John F. Kennedy piti murhata, koska hän sotki varjoeliitin suunnitelmat
Kennedystä Italian pääministeri Aldo Moron ystävä
CIA:n johtaja Allen Dullesin suojatti Carmel Offie tuli vuonna 1956 Roomaan tekemään uusia linjauksia. Offie ei enää ilmeisesti voinut olla virallisesti CIA:n agentti, koska hänet oli erotettu CIA:sta McCarthyn kommunistiajojahdin aikana. Syynä ei ollut se, että Offie olisi ollut kommunisti vaan syyksi paljastui homoseksualismi. Ilmeisesti erottaminenkaan ei estänyt varjoeliittiä lähettämästä Carmel Offieta tomittamaan asiaa. Offie oli jo 1930-luvulla toiminut Moskovan suurlähetystössä William Bullitin avustajana.
Tässä Offie (oikealla) on kuvattu Bullitin kanssa.Tiukkana antikommunistina tunnetuksi tulleesta kenraali Giovanni de Lornezosta tuli Washingtonin painostuksesta Italian salaisen tiedustelun SIFARin uusi päällikkö. Sardiniaan perustettiin erittäin salainen tukikohta Capo Marrargiu, jossa amerikkalaiset ja britit kouluttivat erikoisjoukkoja salaisen armeijan palvelukseen.
Capo Marrargiun rakentaminen ja taistelujoukkojen kouluttaminen lähti käyntiin jo kuitenkin vuoden 1951 aikana, vaikka Italia ja CIA eivät olleet vielä panneet sopimusta täytäntöön. SIFAR aloitti sotilastukikohdan rakentamisen Capo Marrargiuhun Sardiniaan. Perustellakseen erilaisia rahansiirtoja Yhdysvalloista ja ratkaistakseen byrokraattisia ongelmia SIFAR perusti osakeyhtiön nimeltä Torre Marina. Yhtiötä johti kenraali Musco, (SIFARin silloinen johtaja), eversti Santini (operatiivisen tiedon ja tilannepalvelun yksikkö SIOS = Servizio Informazioni Operative e Situazione) päällikkö, ja eversti Fettarappa, joka vastasi SIFAR:n vastatiedusteluyksiköstä. Italia tarjosi kenttätukea, sotilaita ja sotilastukikohtia, kun taas Yhdysvaltojen oli tarjottava sotilasvarusteita ja rahaa. 9. lokakuuta 15. marraskuuta 1957 kuusi SAD:n jäsentä meni Yhdysvaltoihin koulutuskurssille Robert Palmerin, Italian Gladiosta vastaavan CIA:n agentin, kanssa.
Vuodet vierivät eteenpäin ja Gladio rakensi kaikkiin Länsi-Euroopan maihin vahvat salaiset CIA:n alaiset verkostot. Italia toimi kuitenkin vahvasti toiminnan keskeisenä tukikohtana. Gladio sana on italiaa tai alun perin latinaa ja tarkoittaa miekkaa. Sana gladiaattori on peräisin tästä miekkamiestä tarkoittavasta taistelijasta.
Kapuluita rattaisiin alkoi ilmestyä kuitenkin siinä vaiheessa, kun Yhdysvaltoihin valitaan uusi presidentti. Tilanne todelle muuttuikin radikaalisti, kun Yhdysvaltain presidentiksi valittiin John F. Kennedy, joka alkoi yllättäen sympatisoida Italian sosialistista PSI:tä. Ulkoministeri Dean Rusk ja CIA olivat kauhuissaan tilanteesta. Varjoeliitti ei kovin kauaa aikaillut tilanteessa.
Roomassa toiminut suurlähettiläs Frederick Reinhardt ja CIA:n asemapäällikkö Thomas Karamessines alkoivat laatia suunnitelmaa Kennedyn pysäyttämiseksi. He alkoivat suunnitella murhaa.
Kuvassa Thomas Karamessines.Neuvonantajana heillä oli CIA:n kovana luuna pidetty Vernon Walters, joka oli sitä mieltä, että jos PSI voittaisi Italian vaalit, USA:n olisi pakko hyökätä Italiaan. Vuoden 1963 keväällä pidetyissä vaaleissa Italian yhdistynyt vasemmisto voitti vaalit ja pääsi ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeisen ensimmäisen tasavallan aikana hallitsemaan parlamenttia ja vaatimaan ministerinsalkkuja. Kun ministerinpaikkoja ei alkuun herunut, rakennustyöläisten liitto järjesti mielenosoituksen, jonka CIA:n johtaman salaisen armeijan jäsenet naamioituivat poliiseiksi ja siviileiksi ja hajottivat mielenosoituksen, jossa 200 ihmistä loukkaantui. DCI:n vasemmistosiipeä hallinnut Aldo Moro muodosti lopulta hallituksen, josta Kennedy oli innostunut. Kennedy saapui heinäkuussa Roomaan ja sai miellyttävän vastaanoton.
