kirjoittaneet kirjan siitä, kuinka Yle suojelee johtavia poliitikkoja, vaatii toimittajiltaan vaikenemista ja jakaa heille varoituksia. Pulitzerin kustantamassa Ylegate-kirjassa käydään läpi, miten Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnassa on myllertänyt viimeisen kymmenen vuoden ajan. Journalistit kertovat kirjassa avoimesti omista kokemuksistaan. Niiden kautta välittyy, kuinka hankalaksi tutkivan journalismin tekeminen oli muodostunut vuoteen 2016 mennessä."

"Me näimme Ylen toimittajina omin silmin, miten tietojen tarjoamista estettiin, mielipiteitä rajoitettiin ja keskustelu tukahdutettiin. Se oli vastoin lain henkeä, Journalistin ohjeita ja yleisön etua. Siksi kirjoitimme tämän kirjan", palkitut journalistit kertovat kirjan esipuheessa.

Eronen, Vuorikoski ja Liski valottavat, kuinka vastaavalle päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle on keskitetty valtaa sekä miten se näkyy ajankohtais- ja uutistoimituksen arjessa. Jääskeläinen on paitsi vastaava päätoimittaja myös Ylen johtoryhmässä uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana. Ylen johtoryhmä vastaa strategisesta ja operatiivisesta johtamisesta sekä valmistelee asiat hallitukselle. Näin Jääskeläinen istuu kahdella jakkaralla: operatiivinen journalistinen päällikkö vastaa strategiasta johtoryhmässä. Ylegate-kirja muistuttaa, että ennen "Aten valtakuntaa" johtoryhmä oli puhtaasti poliittisesti nimitetty.[17]

Myös A-studiossa pitkään toiminut Susanne Päivärinta irtisanoutui Ylestä helmikuussa 2017 syyttäen Jääskeläistä sensuurista ja kovasta johtamistyylistä. Päivärinnan mukaan Jääskeläinen asetti täyskiellon pääministeri Juha Sipilää koskevan kohun käsittelylle Ylessä.

Atte Jääskeläinen joutui kohun jälkeen eroamaan tehtävästään YLE:ssä. Mutta ei huolta, sillä Bilderbreg-ryhmä pitää omistaan huolta. 

Jääskeläinen oli YLEN jälkeen kaudella 2017–2018 Visiting Fellow Britanniassa Oxfordin yliopiston Reuters-instituutissa. Hän toimi myös samaan aikaan vuosina 2017–2021 Visiting Fellow -ohjelmassa London School of Economics and Political Science LSE:ssä ja oli myöhemmin Visiting Senior Fellow ja Co-Director kansainvälisessä tutkimusprojektissa, joka tutki Euroopan kansallisten uutistoimistojen tulevaisuuden toimintamalleja. Valtioneuvosto nimitti 6.8.2020 Jääskeläisen opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.2020-30.9.2025 väliseksi ajaksi. 

Muistutan, että London School of Economics on Englannin fabianistien perustama korkeakoulu, jossa maailman valtaeliitti saa koulutusta Bilderberg-agendan läpiviemiseen. Jorma Ollila sai oppinsa juuri samaisesta koulusta. Jääskeläinen on kirjoittanut vuonna 2019 julkaistun kirja nimeltä Mitä tapahtuu huomenna, kun tekoäly poistaa järjettömyydet. Jääskeläinen ajaa samaa agendaa, kuin Maailmantalousjärjestön (WEF) johtaja Klaus Schwab, eli tekoälyn ohjaamaa yhteiskuntaa.

Minäpä kysyn, että mitä tapahtuisi huomenna, jos me ihan ilman tekoälyä poistaisimme ihan omalla älyllämme nämä ÄLYTTÖMÄT ihmiset johtopaikoilta ja vaatisimme tilalle AITO JA OIKEAA DEMOKRATIAA? Olisiko se ihan mahdoton ajatus, että valta palautettaisiin kansalle?
 

---

[1] THOMAS B. ROSENSTIEL Murdoch to Buy TV Station in Boston for $28 Million 16.8.1986 https://www.latimes.com/archives/la-xpm-1986-08-16-fi-7255-story.html

[2] https://www.hs.fi/visio/art-2000008458168.html

[3] https://www.hs.fi/visio/art-2000008458168.html

[4] https://www.mtsu.edu/first-amendment/article/975/vatican-city-u-s-recognition-of

[5] https://www.catholicnewsagency.com/news/22943/rupert-murdochs-papal-knighthood-questioned-as-investigation-continues

[6] https://www.theguardian.com/media/2021/jun/14/daniel-morgan-report-could-link-rupert-murdoch-empire-to-criminality

 [7] Allen 1976, 48.

[8] Antti Kivimäki Kehitysmaiden köyhyys – ylivoimainen haaste myös medialle? 2005, 28. pro gradu tutkielma. Tampereen yliopisto. Tiedotusoppi.

[9] Antti Kivimäki Kehitysmaiden köyhyys – ylivoimainen haaste myös medialle? 2005, 30. pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Tiedotusoppi.

[10] https://suomenlehdisto.fi/salaseura-nimelta-mediapooli/

[11] https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/toimialat/tietoyhteiskunta/poolit

[12] Tommi Parkkonen IL tapasi etsintäkuulutetun Ilja Janitskinin Andorrassa vuonna 2017 – Näin hän kuvaili itseään ja MV-lehteä Iltalehti 7.2.2020, juttu julkaistu aikaisemmin 22. 10. 2017

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d5b9645e-d5fa-4323-8110-273cfd3320b1

 [13] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja Terrorismi 2013, 72–73.

[14] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja Terrorismi 2013, 73.

[15] https://childrenshealthdefense.org/defender/cia-liberal-media-outlets-the-real-anthony-fauci/

[16] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja Terrorismi 2013, 75.

[17] Tiina Saari 16.5.2017 Ylegate-kirja paljastaa, millaista on Ylen tutkivien journalistien arki - "Pääministeri suuttuu ja Ylen päätoimittaja menee pitkin seiniä" https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201705162200137702.