Vuonna 1977 ilmestyi CIA:n asiakirja, joka osoitti, että Shaw'lla, entisellä OSS-everstillä, oli pitkä historia virastossa. Shaw oli New Orleansin kansainvälisen kauppakeskuksen johtaja, joka oli Roomassa sijaitsevan Centro Mondiale Commercialen tytäryhtiö. CMC oli yhteydessä Permindexiin, hämärään yritykseen, joka Ranskan tiedustelupalvelun agenttien mukaan ohjasi 200 000 dollaria Ranskan salaiselle Nato-armeijalle, joka järjesti vuoden 1962 vallankaappausyrityksen Charles De Gaullea vastaan. Väitetään, että sekä Shaw että Schlumberger Corporationin johtaja Jean DeMeni istuivat Permindexin hallituksessa.
Historioitsija ja italialaisen l’AntiDiplomatico-sanomalehden toimittaja Michele Metta on kirjoittanut vuonna 2018 ilmestyneen kirjan CMC. The italian undercover CIA and Mossad station and the assassination of JFK, joka perustuu Mettan saamiin Centro Mondiale Commercialen (CMC) yrityspapereihin. CMC:ssä työskennellyttä liikemies Clay Shawta pidettiin pääepäiltynä vuonna 1967 Jim Garrisonin johdolla kerättyjen todisteiden seurauksena, mutta kuten jo edellä todettiin, Shaw vapautettiin nopeasti. CMC:n papereista paljastuu kaikki muutkin erittäin tärkeät nimet yrityksen palveluksessa Clay Shaw'n rinnalla. Mettan tutkimuksista todetaan, että ne eivät ole vain nimiä, joita ei ole koskaan tullut esille tähän mennessä, vaan ne paljastavat syyllisen John Kennedyn kuoleman taustalta: salaliiton. Se oli Mettan mukaan kansainvälinen vapaamuurarisopimus JFK:ta vastaan ja siihen osallistuivat CIA, Mossad ja Italian tiedustelupalvelu. Mettasta kerrotaan, että hän on ansioitunut kirjoittajana. Islainfinita on hänen elokuvatuotantoyhtiönsä. Metta on tehnyt ja tuottanut kirjansa pohjalta dokumenttielokuvan CMC - The Italian undercover CIA and Mossad station and the assassination of JFK.[1]
Kennedy vastusti Israelin hankkeita
Kennedyn varapresidentti Lyndon B. Johnson oli saanut jesuiittakoulutuksen ja jo ollessaan Kennedyn taustalla hänet palkittiin ritarikunnan merkillä. Asiasta uutisoi The Monitor, Vol. CIII, Nro 29, 20.10.1961:
Varapresidentti Lyndon B Johnsonille myönnettiin Maltan ritarikunnan suurristi tunnustuksena hänen humanitaarisista ponnisteluistaan kaikkialla maailmassa. Palkinto myönnettiin myös New Yorkin Sen. Kenneth B Keatingille ja Yhdysvaltain entiselle päällikölle Henry Cabot Lodgelle valtuuskunnan toimesta Yhdistyneissä Kansakunnissa. Molemmat saivat kunnian rauhan- ja sosiaalityöstään.[2]
Lyndon B. Johnson ei ollut vapaamuurari, mutta hänet vihittiin vapaamuurariuden ensimmäiseen asteeseen – "Entered Apprentice", 30. lokakuuta 1937 Johnson City Lodgessa nro 561, Johnson Cityssä, Texasissa, mutta hän ei edennyt enempää eikä tullut täysjäseneksi loosissaan.[3]
Kennedy oli ilmeisesti hankkinut myös Israelista vihollisen. Se on varsin hengenvaarallista. Monet murhat kietoutuvat useimmiten ja ihmeellisellä tavalla Israeliin. Joskus asioita selviää vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Niin kuin esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeri James Forrestalin salamurha, joka ratkesi, kun tutkijat pääsivät käsiksi laivaston virallisessa tutkimuksessa saatuja tietoja, mutta jotka oli pidetty salassa 55 vuotta. Forrestalin kuoleman syynä oli pidetty putoamista 16. kerroksen ikkunasta Bethesda Naval Hospital sairaalassa 22. toukokuuta 1949 ja syyksi oli ilmoitettu itsemurha. Virallisessa raportissa ei itse asiassa oltu päätelty, että Forrestal olisi tehnyt itsemurhan. Raportissa pääteltiin vain, että putoaminen aiheutti hänen kuolemansa ja ettei kukaan Yhdysvaltain laivastossa ollut vastuussa siitä.
FOX Newsin Carl Cameron raportoi joulukuussa 2001 laajasta Yhdysvalloissa toimivasta israelilaisten vakoilurenkaasta, joka oli taideopiskelijoiksi naamioituna kerännyt tietoa liittovaltion viranomaisista ja varjostanut myös 9/11-iskuista sittemmin epäiltyjä miehiä. Kun FOX syksyllä 2001 vielä poisti jutun internetsivuiltaan, saivat jotkut tästä ”todisteen” Israelin osuudesta iskuihin. Mielenkiintoisempi on tapaus, joka tunnetaan nimellä tanssivat israelilaiset. Israelilaisen Dominick Suterin omistaman Urban Movings Systems -muuttoyhtiön viisi työntekijää Sivan ja Paul Kurzberg, Oded Ellner, Omer Marmari ja Yaron Shmuel nähtiin videokuvaavan WTC-iskuja New Jerseyn rannalta käsin. Miehet filmasivat iskuja sekä tanssivat ja iloitsivat ainakin kolmessa eri paikassa hyvin huomiota herättävästi ja heistä tehtiin poliisille ilmoitus. Miehet pidätettiin, heitä kuulusteltiin ja parin kuukauden jälkeen heidät karkotettiin maasta. FBI:n mukaan miehet suorittivat tiedustelua Mossadin laskuun. Jälleen hyvin epäilyttävää käytöstä, mutta ei mitään muuta yhteyttä terrori-iskuun kuin etukäteistieto. Miehet nimittäin kertoivat Israelissa TV:n keskusteluohjelmassa tehtävänään olleen iskujen dokumentointi. Jostain syystä kuitenkin muuttofirman omistaja Dominick Suter pakeni Yhdysvalloista Israeliin 14.9.2001 jättäen monien asiakkaittensa tavarat makaamaan New Jerseyssä sijaitsevaan varastoon.
Urban Movings -yhtiöön liittyy kylläkin suuri mysteeri. Sen muuttoautoja pysäytettiin terrori-iskujen päivänä eri puolilla New Yorkissa ja New Jerseyssä ja autojen kylkeen oli maalattu kuva matkustajalentokoneesta iskeytymässä päin World Trade Centeriä! Poliisi raportoi tällaisesta mm Kings Streetillä. Lähellä George Washington -siltaa pysäytettiin muuttoauto, joka oli lastattu räjähteillä. Kaksi tai kolme israelilaista pidätettiin autosta. Poliisiradion viestien mukaan mainittuja autoja jopa räjähti ja myös niiden kuljettajia onnistuttiin pidättämään. Ainakin yksi israelilainen oli "pukeutunut kuin arabi", poliisin mukaan sheikin asuun. Miten israelilaisten muuttomiesten touhut olisivat selitettävissä? Kyse ei voi olla sattumasta.
Olivatko he terrori-iskun toteuttajia? Miksi he kiinnittivät itseensä huomiota kuorma-auton kylkeen tehdyllä maalauksella? Miksi "tanssivat israelilaiset" käyttäytyivät niin huomiota herättävästi? Onko kyse jälleen kerran harhaanjohtamisesta ja väärän johtolangan tarjoamisesta, vai viestittivätkö tekijät röyhkeällä käytöksellään ehdotonta valta-asemaansa? Siis, että Yhdysvallat on vain voimaton Israelin vasallivaltio?[4]
Tavistockin tarjous Kennedylle
JFK oli todennut Vietnamin sodan olleen turha ja
oli valmis vetäytymään sieltä, mikä ei todellakaan käynyt päinsä
varjoeliitille. JFK piti vähän ennen kuolemaansa julkisesti puheen, jossa hän
käytännössä paljasti salaseuran olemassaolon Yhdysvaltain korkeinta johtoa
myöten.
Hyvä naiset ja herrat.
Salailu on ikävä sana avoimessa ja vapaassa yhteiskunnassa. Olemme kansana perinteisesti ja historiallisesti vastustaneet salaisia järjestöjä, salaisia valoja ja salaisia menoja. Mutta maailmalla meitä vastustetaan suureellisena ja häikäilemättömänä salaliittona, joka käyttää lähinnä kyseenalaisia keinoja vaikutuspiirinsä laajentamiseen: Soluttautumista, ennemmin kuin maihinnousua. Harhauttamista, eikä vaaleja. Pakottamista, eikä valinnanvapautta. Se on järjestelmä, joka on laittanut suuret määrät ihmisiä ja luonnonvaroja erittäin tehokkaan koneen rakentamiseen, joka yhdistää armeijan, diplomatian, tiedustelun, talouden, tieteen ja politiikan käyttöönsä. Sen suunnitelmat piilotetaan, eikä julkisteta. Sen virheet haudataan, eikä otsikoida. Sen seurauksista vaietaan, eikä riemuita. Ei vastattua kysymystä, ei paljastettua salaisuutta. Meidät saadaan tuntemaan itsemme niin mitättömiksi, luomalla rikos, jonka rinnalla jokainen kalpenee. Pyydän teiltä apua suunnattomassa urakassa tiedottaa ja varoittaa amerikkalaisia ihmisiä. Luottavaisena, että teidän avullanne me vielä olemme sitä, mitä ihminen on syntynyt olemaan: Vapaa ja itsenäinen.
Kennedyllä oli laaja joukko vihamiehiä, mutta se miten salamurha toteutettiin, on jälleen kerran mitä mielenkiintoisinta jännitystarinaa. CIA:n agentti nimeltä James Angleton astuu kuvaan. Tämä Italiassa toisen maailman sodan aikana toiminut OSS:n agentti nimeltä James Angleton oli alkuun jäänyt Italiaan vuoteen 1948 saakka. Sen jälkeen hän vaihtoi maisemaa ja siirtyi OSS:n perillisen eli CIA:n vastavakoilun johtajaksi Yhdysvaltoihin. Jefferson Morley on kirjassaan The Ghostissa vihjannut laajasti, että James Angletonilla on saattanut olla johtava rooli presidentti John F. Kennedyn salamurhassa. Hän mainitsee huomattavan määrän todisteita siitä, että Angleton peitteli yli vuosikymmenen ajan tietonsa Lee Harvey Oswaldin osuudesta salamurhaan.
Itse asiassa Morley on antanut ymmärtää, että Oswaldilla saattoi olla CIA-status ja varmasti olikin. Yhdistettynä ylivoimaisiin todisteisiin siitä, että salamurhan kohtalokas laukaus tuli ”ruohokukkulalta” eikä Oswaldin aseesta, on erittäin todennäköistä, että murhaan oli osallisena salaliitto. Morley antaa ymmärtää, että kuka muu voisi parhaiten suunnitella sellaisen salaliiton kuin CIA:n salaliittoajattelun mestari - James Jesus Angleton? Jos olet epäileväinen, harkitse mitä Morley raportoi The Ghostissa: The Secret Life of CIA Spymaster James Jesus Angleton (2021):
CIA:n tapa käsitellä tietoja Lee Harvey Oswaldista, presidentti John F. Kennedyn syytetystä salamurhaajasta, on tarina, joka on verhottu petoksella ja väärällä valalla, teorioilla ja disinformaatiolla, valheilla ja sisältää legendoja. Mutta ainakin yhtä tarinan puolta ei voida kiistää: Angleton hallitsi CIA:n Oswaldia koskevaa tiedostoa, joka koski Oswaldin elämää neljän vuoden ajalta – hänen loikkaustaan (Neuvostoliittoon) lokakuussa 1959 aina hänen kuolemaansa asti, joka tapahtui marraskuussa 1963.
Morleyn mukaan: ”[Allen] Dulles halusi ohjata [Warren]-komission tutkimuksen pois CIA:sta, ja Angleton oli myötämielinen. Salaliittoteoreetikko sanoisi, että Angleton suunnitteli JFK:n salailun. Syyttäjä sanoisi, että hän esti oikeutta. Byrokraatti sanoisi hänen peittäneen likaiset jälkensä. Hänen toimintansa olivat käytännössä näkymätöntä. Dallasin tragediassa Angleton näytteli haamua.”
Malta ritarin arvoaseman saanut James Angleton oli jo toiminut toisen maailmansodan loppuvaiheessa pelastavana enkelinä Italiassa, kun hän oli onnistunut pelastamaan pahamaineisen fasistin Valerio Borghesen ja värväämään hänet Naton salaiseen Left behind- verkostoon, josta myöhemmin rakentui Gladio-armeija. Angleton siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin CIA:N vastavakoilun päälliköksi. James Angleton saattoi olla CIA:ssa aivot, joiden avulla Lee Harvey Oswald, oli helppo lavastaa kommunistiksi. On varsin todennäköistä, että CIA koulutti Lee Harvey Oswaldin ja käytti tätä hyväkseen, mutta hänetkin piti nopeasti hiljentää, jotta petos ei olisi paljastunut.
Kapakoitsija Jack Ruby ampui Oswaldin ennen kuin tämä ehti todistaa oikeudessa. Varjoeliitin kannalta sattuu aina pieniä odottamattomia sattumuksia, joiden ansiosta rikostutkinta saa aina uusia käänteitä ja kuva tapahtumista täydentyy. Eräs varjoeliitin kannalta sattunut harmillinen tapaus on se, että kapakoitsija Jack Rubyn kapakassa stripparina toiminut ja Rubyn erittäin hyvin tuntenut nainen oli viskattu tienposkeen kuolemaan juuri paria päivää ennen Kennedyn salamurhaa. Nainen ei ollutkaan kuollut vaan oli päätynyt sairaalahoitoon. Naisella oli erittäin raskauttavaa todistusaineistoa Kennedyn salamurhasta. Nainen oli nimittäin kuullut juuri muutama päivä ennen Kennedyn murhaa eräiden miesten puhuvan presidentin salamurhasta. Nainen yritti varoittaa asiasta jo etukäteen, mutta häntä ei ollut uskottu, koska häntä pidettiin sekopäisenä narkkarina. Rose Cheramien poika on kirjoittanut kirjan äitinsä kohtalokkaasta elämästä ja hänen todistajalausunnostaan JFK:n salamurhaan liittyen.Tienposkesta löytynyt nainen oli nimeltään Rose Cheramie (Cherami). Hänet löydettiin tajuttomana tien varrelta Eunicessa, Louisianassa, 20. päivä marraskuuta 1963. Luutnantti Francis Frugé Louisianan osavaltion poliisista vei hänet osavaltion sairaalaan. Matkalla Cheramie kertoi, että kaksi Jack Rubyn palveluksessa työskentelevää gangsteria oli heittänyt hänet ulos autosta. Hän väitti, että miehet olivat mukana juonessa, jonka päämääränä oli tappaa John F. Kennedy. Cheramie lisäsi, että Kennedy tapettaisiin Dallasissa muutaman päivän sisällä. Myöhemmin hän kertoi saman tarinan häntä hoitaneille lääkäreille ja sairaanhoitajille. Koska hän näytti olevan huumeiden vaikutuksen alaisena, hänen tarinansa jätettiin huomiotta. Salamurhan jälkeen poliisi haastatteli Cheramiea. Hän väitti, että Lee Harvey Oswald oli vieraillut Rubyn yökerhossa. Itse asiassa hän uskoi, että näillä kahdella miehellä oli homoseksuaalinen suhde. Saavuttuaan Houstoniin hän toisti tämän väitteen kapteeni Morganille, mutta kieltäytyi puhumasta liittovaltion viranomaisille sanomalla, ettei hän halunnut sekaantua tähän sotkuun. Luutnantti Frugen mukaan Rose Cheramin huumausainerenkaasta antamat tiedot olivat "oikeita ja hyviä tietoja". Ei liene yllättävää, että Rose Cheramie löydettiin kuolleena 4. syyskuuta 1965. Aluksi näytti siltä, että hän oli joutunut liikenneonnettomuuteen. Myöhemmin väitettiin, että häntä oli ammuttu päähän ennen kuin auto ajautui hänen ylitseen peittääkseen alkuperäisen haavan. Louisianan osavaltion poliisin muistiossa kuitenkin kerrottiin: "Cheramie kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin valtatiekaistaleella lähellä Big Sandyä Texasissa varhain aamulla 4. syyskuuta 1965. Kuljettaja sanoi, että Cheramie oli maannut tiellä ja vaikka hän yritti välttää yliajoa, auto oli ajanut hänen kallonsa yli aiheuttaen kuolemaan johtavia vammoja. Onnettomuuden tutkinta ja uhrin ja kuljettajan välisen suhteen mahdollisuus ei tuottanut näyttöä rikoksesta. Tapauksen tutkinta lopetettiin."[1a]
Kun Aldo Moron ystävä Kennedy oli pois tieltä, viisi kuukautta salamurhan jälkeen CIA, SIFAR, Gladio-armeija ja italialaiset karabinieerit järjestivät Italiassa vallankaappausoperaation nimeltä Piano Solo, jossa vain vuoden virassa olleet sosialistiministerit menettivät salkkunsa. Operaation käynnistyessä 14.6.1964 Naton sotajoukot pitivät ”tavanomaisia” harjoituksia Rooman lähellä, kun samaan aikaan salaiset erityisjoukot pidättivät ja vangitsivat lukuisia vasemmistolaisia. Heidät vietiin Sardiniaan vankilaan. Pääministeri Aldo Moro tapasi SIFARin johtajan de Lorenzon salaa ja lupasi muodostaa maltillisemman hallituksen. Rikostutkijat olivat päättäneet kuulustella vuonna 1968 Gladion johtajana operaatiossa toiminutta Renzo Roccaa ja tämä oli lupautunut yhteistyöhön, mutta juuri päivää ennen kuulustelua hänet löydettiin kuolleena kodistaan pistoolilla päähän ammuttuna. Tutkintatuomari, joka halusi tutkia Roccan murhaa, määrättiin pois tutkimuksista.CIA:n Karamessinesin ohjeiden mukaan de Lorenzon johtaman tiedustelupalvelun tuli tarkkailla Italian eliittiä ja kerätä kaikkea arkaluontoista tietoa, kuten syrjähyppyjä, seksuaalista poikkeavuutta, prostituoitujen käyttöä. Näillä tiedoilla CIA ja SIFAR pystyivät kiristämään poliitikkoja, pappeja, liikemiehiä, ay-johtajia, toimittajia ja tuomareita. Mikrofoneja ja salakuuntelulaitteita asennettiin jopa Vatikaaniin ja pääministerin palatsiin. Tiedonkeruu oli koskenut yli 157 000 henkilöä. Kenraali Aldo Beolchinin johtama parlamentaarinen tutkimus SIFARin toiminnasta johti kuulusteluun, jossa de Lorenzo joutui myöntämään, että Yhdysvallat ja Nato oli määrännyt hänet rakentamaan tietokannan. Italian parlamentin tutkintavaliokunta totesi järkyttyneenä: ”Koko tapauksen vakavin piirre on se, että huomattava osa SIFARin toiminnasta salaisena palveluna on ollut tietojen keräämistä Nato-maita ja Vatikaania varten.” Senaattorien järkytys johti siihen, että arkistot määrättiin tuhottaviksi ja de Lorenzo sai väistyä SIFARin johdosta. Tilanne ei tästä parantunut yhtään.SIFARin nimi muutettiin SID:ksi. Johtoon määrättiin kenraali Giovanni Allavena, joka sai salaa SIFARin arkistot itselleen. Kopiot toimitettiin myös CIA:lle. Vuonna 1966 Allavenan tilalle tuli Eugenio Henke. Allavena liittyi itse seuraavana vuonna salaisen vapaamuurarillisen Propaganda Due P2-loosin jäseneksi ja lahjoitti sen johtajalle Licio Gellille kopiot eliittiä koskevista salaisista tiedoista. Ganserin mukaan Licio Gellin tausta on mitä mielenkiintoisin:
Gelli liittyi 17-vuotiaana vapaaehtoisena mustapaitoihin ja taisteli Francon puolesta Espanjan sisällissodassa. Toisen maailmansodan aikana hän oli vääpelinä Saksan SS:n Herman Göring -divisioonassa ja pelastui sodan lopulla täpärästi partisaaneilta antautumalla amerikkalaisille. Amerikkalainen vapaamuurari Frank Gigliotti värväsi Gellin henkilökohtaisesti ja opasti tätä antikommunistisen varjohallituksen perustamisessa Italiaan yhdessä CIA:n Rooman aseman kanssa.[2a]
[2] https://thecatholicnewsarchive.org/?a=d&d=tmon19611020-01.2.7&srpos=26&e=-------en-20--1--txt-txIN--------
[3] Listaus
Yhdysvaltain vapaamuurareihin kuuluneista presidenteistä. https://freemasoninformation.com/masonic-education/famous/united-states-masonic-presidents/
haettu 14.10.2022
[4] Hannu
Yli-Karjanmaa Valtiot ja terrorismi 2013, 12–13
[5] John Coleman Conspirators´ hierarchy 1992, 17.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti