Ihminen ei ole käynyt kuussa

 

Feikatut kuulennot

Yhdysvaltain silloinen presidentti John F. Kennedy julisti 1960-luvun alussa, että Yhdysvallat tulee valloittamaan avaruuden ennen vuosikymmenen loppua. Ennustus kävi toteen. Ensimmäinen ihmisen laskeutuminen kuunpinnalle tapahtui 20. heinäkuuta 1969, jolloin Yhdysvaltain avaruusalus Apollo 11 laskeutui Kuuhun, mukanaan kaksi astronauttia, Neil Armstrong ja Buzz Aldrin. Kaiken kaikkiaan Kuussa kävi 12 astronauttia vuosina 1969–1972. Sen jälkeen kuulennot loppuivat kuin seinään. Eikö se ole omituista? Olisi luullut, että kuukävelystä olisi tullut meille kaikille jonkinlaista hupia. 

Katso tästä linkistä Miksi Kuuhun ei enää lennetä? kaikkia tekaistuja syitä, miksi kuuhun ei nyt sitten enää pystytä lentämään.

Mutta olivatko Apollo-lennot sittenkään totta?

Miksi esimerkiksi kuuluisa amerikkalainen elokuvaohjaaja Stanley Kubrick kuoli yllättäen 7. maaliskuuta vuonna 1999 sydänkohtaukseen 70-vuotiaana kotonaan Isossa-Britanniassa? Hänen viimeiseksi ohjaustyökseen jäi silloisen avioparin Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin tähdittämä Eyes Wide Shut (1999), jonka leikkaustyön hän sai valmiiksi vain päiviä ennen kuolemaansa. 

Oliko Kubrickin viesti se, että elokuvassa näytetty veljeskunta rituaaleineen on olemassa, mutta sitä ei suostuta näkemään? 

Stanley Kubrickin elokuva The Shining suomeksi Hohto sisältää vihjeitä kuulentoihin. Sana shining eli hohto on muutenkin okkultistien käyttämä termi. 

Hohto -elokuvassa päähenkilönä on Danny Torrance, 5-vuotias poika, jolla on psyykkisiä voimia, kuten kyky lukea ajatuksia ja myös telepaattisia kykyjä. Hän pystyy myös mielensä voimin aiheuttamaan muutoksia fyysisessä ympäristössä. Tässä kuvassa on vihje Apollo-lentoihin ja lattian kuviointina on pentagrammi, millä viitataan saatananpalvojien voimanlähteeseen.

Murhattiinko Kubrick sen takia, että hän oli aikeissa paljastaa veljeskunnan tai kenties jotain muuta mullistavaa? Iltalehden juttu Kubrickin kuolemasta 26.7.2018 saattaa osua asian ytimeen:

Myös Kubrickin ennenaikaisena pidetty kuolema lisäsi huhuja. Orgiakohtauksellaan kohauttanut Eyes Wide Shut julkaistiin vasta ohjaajan kuoleman jälkeen, ja salaliittojen mukaan Warner Bros olisi editoinut elokuvaa myöhemmin suojellakseen uskonnollisten kulttien johtajia. Villeimpien huhujen mukaan Illuminati-salaseura olisi järjestänyt ohjaajan kuoleman, Kubrick nimittäin menehtyi 666 päivää ennen vuoden 2001 alkua. 

Erään teorian mukaan Eyes Wide Shut on Illuminatille tehty propagandaelokuva. Hidastempoisen elokuvan on jopa uskottu olevan tarkoituksella tylsä, jotta katsoja vajoaisi hypnoosiin ja hyväksyisi siihen piilotetut merkit ja viestit salaseurasta. Yksi erikoisimmista salaliittoteorioista väittää, että Neil Amstrong ei käynyt Kuussa vuonna 1969, vaan Kubrick kuvasi USA:n kuulennot NASA:lle Hollywood-studiossa. Teorian synty johtuu avaruusaiheisesta 2001: Avaruusseikkailu -elokuvasta, joka ilmestyi vuosi ennen kuukävelyä. Epäilijöiden mielestä elokuva oli osoitus siitä, että teknisesti kuulentojen lavastus oli mahdollista.[1]

Miksi ihmeessä kuulennot olisi pitänyt feikata? Länsimaissa avaruuslentoja ei ole vielä myönnetty valheeksi, mutta Neuvostoliiton Juri Gagarin ei ainakaan ole ikinä käynyt avaruudessa – ainakin, jos on uskominen Ruotsissa nykyään asuvaa virolaista elokuvaohjaajaa Jüri Linaa:

Neuvostoliiton propagandahuijaus on paljastunut entisissä kommunistisissa maissa (esimerkiksi Unkarissa, Virossa ja Puolassa). Se oli myytti, johon kaikki olivat todella uskoneet, että Neuvostoliiton ilmavoimien upseeri Juri Gagarin oli tehnyt avaruuslennon. Monet länsimaiset hallitukset olivat tietoisia tästä Neuvostoliiton bluffista, mutta eivät halunneet paljastaa sitä totuutta. Ihmisten ei ollut tarkoitus tietää, että Neuvostoliitto oli takapajuinen valtio. Yksi mielenkiintoinen kirja tästä on Gagarin: Kosminen valhe (Gagarin - kozmikus hazugsag", Budapest, 1990). Unkarilaisen toimittajan Istvan Nemere kirjan tietoa Gagarinin "avaruusmatkan" ympärillä olevista ristiriidoista ei ole julkaistu sanaakaan Ruotsissa, jossa Neuvostoliittoon suhtaudutaan edelleen suurella kunnioituksella. Tällainen paljastus olisi aivan liian kiusallista.[2]

Kilpailu avaruuden valloittamisesta oli osa kylmää sotaa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä - tai näin meille ainakin väitetään. Mutta sitten kun sinulle selviää, että kaikki tiedustelupalvelut ympäri maailmaa palvelevat samaa keskusta eli varjoeliittiä, voit heittää kaikki valheet romukoppaan tässä psykologisessa sodankäynnissä ja avata silmäsi. Molemmat silmäsi!

Taustana Juri Gagarinin feikatulle avaruuslennolle oli se, että Vladimir Iljushin lähetettiin avaruuteen (tai johonkin korkeuteen) 7.4.1961, mutta sukkula oli pudonnut ja hajonnut aiheuttaen Iljushinille vakavia vammoja. Mitään tietoa Iljushinista ja epäonnistuneesta avaruuslennosta ei kerrottu. Uutta lentoa ei voitu tehdä, koska avaruuskapseli oli tuhoutunut. Uusi lento päätettiin feikata 12.4.1961. Neuvostoliitto teki Gagarinin avaruuslennosta radio-ohjelman. Koko maailma uskoi tähän, paitsi länsimaiset tiedustelupalvelut. He eivät olleet onnistuneet rekisteröimään mitään radioviestintää Gagarinin ja avaruuskeskuksen välillä. Myöhemmin Iljushin kuoli järjestetyssä auto-onnettomuudessa.

Länsimaiset tiedustelupalvelut siis tiesivät, että Neuvostoliiton avaruuslento oli feikattu. Siinähän olisikin ollut todellinen uutispommi, kun länsimaat olisivat paljastaneet sen lavastetuksi. Mutta ei. He eivät hiiskuneet sanaakaan. Ketä tässä sitten oikein huijataan? Jos et sitä ymmärrä, silmäsi ovat todellakin auki ollessaankin kiinni. Jeesus sanoi jo aikoinaan: "Näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö. Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö." On hyvin työlästä saada ketään ymmärtämään yhtään mitään.

Jüri Linan mukaan ei meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä uskoa, että NASAkaan olisi onnistunut yhtään sen paremmin oikeasti lennättämään ihmistä kuuhun, kun se ei Van Allen Belt -säteilyn takia edes ole mahdollista. Avaruusteknikko Bill Kaysing uskoi, että astronautit kiersivät Maata kiertävää rataa kahdeksan päivää ja että NASA näytti väärennettyjä kuvia kuusta sillä välin. Kuvat oli otettu Nevadan autiomaassa salaisessa sotilastukikohdassa nimeltä Area 51, jossa on kraatterien peittämä maa, joka näyttää samanlaiselta kuin kuun pinta. 

Jos NASAn kuuelokuvaa esitetään kaksinkertaisella eli normaalinopeudella, astronautit näyttävät juoksevan samalla tavalla kuin Maan pinnalla. Kuka siis oli se elokuvaohjaaja, joka toteutti kuvaukset Nevadan autiomaassa? Paras veikkaus on Stanley Kubrick. Elokuvaohjaaja Bart Sibrel on tehnyt perustavaa laatua olevaa työtä paljastaakseen NASA:n kuulennot feikatuiksi kuten voidaan todeta hänen tekemästään dokumenttielokuvasta A Funny Thing Happened on the Way to the Moon vuodelta 2001. Sibrelin mukaan kaikki kuusi Apollo kuulentoa vuosina 1969–1972 olivat Yhdysvaltojen hallituksen, mukaan lukien NASA:n, tekemää hienoa huijausta.[3]

Tästä pääset katsomaan Bart Sibrelin dokumentti -elokuvan, josta näkyy sekin, miten maan muoto piti NASA:n toimesta todistaa pyöreäksi.  Sekö kuulentojen lopullisena tarkoituksena lopulta olikin? Että kukaan ei enää kehtaisi epäillä maan muotoa! Nythän NASA on ihan avaruudesta käsin osoittanut, että me asutamme maata, joka on pallonmuotoinen ja joka pyörii hurjaa vauhtia itsensä ympäri. Jo varjoeliitin oma science fiction propagandisti H.G. Wells kirjoitti kirjan The first men on the moon. Satanistinen eliitti on haaveillut aina nousevansa korkeammalle kuin luomakunnan Luoja. Jos se ei ole mahdollista niin se sitten feikataan.

Maapallon ympärysmitta on 40 075 km sen leveimmällä kohtaa. Tietenkin se pyörimisnopeus on vähempi mitä kauemmas napoja kohti mennään. Kun tuo ympärysmitta jaetaan 24 tunnilla, saadaan n. 1700 km/h vauhti, jolla leveimmällä kohdassa olevat ihmiset pyörivät. Eikä näköjään tunnu missään. Ilmakehä kuulemma pyörii mukana. Ja sitten on joku maanvetovoima tai gravitaatio, jonka keksi Isaac Newton. Eikä sekään perustu muuhun kuin ideaan, että sellainen täytyy olla, että emme lentelisi tässä kauheassa vauhdissa minnekään ja että meistä tuntuisi, ettemme ole pää alapäin maapallon alapuolella. Hirmu hienoja ideoita - eikä kukaan ihmettele eikä epäile. Nämähän ovat niitä kuuluisia ns. tieteellisiä faktoja.

Ennen kuolemaansa vuonna 1999 Kubrickin väitetään antaneen elokuvaohjaaja T. Patrick Murraylle haastattelun, jossa hän tunnusti olleensa vastuussa Apollo kuulentojen kuvaamisesta. Murray julkaisi 15 vuotta myöhemmin vuonna 2015 videohaastattelun pohjalta elokuvan Shooting Stanley Kubrick. Kun Kubrickin vaimolta kysyttiin haastattelusta, hän sanoi sitä väärennetyksi.[4] Turvallisuussyistä näin on tietenkin hyvä toimia.

Tavistockin tiedetään tarjonneen ohjelmaansa Kennedylle, joka kieltäytyi, mutta NASA ja RAND suostuivat. Tavistockin tarjoamat ohjelmat ovatkin mitä mielenkiintoisimpia. Nehän sisältävät kaiken massojen hallintaan, psykologiseen sodankäyntiin, MK-Ultraan jne. Ehkä maailmanhistorian kuuluisin Mantshurian kandidaatti olikin itse Adolf Hitler.

Tavistockin historia paljastaa koko maailman historian julmimpien käänteiden alkulähteen. Gregg Halletin mukaan Adolf Hitler koulutettiin nimenomaisesti Tavistockissa vuonna 1912. Hitler oli Halletin mukaan brittien ”uinuva” agentti, mikä tarkoittaa sitä, että Hitlerin mieli oli pirstaloitu traumapsykologisin menetelmin. Hitlerin alitajuntaan oli istutettu persoona, jota brittien agentit pystyivät ohjailemaan. 

Historiassa on pitkään psekuloitu sitä, kuuluiko Hitler Rothschildin pankkiirisukuun. Hitlerin isän Aloisin äiti Maria Schicklgruber on väitetty olleen töissä Rothschildin perheessä Itävallassa ja tullut siellä raskaaksi. Hitlerin isoisä oli siis kenties Rothschild. Väite ei sinänsä ole aivan tuulesta temmattu, sillä The Sunday Mail Magazine 28.4.1940 julkaisi artikkelin, jossa kerrottiin, että oli löytynyt Dolfuss-asiakirja, jonka tietojen mukaan Hitlerin isoäiti oli toiminut palvelijattarena Rothschildien kartanossa Wienissä, ja hänen äitinsä oli Rothschildin avioton tytär. Artikkelin mukaan Hitlerin salattu juutalainen alkuperä, jota tämä häpesi, saattoi olla on psykologinen selitys Hitlerin fanaattisesta vihasta juutalaisia ​​ja hänen Itävallan Rothschildien julma kohtelu. Ainakin näin väitti Natsi-Saksassa Gestapon agenttina toiminut Hansjuergen Koehler, joka oman todistuksensa mukaan työskenteli useita vuosia yhtenä Gestapon päällikkönä ja hänellä oli suora pääsy arkistoon, joka sisälsi tallenteen Hitlerin elämästä. Herra Dolfuss oli kerännyt Itävallassa aineistoa Hitlerin sukujuurista, mistä seurasi hänen mystinen katoamisensa. Ennen kuin hän ehti julkaista mitään, hänet murhattiin. Tiedosto välitettiin Itävallan kansleri Schuschniggille. Dolfussin työtä jatkanut kansleri Schuschnigg joutui välittömästi Hitlerin hyökkäyksen kohteeksi, mikä käytännössä johti Itävallan liittämiseen osaksi kolmatta valtakuntaa.[5] 

Britannian pääministeri Winston Churchill oli myös Rothschildin sukua samoin kuin Mao Tsetung ja Josif Stalin. Tiedetään hyvin, että entinen Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin työskenteli kerran Rothschildien, pankki- ja viiniperheen, palveluksessa. Mutta eräs Clifford Shack väittää, että Stalinin isänä ei ollut Vissarion Dzhugashvili vaan paroni Edmond de Rothschild, joka hänen mukaansa olisi voinut tavata tyrannin äidin vieraillessaan Georgiassa viinimatkalla. Rothschildin pankkiirisuvun Ranskassa vaikuttanut Edmond de Rothschild oli rahoittanut Venäjän Bakun öljykenttien öljyn tuontia länteen. Alueen rautatien saattaminen kuntoon oli myös Rothschildien ansiota.

Satanistinen varjoeliitti hallitsee tätä maailmaa. Se aiheuttaa kaikki sodat, maailman köyhyyden, nälänhädän sekä kykenee manipuloimaan säätiloja ja triggeröimään maanjäristyksiä.

Erään virren sanoin: "Hän säät ja ilmat säätää..". Jumalalla oli tämä yksinoikeus, mutta nyt tuo satanistinen eliitti kykenee toimimaan kuin kaikkivaltias maan päällä. Avaruuteen se ei pääse, koska ilmakehän yläpuolella on taivaankansi, joka kaareutuu kuin lasikupu ylitsemme. Maa on neliskulmainen pannukakku, jossa on neljä kulmaa. Taivaan kansi on tuon nelikulmion päälle laskeutuva kupu, jonka lävitse ei ole pääsyä.

Varjoeliitti omistaa kaikki merkittävät TV-kanavat ja koko viihdetuotanto-organisaation. Simpsonien tekijät ovat luultavasti vapaamuurarien salaisuuksiin vihittyjä. Heillä onkin sen takia ihan oikea tieto siitä, että taivaankaaressa on kupu. Se on lasintapaista silikonia. Simpsonien eräässä jaksossa Bart lyö pesäpallo-ottelussa palloa niin kovaa, että se lentää korkealle taivaalle ja osuu taivaankanteen - rikkoen sen. Mielenkiintoista tässä episodissa on se, että kun taivaan kansi hajoaa, sen takaa purkautuu vettä.

  

Simpsoneissa taivaankansi hajoaa, kun Bart lyö pesäpallon taivaalle. Purkautuva vesi osoittaa sen, että Simpsonien tekijät tuntevat Raamatun alkukertomuksista sen, miten maa luotiin.

Raamatun ensimmäinen kirja 1. Mooseksen kirja, jota kutsutaan myös nimellä Genesis eli alku, kertoo miten vedet erotettiin vesistä, jotka olivat alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat yläpuolella. Joten taivaanvahvuuden yläpuolella on vettä.

 

1. Mooseksen kirja:

1:6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä."
1:7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin.
1:8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.
1:9 Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Ja tapahtui niin.
1:10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Kuten tulette tämän blogin edetessä huomaamaan - kaikki Raamatun totuudet on haluttu jesuiittojen toimesta kumota. Ihan kaikki. Saatana ei ole tullut mitään muuta kuin varastaman ja tappamaan. Hän on vienyt sinultakin ymmärryksen ja saanut sinut uskomaan kaikenlaisia valheita. Surullisinta lienee se, että uskovia johtavat sellaiset  tahallaan harhaanjohtavat sudet tai sitten lampaat, jotka uskoneet noita susia.

Juhani Laukkanen on tällainen valheen niellyt pastori. Valitettavasti.

Juhani Laukkanen pilkkaa salaliittoja, vaikka varmasti hyvin tietää, että juuri saatana on tuhansien juonien mestari. 

Tässä lopunajassa olisi tärkeää, että kaikki tietäisivät totuuden siitä, mitkä voimat tätä maailmaan hallitsevat.

Kristityt on manipuloitu uskomaan sellainen valhe, jota nimitetään sionismiksi. Kristityt on suuren valheen voimin ja rahan voimalla 1800-luvulta alkaen käännytetty kannattamaan ja tukemaan sionismia. Kannattaa tarkastaa kaikki asiat perinpohjin historiasta ennen kuin alkaa yhdessä "uskottoman" kanssa kantaa vierasta iestä. Sitä tässä on kyse. Kristittyjen tulisi muistaa, ketkä Jeesuksen tappoivat.

---

[1] Elina Kirssi Iltalehti 26.7.2018

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201807252201095979

[2] Jüri Lina The Architects of Deception 2005, 26.

[3] Bart Sibrelin elokuvan voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=bdQHKf48Mfw

[4] Elokuvaohjaaja T. Patrick Murrayn elokuvan voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=L2zwEaAjoOc

https://blackbag.gawker.com/did-stanley-kubrick-fake-this-video-of-stanley-kubrick-1747558774?utm_campaign=socialflow_gawker_facebook&utm_source=gawker_facebook&utm_medium=socialflow

[5] Hansjurgen Koehler 1940 Inside the Gestapo.

John F. Kennedyn murhan ratkaisu

Se kuuluisa varjoeliitti, joka tätä maailmaa hallitsee, ei tietenkään voinut sietää John F. Kennedyä, joten hänet piti salamurhata. Tässä postauksessa on ratkaistu John F. Kennedyn salamamurha ja motiivikin.

John F. Kennedy piti murhata, koska hän sotki varjoeliitin suunnitelmat

CIA:n yritykset pitää kommunistit ja sosialistit Italian parlamentin vähemmistössä vaativat kovasti työtä. Jo vuoden 1953 vaaleissa Kristillisdemokraattien DCI:n kannatus oli alkanut laskea. CIA:n William Colby, jolla oli myös merkittävä rooli Pohjoismaiden vastarintaverkoston luomisessa, ehdotti, että Italian salainen tiedustelu kiristäisi otettaan ja ryhtyisi aggressiivisempiin toimiin. 

Nyt pitää muistaa, että William Colby oli juuri se sama mies, joka rakensi Suomeen ja Ruotsiin salaiset Nato-joukot ja CIA:n vakoiluverkoston ylipäätään pohjoismaihin. Suomea on näissä suunnitelmissa kaavailtu jo 1960-luvulta alkaen ollut taistelutantereeksi. Tässä pelissä on tietenkin Ruotsilla näppinsä mukana. Se on aina tahtonut, että Suomi toimii Ruotsille puskurivyöhykkeenä. William Colby toimi CIA:n agenttina Tukholmassa 1950-luvulla. Historiallisesti ottaen Ruotsin Tukholma on jo 1500-luvulta alkaen ollut myös Alumradojen pakopaikka. Eli kun nämä kabbalistiset "juutalaiset" heitettiin Espanjasta ulos vuonna 1492, heistä osa päätyi myös Tukholmaan. Tästä syystä Tukholma on erittäin vahva tukikohta kansainväliselle vapaamuuraritoiminnalle. Tästä on esimerkkinä se, että kun Yhdysvalloista matkaan lähteneet vapaamuurarit (Trotski seurueineen) lähtivät suorittamaan vallankumousta Venäjälle vuonna 1917, he matkasivat Tukholman kautta Tornioon ja sieltä edelleen Suomen kautta Pietariin. Suomenkin salainen vapaamuurariverkoston käsittämättömän vahva, koska Suomi lienee ainoa maa Euroopassa, jossa Gladiota eli Naton salaisia armeijoita ei ole koskaan kunnolla tutkittu eikä paljastettu.

Palataan nyt kuitenkin alkulähteille eli Italiaan ja John F. Kennedyn murhaan. Sehän oli niin taitavasti rakennettu kuvio, jonka piirteistä on paljastunut myös rituaalisia piirteitä, koska murhapaikan koordinaatit olivat okkultistisia. Vapaamuurareilla on hallussaan tietoa maan Leylineistä.

Kennedystä Italian pääministeri Aldo Moron ystävä

CIA:n johtaja Allen Dullesin suojatti Carmel Offie tuli vuonna 1956 Roomaan tekemään uusia linjauksia. Offie ei enää ilmeisesti voinut olla virallisesti CIA:n agentti, koska hänet oli erotettu CIA:sta McCarthyn kommunistiajojahdin aikana. Syynä ei ollut se, että Offie olisi ollut kommunisti vaan syyksi paljastui homoseksualismi. Ilmeisesti erottaminenkaan ei estänyt varjoeliittiä lähettämästä Carmel Offieta tomittamaan asiaa. Offie oli jo 1930-luvulla toiminut Moskovan suurlähetystössä William Bullitin avustajana.

Tässä Offie (oikealla) on kuvattu  Bullitin kanssa. 

Tiukkana antikommunistina tunnetuksi tulleesta kenraali Giovanni de Lornezosta tuli Washingtonin painostuksesta Italian salaisen tiedustelun SIFARin uusi päällikkö. Sardiniaan perustettiin erittäin salainen tukikohta Capo Marrargiu, jossa amerikkalaiset ja britit kouluttivat erikoisjoukkoja salaisen armeijan palvelukseen. 

Capo Marrargiun rakentaminen ja taistelujoukkojen kouluttaminen lähti käyntiin jo kuitenkin vuoden 1951 aikana, vaikka Italia ja CIA eivät olleet vielä panneet sopimusta täytäntöön. SIFAR aloitti sotilastukikohdan rakentamisen Capo Marrargiuhun Sardiniaan. Perustellakseen erilaisia ​​rahansiirtoja Yhdysvalloista ja ratkaistakseen byrokraattisia ongelmia SIFAR perusti osakeyhtiön nimeltä Torre Marina. Yhtiötä johti kenraali Musco, (SIFARin silloinen johtaja), eversti Santini (operatiivisen tiedon ja tilannepalvelun yksikkö SIOS = Servizio Informazioni Operative e Situazione) päällikkö, ja eversti Fettarappa, joka vastasi SIFAR:n vastatiedusteluyksiköstä. Italia tarjosi kenttätukea, sotilaita ja sotilastukikohtia, kun taas Yhdysvaltojen oli tarjottava sotilasvarusteita ja rahaa. 9. lokakuuta 15. marraskuuta 1957 kuusi SAD:n jäsentä meni Yhdysvaltoihin koulutuskurssille Robert Palmerin, Italian Gladiosta vastaavan CIA:n agentin, kanssa.

Vuodet vierivät eteenpäin ja Gladio rakensi kaikkiin Länsi-Euroopan maihin vahvat salaiset CIA:n alaiset verkostot. Italia toimi kuitenkin vahvasti toiminnan keskeisenä tukikohtana. Gladio sana on italiaa tai alun perin latinaa ja tarkoittaa miekkaa. Sana gladiaattori on peräisin tästä miekkamiestä tarkoittavasta taistelijasta.

Kapuluita rattaisiin alkoi ilmestyä kuitenkin siinä vaiheessa, kun Yhdysvaltoihin valitaan uusi presidentti. Tilanne todelle muuttuikin radikaalisti, kun Yhdysvaltain presidentiksi valittiin John F. Kennedy, joka alkoi yllättäen sympatisoida Italian sosialistista PSI:tä. Ulkoministeri Dean Rusk ja CIA olivat kauhuissaan tilanteesta. Varjoeliitti ei kovin kauaa aikaillut tilanteessa. 

Roomassa toiminut suurlähettiläs Frederick Reinhardt ja CIA:n asemapäällikkö Thomas Karamessines alkoivat laatia suunnitelmaa Kennedyn pysäyttämiseksi. He alkoivat suunnitella murhaa.

Kuvassa Thomas Karamessines.

Neuvonantajana heillä oli CIA:n kovana luuna pidetty Vernon Walters, joka oli sitä mieltä, että jos PSI voittaisi Italian vaalit, USA:n olisi pakko hyökätä Italiaan. Vuoden 1963 keväällä pidetyissä vaaleissa Italian yhdistynyt vasemmisto voitti vaalit ja pääsi ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeisen ensimmäisen tasavallan aikana hallitsemaan parlamenttia ja vaatimaan ministerinsalkkuja. Kun ministerinpaikkoja ei alkuun herunut, rakennustyöläisten liitto järjesti mielenosoituksen, jonka CIA:n johtaman salaisen armeijan jäsenet naamioituivat poliiseiksi ja siviileiksi ja hajottivat mielenosoituksen, jossa 200 ihmistä loukkaantui. DCI:n vasemmistosiipeä hallinnut Aldo Moro muodosti lopulta hallituksen, josta Kennedy oli innostunut. Kennedy saapui heinäkuussa Roomaan ja sai miellyttävän vastaanoton.

Aldo Moron järkytykseksi 22. päivä marraskuuta 1963 Kennedy salamurhattiin Dallasissa Teksasissa Dealy Plazalla. Monet lähteet ovat todenneet, että Kennedyn salamurhan taustalla toimi peiteyhtiö nimeltä Permindex. Se oli pankkiiri Tibor Rosenbaumin johdolla vuonna 1957 Sveitsissä perustettu Mossadin alaisuudessa toiminut holdingyhtiö, jonka tarkoituksena oli rakentaa Roomaan 1950–60-luvun taitteessa suuri ostoskeskus. Mutta sen italialainen tytäryhtiö Centro Mondiale Commerciale toimi lopulta CIA:n peiteyhtiönä, jonka kautta CIA vakoili, rahoitti salamurhia, järjesteli asekauppoja Israelille, organisoi huumekauppaa ja rahanpesua. Permindexin hallituksen jäsen ja New Orleansissa vaikuttanut bisnesmies Clay Shaw yhdistettiin melko pian Jim Garrisonin tutkimuksissa JFK:n murhaan, mutta Garrisonin johtolanka peiteltiin nopeasti. 

JFK:n ampujaksi lavastetun Lee Harvey Oswaldin ampuja Jack Ruby ja Permindexiin yhdistetty Clay Shaw siivotiin nopeasti syrjään. He kuolivat nopeasti edenneeseen syöpään. Luultavasti heidät piti eliminoida nopeasti, jotta heitä ei enää voitu kuulustella tutkinnassa. Salaisen palvelun käytössä on jo vuosikymmenten ajan ollut mikroaaltoaseita, joilla voidaan aiheuttaa syöpää. Mafiapomo Meyer Lansky oli sijoittanut Rosenbaumin pankin kautta miljoonia Permindexiin.

Vuonna 1977 ilmestyi CIA:n asiakirja, joka osoitti, että Shaw'lla, entisellä OSS-everstillä, oli pitkä historia virastossa. Shaw oli New Orleansin kansainvälisen kauppakeskuksen johtaja, joka oli Roomassa sijaitsevan Centro Mondiale Commercialen tytäryhtiö. CMC oli yhteydessä Permindexiin, hämärään yritykseen, joka Ranskan tiedustelupalvelun agenttien mukaan ohjasi 200 000 dollaria Ranskan salaiselle Nato-armeijalle, joka järjesti vuoden 1962 vallankaappausyrityksen Charles De Gaullea vastaan. Väitetään, että sekä Shaw että Schlumberger Corporationin johtaja Jean DeMeni istuivat Permindexin hallituksessa.

Historioitsija ja italialaisen l’AntiDiplomatico-sanomalehden toimittaja Michele Metta on kirjoittanut vuonna 2018 ilmestyneen kirjan CMC. The italian undercover CIA and Mossad station and the assassination of JFK, joka perustuu Mettan saamiin Centro Mondiale Commercialen (CMC) yrityspapereihin. CMC:ssä työskennellyttä liikemies Clay Shawta pidettiin pääepäiltynä vuonna 1967 Jim Garrisonin johdolla kerättyjen todisteiden seurauksena, mutta kuten jo edellä todettiin, Shaw vapautettiin nopeasti. CMC:n papereista paljastuu kaikki muutkin erittäin tärkeät nimet yrityksen palveluksessa Clay Shaw'n rinnalla. Mettan tutkimuksista todetaan, että ne eivät ole vain nimiä, joita ei ole koskaan tullut esille tähän mennessä, vaan ne paljastavat syyllisen John Kennedyn kuoleman taustalta: salaliiton. Se oli Mettan mukaan kansainvälinen vapaamuurarisopimus JFK:ta vastaan ​​ja siihen osallistuivat CIA, Mossad ja Italian tiedustelupalvelu. Mettasta kerrotaan, että hän on ansioitunut kirjoittajana. Islainfinita on hänen elokuvatuotantoyhtiönsä. Metta on tehnyt ja tuottanut kirjansa pohjalta dokumenttielokuvan CMC - The Italian undercover CIA and Mossad station and the assassination of JFK.[1]

Kennedy vastusti Israelin hankkeita

Israelin tiedustelupalvelu Mossad tuntuu ilmestyvän aina kuin tyhjästä, kun jotain epäilyttävää on tapahtunut tai tapahtumassa. Michael Collins Piper oli teoksessaan The Final Judgement jäljittänyt myös Israelin tiedustelupalvelu Mossadin yhteyksiä Kennedyn salamurhaan. Hänen mukaansa vuonna 196, Israelin pääministeri David Ben Gurion pyysi Presidentti Kennedyä tukemaan Israelin hyökkäysaseiden kehittelyä sekä tarjoamaan amerikkalaisia Hawk-ohjuksia Israelille. Kennedy ei Piperin mukaan ainoastaan kieltäytynyt, vaan sanoi kunnioittavansa vuoden 1950 'Kolmen osapuolen julistusta', jonka mukaan USA tekisi kostoiskun jokaista valtiota vastaan Lähi-idässä, joka hyökkää toista valtiota vastaan. Lopuksi Kennedy oli Piperin mukaan kertonut Ben Gurionille, että USA ei tukisi Israelin ydinaseen kehittelyä. Kun CIA informoi Kennedylle vuonna 1963 että MOSSAD ja kiinalaiset olivat kumppaneita vakoillessaan USA:n ase-salaisuuksia, Kennedy oli tiettävästi uhannut katkaista USA:n suhteet Israeliin jollei Dimonan ydinaseiden kehittelylaitosta avattaisi amerikkalaisille tutkijoille. Sen sijaan, että Gurion olisi alistunut tämän uhkavaatimuksen edessä, hän erosi pääministerin tehtävistä heinäkuussa 1963.

Kennedyn varapresidentti Lyndon B. Johnson oli saanut jesuiittakoulutuksen ja jo ollessaan Kennedyn taustalla hänet palkittiin ritarikunnan merkillä. Asiasta uutisoi The Monitor, Vol. CIII, Nro 29, 20.10.1961:

Varapresidentti Lyndon B Johnsonille myönnettiin Maltan ritarikunnan suurristi tunnustuksena hänen humanitaarisista ponnisteluistaan ​​kaikkialla maailmassa. Palkinto myönnettiin myös New Yorkin Sen. Kenneth B Keatingille ja Yhdysvaltain entiselle päällikölle Henry Cabot Lodgelle valtuuskunnan toimesta Yhdistyneissä Kansakunnissa. Molemmat saivat kunnian rauhan- ja sosiaalityöstään.[2]

Lyndon B. Johnson ei ollut vapaamuurari, mutta hänet vihittiin vapaamuurariuden ensimmäiseen asteeseen – "Entered Apprentice", 30. lokakuuta 1937 Johnson City Lodgessa nro 561, Johnson Cityssä, Texasissa, mutta hän ei edennyt enempää eikä tullut täysjäseneksi loosissaan.[3]

Kennedy oli ilmeisesti hankkinut myös Israelista vihollisen. Se on varsin hengenvaarallista. Monet murhat kietoutuvat useimmiten ja ihmeellisellä tavalla Israeliin. Joskus asioita selviää vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Niin kuin esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusministeri James Forrestalin salamurha, joka ratkesi, kun tutkijat pääsivät käsiksi laivaston virallisessa tutkimuksessa saatuja tietoja, mutta jotka oli pidetty salassa 55 vuotta. Forrestalin kuoleman syynä oli pidetty putoamista 16. kerroksen ikkunasta Bethesda Naval Hospital sairaalassa 22. toukokuuta 1949 ja syyksi oli ilmoitettu itsemurha. Virallisessa raportissa ei itse asiassa oltu päätelty, että Forrestal olisi tehnyt itsemurhan. Raportissa pääteltiin vain, että putoaminen aiheutti hänen kuolemansa ja ettei kukaan Yhdysvaltain laivastossa ollut vastuussa siitä. 

Suurin syy siihen, miksi itsemurhatyötä edelleen uskotaan on se, että uutiset virallisen raportin julkistamisesta, jonka kirjoittaja sai tiedon vapauslain kautta vuonna 2004, on tehokkaasti tukahdutettu. David Martin päätti lopulta murtaa hiljaisuuden verhon ja väärän tiedon levittämisen muurin. Mutta miksi Forrestal murhattiin? Forrestal oli vastustanut Israelin valtion perustamista ja Yhdysvaltain tuen antamista Israelille. Siionistit murhasivat tästä syystä Forrestalin, koska tämä olisi aiheuttanut uhan Israelille myös sen jälkeen, kun hän oli jättänyt tehtävänsä puolustusministerinä. Hänet täytyi poistaa osallistumisesta poliittiseen keskusteluun, jossa hänen tuleva vaikutusvaltansa toimittajana ja kustantajana hallituksesta erottuaan muodosti selvästi riskin Israelin saamalle tuelle.

Tutkiessaan John F. Kennedyn murhaa Michael Collins Piper oli ottanut tehtäväkseen taistella MI5:n suojeluksessa toimivaa Anti Defamation Leagueta (ADL) vastaan, koska se oli perustettu suojelemaan Israelin etuja. Piper sairastui vakavasti. Hänen talonsa paloi vuonna 2015. Muuton keskellä hän asui motellissa, josta hänet löydettiin kuolleena toukokuun lopussa selässään outoja rakkuloita. Etsivät ja kuolemansyyntutkija päättivät tuolloin lähettää ruumiin ruumiinavausta varten, mutta lopulta menettely peruttiin. Ruumiin siirtämisen aikana poliisi löysi Piperin takusta lompakon, jossa oli suuri määrä käteistä 5 dollarin seteleinä, ja he pystyivät lompakon tietojen perusteella vahvistamaan Piperin henkilöllisyyden. Hänellä oli myös lompakossaan kortti, jossa kerrottiin, että hänelle oli tehty sydänläppäleikkaus huhtikuussa 2014. Eräs toinen etsivä tutki Piperin tietokonetta ja löysi hänestä lisätietoja, mukaan lukien sen, että Piper oli saanut sydänkohtauksen vuonna 2013 ja että hänellä oli diabetes. Piper oli kuollessaan 55-vuotias. Piper hyökkäsi kirjoituksillaan Israelia vastaan ja oli joko syystä tai syyttömästi leimattu antisemitistiksi.

Mossadilla oli oma osuutensa myös silloin, kun WTC-tornit putosivat vapaassa pudotuksessa 11.9.2001. Miten on mahdollista, että Mossad tiesi iskusta jo etukäteen? Suora lainaus Valtiot ja terrorismi -kirjasta:

FOX Newsin Carl Cameron raportoi joulukuussa 2001 laajasta Yhdysvalloissa toimivasta israelilaisten vakoilurenkaasta, joka oli taideopiskelijoiksi naamioituna kerännyt tietoa liittovaltion viranomaisista ja varjostanut myös 9/11-iskuista sittemmin epäiltyjä miehiä. Kun FOX syksyllä 2001 vielä poisti jutun internetsivuiltaan, saivat jotkut tästä ”todisteen” Israelin osuudesta iskuihin. Mielenkiintoisempi on tapaus, joka tunnetaan nimellä tanssivat israelilaiset. Israelilaisen Dominick Suterin omistaman Urban Movings Systems -muuttoyhtiön viisi työntekijää Sivan ja Paul Kurzberg, Oded Ellner, Omer Marmari ja Yaron Shmuel nähtiin videokuvaavan WTC-iskuja New Jerseyn rannalta käsin. Miehet filmasivat iskuja sekä tanssivat ja iloitsivat ainakin kolmessa eri paikassa hyvin huomiota herättävästi ja heistä tehtiin poliisille ilmoitus. Miehet pidätettiin, heitä kuulusteltiin ja parin kuukauden jälkeen heidät karkotettiin maasta. FBI:n mukaan miehet suorittivat tiedustelua Mossadin laskuun. Jälleen hyvin epäilyttävää käytöstä, mutta ei mitään muuta yhteyttä terrori-iskuun kuin etukäteistieto. Miehet nimittäin kertoivat Israelissa TV:n keskusteluohjelmassa tehtävänään olleen iskujen dokumentointi. Jostain syystä kuitenkin muuttofirman omistaja Dominick Suter pakeni Yhdysvalloista Israeliin 14.9.2001 jättäen monien asiakkaittensa tavarat makaamaan New Jerseyssä sijaitsevaan varastoon.

Urban Movings -yhtiöön liittyy kylläkin suuri mysteeri. Sen muuttoautoja pysäytettiin terrori-iskujen päivänä eri puolilla New Yorkissa ja New Jerseyssä ja autojen kylkeen oli maalattu kuva matkustajalentokoneesta iskeytymässä päin World Trade Centeriä! Poliisi raportoi tällaisesta mm Kings Streetillä. Lähellä George Washington -siltaa pysäytettiin muuttoauto, joka oli lastattu räjähteillä. Kaksi tai kolme israelilaista pidätettiin autosta. Poliisiradion viestien mukaan mainittuja autoja jopa räjähti ja myös niiden kuljettajia onnistuttiin pidättämään. Ainakin yksi israelilainen oli "pukeutunut kuin arabi", poliisin mukaan sheikin asuun. Miten israelilaisten muuttomiesten touhut olisivat selitettävissä? Kyse ei voi olla sattumasta.

Olivatko he terrori-iskun toteuttajia? Miksi he kiinnittivät itseensä huomiota kuorma-auton kylkeen tehdyllä maalauksella? Miksi "tanssivat israelilaiset" käyttäytyivät niin huomiota herättävästi? Onko kyse jälleen kerran harhaanjohtamisesta ja väärän johtolangan tarjoamisesta, vai viestittivätkö tekijät röyhkeällä käytöksellään ehdotonta valta-asemaansa? Siis, että Yhdysvallat on vain voimaton Israelin vasallivaltio?[4]

Tavistockin tarjous Kennedylle

John F. Kennedylle ja hänen veljelleen Robert Kennedylle asetettiin ansa nimeltä Marilyn Monroe, mutta sekään ei ilmeisesti riittänyt pitämän veljeksiä kurissa. John Colemanin mukaan Rooman klubi järjesti Kuuban johtoon Fidel Castron, koska Kuuba oli kehittymässä taloudellisesti liian vahvaksi. Castron kommunismi on pitänyt maan sen jälkeen tehokkaasti taloustaantumassa. Tavistockin tiedemiehet olivat Colemanin mukaan tulleet myymään Kuuban kaltaista ”kriisinhallintaohjelmaa” myös presidentti Kennedylle, joka ei ollut asiasta innostunut. Tavistock teki sen jälkeen sopimuksen tieteellisestä tutkimuksesta NASA:n, Stanford Research Instituten ja Rand Corporationin kanssa.[5] Siitä ei ole tietoa, tiesikö Kennedy tuossa vaiheessa, mikä Tavistock instituutti ylipäätään oli. Tavistock Instituutin kotisivuilla on ilmoitettu, että se olisi perustettu vuonna 1947. Gregg Halletin mukaan Tavistock oli ollut käytännössä toiminnassa epävirallisesti jo ennen ensimmäistä maailmansotaa Iso-Britanniassa, kun sen perustaja siviili- ja sotilaspsykiatri John Rawlings Rees käytti mielenhallintakeinoja ihmisiin. Tavistockin historia ja siellä kehitetyt mielenhallintakeinot on osa CIA:n historiaa, koska CIA vei MK Ulltra -ohjelmallaan Tavistockin aloittamaa toimintaa eteenpäin.

Ns. Zapruderfilmi näytettiin julkisesti vasta 1970-luvulla. Siihen mennessä oli jo puhuttu pitkään Dealy Plazalla otetuissa kuvista näkyvästä oudosta sateenvarjomiehestä. Virallinen tutkinta halusi häivyttää ja sulkea tällaisen henkilön olemassaolon kokonaan pois. Minkähän takia? Onkohan siinä ainakin jonkinlainen ratkaisun avain?

Vuonna 1976  tutkintakomitea otti julkisen todistuksen CIA:n sopimusaseesta Army Chemical Centerissä Ft. Detrick MD:n työntekijältä Charles Senseneyltä. Senseney kuvaili CIA:n käyttämää järjestelmää Vietnamissa ja muualla ihmisten tappamiseen tai halvaannuttamiseen jonkinlaisessa laukaisulaitteessa kuljetetuilla myrkytetyillä tikoilla. Tikat olivat itseliikkuvia aivan samoin kuin kiinteän polttoaineen raketit ja niitä laukaistiin äänettömästi ja huomaamattomasti useilla laitteilla, mukaan lukien sateenvarjo. 

CIA:n luettelo saatavilla olevista salaisista aseista näyttää valokuvan sateenvarjolla toimivasta laukaisulaitteesta ja valokuvia Flechetteistä, jotka olivat itseliikkuvia yhdestä sateenvarjon ontoista pinnoista. Ne voitaisiin jopa laukaista soodapillien kautta. 

Tutkija Robert Cutler, entinen ilmavoimien yhteysupseeri, L. Fletcher Prouty ja kirjoittaja tekivät joitakin valokuvatodisteita ja asejärjestelmää koskevaa lisätutkimusta, erityisesti tutkimus JFK:n liikkeistä Zapruder-elokuvassa ja erilaisia ​​valokuvia sateenvarjomiehestä ja ystävästä, joka hänellä oli hänen kanssaan Dealey Plazalla. Ystävällä oli kaksisuuntainen radiolaite.

 

Tämän tutkimuksen tuloksena julkaistiin artikkeli vuoden 1978 kesäkuussa Galleria-lehdessä. Artikkeli esitteli hypoteesin, jonka mukaan sateenvarjomies käynnisti hänen omasta sateenvarjostaan myrkyllisen Flechetten JFK:hon, joka löi häntä kurkkuun. Zapruderin elokuvassa tämä näkyy kohdassa 189 aiheuttaen ylävartalon, käsien, käsivarsien, hartioiden ja pään täydellisen halvaantumisen alle kahdessa sekunnissa. Valokuvat osoittavat tämän halvauksen ja ajoitus vastaa Senseneyn antamaa todistusta CIA:n nopeudesta, kun myrkky toimii ja miltä sen lamauttavat vaikutukset näyttävät.

Tässä kuvakaappaus Abraham Zapruderin filmiltä, jonka hän oli ottanut omalla filmikamerallaan. Tätä Zapruderin filmiä virallinen tutkinta salaili, koska siinä näkyy, miten Kennedy yhtäkkiä nostaa kädet ylös. Hänen kaulaansa on "osunut" ehkä jotain. Tätä virallinen tutkinta salaili, koska sitä kautta olisi selvinnyt mystisen sateenvarjomiehen rooli Kennedyn murhassa.

Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että kun Neuvostoliiton ehkä kuuluisin toisinajattelija Alexander Solzhenitsyn karkotettiin länteen, häntä yritettiin vielä viime hetkillä lamaannuttaa jollain sateenvarjoaseella. Tämän blogin kirjoittaja on opiskellut venäjän kieltä ja kulttuuria laudaturtasoon asti yliopistossa ja teki kandidaatin tutkielmansa juuri Alexander Solezhenitsynin tuotannosta.

JFK oli todennut Vietnamin sodan olleen turha ja oli valmis vetäytymään sieltä, mikä ei todellakaan käynyt päinsä varjoeliitille. JFK piti vähän ennen kuolemaansa julkisesti puheen, jossa hän käytännössä paljasti salaseuran olemassaolon Yhdysvaltain korkeinta johtoa myöten.

Hyvä naiset ja herrat.

Salailu on ikävä sana avoimessa ja vapaassa yhteiskunnassa. Olemme kansana perinteisesti ja historiallisesti vastustaneet salaisia järjestöjä, salaisia valoja ja salaisia menoja. Mutta maailmalla meitä vastustetaan suureellisena ja häikäilemättömänä salaliittona, joka käyttää lähinnä kyseenalaisia keinoja vaikutuspiirinsä laajentamiseen: Soluttautumista, ennemmin kuin maihinnousua. Harhauttamista, eikä vaaleja. Pakottamista, eikä valinnanvapautta. Se on järjestelmä, joka on laittanut suuret määrät ihmisiä ja luonnonvaroja erittäin tehokkaan koneen rakentamiseen, joka yhdistää armeijan, diplomatian, tiedustelun, talouden, tieteen ja politiikan käyttöönsä. Sen suunnitelmat piilotetaan, eikä julkisteta. Sen virheet haudataan, eikä otsikoida. Sen seurauksista vaietaan, eikä riemuita. Ei vastattua kysymystä, ei paljastettua salaisuutta. Meidät saadaan tuntemaan itsemme niin mitättömiksi, luomalla rikos, jonka rinnalla jokainen kalpenee. Pyydän teiltä apua suunnattomassa urakassa tiedottaa ja varoittaa amerikkalaisia ihmisiä. Luottavaisena, että teidän avullanne me vielä olemme sitä, mitä ihminen on syntynyt olemaan: Vapaa ja itsenäinen.

Kennedyllä oli laaja joukko vihamiehiä, mutta se miten salamurha toteutettiin, on jälleen kerran mitä mielenkiintoisinta jännitystarinaa. CIA:n agentti nimeltä James Angleton astuu kuvaan. Tämä Italiassa toisen maailman sodan aikana toiminut OSS:n agentti nimeltä James Angleton oli alkuun jäänyt Italiaan vuoteen 1948 saakka. Sen jälkeen hän vaihtoi maisemaa ja siirtyi OSS:n perillisen eli CIA:n vastavakoilun johtajaksi Yhdysvaltoihin. Jefferson Morley on kirjassaan The Ghostissa vihjannut laajasti, että James Angletonilla on saattanut olla johtava rooli presidentti John F. Kennedyn salamurhassa. Hän mainitsee huomattavan määrän todisteita siitä, että Angleton peitteli yli vuosikymmenen ajan tietonsa Lee Harvey Oswaldin osuudesta salamurhaan. 

Itse asiassa Morley on antanut ymmärtää, että Oswaldilla saattoi olla CIA-status ja varmasti olikin. Yhdistettynä ylivoimaisiin todisteisiin siitä, että salamurhan kohtalokas laukaus tuli ”ruohokukkulalta” eikä Oswaldin aseesta, on erittäin todennäköistä, että murhaan oli osallisena salaliitto. Morley antaa ymmärtää, että kuka muu voisi parhaiten suunnitella sellaisen salaliiton kuin CIA:n salaliittoajattelun mestari - James Jesus Angleton? Jos olet epäileväinen, harkitse mitä Morley raportoi The Ghostissa: The Secret Life of CIA Spymaster James Jesus Angleton (2021):

CIA:n tapa käsitellä tietoja Lee Harvey Oswaldista, presidentti John F. Kennedyn syytetystä salamurhaajasta, on tarina, joka on verhottu petoksella ja väärällä valalla, teorioilla ja disinformaatiolla, valheilla ja sisältää legendoja. Mutta ainakin yhtä tarinan puolta ei voida kiistää: Angleton hallitsi CIA:n Oswaldia koskevaa tiedostoa, joka koski Oswaldin elämää neljän vuoden ajalta – hänen loikkaustaan (Neuvostoliittoon) ​​lokakuussa 1959 aina hänen kuolemaansa asti, joka tapahtui marraskuussa 1963.

Morleyn mukaan: ”[Allen] Dulles halusi ohjata [Warren]-komission tutkimuksen pois CIA:sta, ja Angleton oli myötämielinen. Salaliittoteoreetikko sanoisi, että Angleton suunnitteli JFK:n salailun. Syyttäjä sanoisi, että hän esti oikeutta. Byrokraatti sanoisi hänen peittäneen likaiset jälkensä. Hänen toimintansa olivat käytännössä näkymätöntä. Dallasin tragediassa Angleton näytteli haamua.”

Malta ritarin arvoaseman saanut James Angleton oli jo toiminut toisen maailmansodan loppuvaiheessa pelastavana enkelinä Italiassa, kun hän oli onnistunut pelastamaan pahamaineisen fasistin Valerio Borghesen ja värväämään hänet Naton salaiseen Left behind- verkostoon, josta myöhemmin rakentui Gladio-armeija. Angleton siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin CIA:N vastavakoilun päälliköksi. James Angleton saattoi olla CIA:ssa aivot, joiden avulla Lee Harvey Oswald, oli helppo lavastaa kommunistiksi. On varsin todennäköistä, että CIA koulutti Lee Harvey Oswaldin ja käytti tätä hyväkseen, mutta hänetkin piti nopeasti hiljentää, jotta petos ei olisi paljastunut. 

Kapakoitsija Jack Ruby ampui Oswaldin ennen kuin tämä ehti todistaa oikeudessa. Varjoeliitin kannalta sattuu aina pieniä odottamattomia sattumuksia, joiden ansiosta rikostutkinta saa aina uusia käänteitä ja kuva tapahtumista täydentyy. Eräs varjoeliitin kannalta sattunut harmillinen tapaus on se, että kapakoitsija Jack Rubyn kapakassa stripparina toiminut ja Rubyn erittäin hyvin tuntenut nainen oli viskattu tienposkeen kuolemaan juuri paria päivää ennen Kennedyn salamurhaa. Nainen ei ollutkaan kuollut vaan oli päätynyt sairaalahoitoon. Naisella oli erittäin raskauttavaa todistusaineistoa Kennedyn salamurhasta. Nainen oli nimittäin kuullut juuri muutama päivä ennen Kennedyn murhaa eräiden miesten puhuvan presidentin salamurhasta. Nainen yritti varoittaa asiasta jo etukäteen, mutta häntä ei ollut uskottu, koska häntä pidettiin sekopäisenä narkkarina. 

Rose Cheramien poika on kirjoittanut kirjan äitinsä kohtalokkaasta elämästä ja hänen todistajalausunnostaan JFK:n salamurhaan liittyen.

Tienposkesta löytynyt nainen oli nimeltään Rose Cheramie (Cherami). Hänet löydettiin tajuttomana tien varrelta Eunicessa, Louisianassa, 20. päivä marraskuuta 1963. Luutnantti Francis Frugé Louisianan osavaltion poliisista vei hänet osavaltion sairaalaan. Matkalla Cheramie kertoi, että kaksi Jack Rubyn palveluksessa työskentelevää gangsteria oli heittänyt hänet ulos autosta. Hän väitti, että miehet olivat mukana juonessa, jonka päämääränä oli tappaa John F. Kennedy. Cheramie lisäsi, että Kennedy tapettaisiin Dallasissa muutaman päivän sisällä. Myöhemmin hän kertoi saman tarinan häntä hoitaneille lääkäreille ja sairaanhoitajille. Koska hän näytti olevan huumeiden vaikutuksen alaisena, hänen tarinansa jätettiin huomiotta. Salamurhan jälkeen poliisi haastatteli Cheramiea. Hän väitti, että Lee Harvey Oswald oli vieraillut Rubyn yökerhossa. Itse asiassa hän uskoi, että näillä kahdella miehellä oli homoseksuaalinen suhde. Saavuttuaan Houstoniin hän toisti tämän väitteen kapteeni Morganille, mutta kieltäytyi puhumasta liittovaltion viranomaisille sanomalla, ettei hän halunnut sekaantua tähän sotkuun. Luutnantti Frugen mukaan Rose Cheramin huumausainerenkaasta antamat tiedot olivat "oikeita ja hyviä tietoja". Ei liene yllättävää, että Rose Cheramie löydettiin kuolleena 4. syyskuuta 1965. Aluksi näytti siltä, ​​että hän oli joutunut liikenneonnettomuuteen. Myöhemmin väitettiin, että häntä oli ammuttu päähän ennen kuin auto ajautui hänen ylitseen peittääkseen alkuperäisen haavan. Louisianan osavaltion poliisin muistiossa kuitenkin kerrottiin: "Cheramie kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin valtatiekaistaleella lähellä Big Sandyä Texasissa varhain aamulla 4. syyskuuta 1965. Kuljettaja sanoi, että Cheramie oli maannut tiellä ja vaikka hän yritti välttää yliajoa, auto oli ajanut hänen kallonsa yli aiheuttaen kuolemaan johtavia vammoja. Onnettomuuden tutkinta ja uhrin ja kuljettajan välisen suhteen mahdollisuus ei tuottanut näyttöä rikoksesta. Tapauksen tutkinta lopetettiin."[1a]
Kun Aldo Moron ystävä Kennedy oli pois tieltä, viisi kuukautta salamurhan jälkeen CIA, SIFAR, Gladio-armeija ja italialaiset karabinieerit järjestivät Italiassa vallankaappausoperaation nimeltä Piano Solo, jossa vain vuoden virassa olleet sosialistiministerit menettivät salkkunsa. Operaation käynnistyessä 14.6.1964 Naton sotajoukot pitivät ”tavanomaisia” harjoituksia Rooman lähellä, kun samaan aikaan salaiset erityisjoukot pidättivät ja vangitsivat lukuisia vasemmistolaisia. Heidät vietiin Sardiniaan vankilaan. Pääministeri Aldo Moro tapasi SIFARin johtajan de Lorenzon salaa ja lupasi muodostaa maltillisemman hallituksen. Rikostutkijat olivat päättäneet kuulustella vuonna 1968 Gladion johtajana operaatiossa toiminutta Renzo Roccaa ja tämä oli lupautunut yhteistyöhön, mutta juuri päivää ennen kuulustelua hänet löydettiin kuolleena kodistaan pistoolilla päähän ammuttuna. Tutkintatuomari, joka halusi tutkia Roccan murhaa, määrättiin pois tutkimuksista.CIA:n Karamessinesin ohjeiden mukaan de Lorenzon johtaman tiedustelupalvelun tuli tarkkailla Italian eliittiä ja kerätä kaikkea arkaluontoista tietoa, kuten syrjähyppyjä, seksuaalista poikkeavuutta, prostituoitujen käyttöä. Näillä tiedoilla CIA ja SIFAR pystyivät kiristämään poliitikkoja, pappeja, liikemiehiä, ay-johtajia, toimittajia ja tuomareita. Mikrofoneja ja salakuuntelulaitteita asennettiin jopa Vatikaaniin ja pääministerin palatsiin. Tiedonkeruu oli koskenut yli 157 000 henkilöä. Kenraali Aldo Beolchinin johtama parlamentaarinen tutkimus SIFARin toiminnasta johti kuulusteluun, jossa de Lorenzo joutui myöntämään, että Yhdysvallat ja Nato oli määrännyt hänet rakentamaan tietokannan. Italian parlamentin tutkintavaliokunta totesi järkyttyneenä: ”Koko tapauksen vakavin piirre on se, että huomattava osa SIFARin toiminnasta salaisena palveluna on ollut tietojen keräämistä Nato-maita ja Vatikaania varten.” Senaattorien järkytys johti siihen, että arkistot määrättiin tuhottaviksi ja de Lorenzo sai väistyä SIFARin johdosta. Tilanne ei tästä parantunut yhtään.SIFARin nimi muutettiin SID:ksi. Johtoon määrättiin kenraali Giovanni Allavena, joka sai salaa SIFARin arkistot itselleen. Kopiot toimitettiin myös CIA:lle. Vuonna 1966 Allavenan tilalle tuli Eugenio Henke. Allavena liittyi itse seuraavana vuonna salaisen vapaamuurarillisen Propaganda Due P2-loosin jäseneksi ja lahjoitti sen johtajalle Licio Gellille kopiot eliittiä koskevista salaisista tiedoista. Ganserin mukaan Licio Gellin tausta on mitä mielenkiintoisin:

Gelli liittyi 17-vuotiaana vapaaehtoisena mustapaitoihin ja taisteli Francon puolesta Espanjan sisällissodassa. Toisen maailmansodan aikana hän oli vääpelinä Saksan SS:n Herman Göring -divisioonassa ja pelastui sodan lopulla täpärästi partisaaneilta antautumalla amerikkalaisille. Amerikkalainen vapaamuurari Frank Gigliotti värväsi Gellin henkilökohtaisesti ja opasti tätä antikommunistisen varjohallituksen perustamisessa Italiaan yhdessä CIA:n Rooman aseman kanssa.[2a]

---

[1a] https://spartacus-educational.com/JFKcheramie.htm

[2a] Daniele Ganser Naton salaiset armeijat 2009, 116–117.

[1] https://www.youtube.com/watch?v=3CvgfLP3cQA&t=342s

[2] https://thecatholicnewsarchive.org/?a=d&d=tmon19611020-01.2.7&srpos=26&e=-------en-20--1--txt-txIN--------

[3] Listaus Yhdysvaltain vapaamuurareihin kuuluneista presidenteistä. https://freemasoninformation.com/masonic-education/famous/united-states-masonic-presidents/ haettu 14.10.2022

[4] Hannu Yli-Karjanmaa Valtiot ja terrorismi 2013, 12–13

[5] John Coleman Conspirators´ hierarchy 1992, 17.

Kun Naton salaisten armeijoiden käyttö kiellettiin Afrikassa vuonna 1976

Tässä postauksessa tulee jatkoa kolonialismin historiaan. Nyt vuorossa on Afrikan maat. Näille riistäjille ei riittänyt se, että Afrikasta varastettiin satoja tuhansia ihmisiä orjiksi Yhdysvaltain puuvillapelloille. Afrikka piti vallata ja omistaa.

Kolonialismi ja kansanmurha Afrikassa

Afrikan maat ovat joutuneet kärsimään viimeisimpinä Euroopan suurvaltojen kolonialismista. Brittiläisen pyöreän pöydän ryhmän perustaja Cecil Rhodesin mukaan nimetty Rhodesia on joutunut kärsimään CIA:n avustuksella diktaattoriksi nousseen Robert Mugaben talouspolitiikasta ja kansamurhasta vuoden 1980 jälkeen useamman vuoden ajan. Taustalla oli tapahtumasarja, jossa CIA:n väliintulo olisi ollut todennäköinen, mutta se ei tällä kertaa onnistunut suoraan Naton omia salaisia iskujoukkoja käyttämällä. Yhdysvaltain kongressi alkoi nimittäin olla jyvällä siitä, miten nämä salaiset erikoisjoukot toimivat.

Kun Rhodesia julistautui itsenäiseksi vuonna 1965, brittiläinen monikansallinen kaivosalan yritys Lonrho yritti saada aikaan Rhodesian vastaisia öljypakotteita sen jälkeen. Lonrho lakkasi vapaaehtoisesti toimittamasta öljyä Ian Smithin kapinallishallinnolle pian Rhodesian ilmoittaman itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Rhodesiaa yritettiin painostaa talouspakotteilla, mutta maa ei antautunut. 

CIA ei voinut yhdessä MI5:n kanssa toimittaa paikalle Naton salaisia iskujoukkoja, koska

samoihin aikoihin Washingtonissa kongressinedustajat olivat saaneet tietoonsa CIA:n likaisista toimista ja Naton iskujoukoista. Toiminta kiellettiin ankarasti. Tästä syystä Naton salaisia iskujoukkoja ei enää voitu Rhodesiassa käyttää vuoden 1976 jälkeen. Vietnamin sota oli ollut niin kauhea katastrofi, että sellaisen ei enää haluttu toistuvan. Vietnamin sota oli juuri loppunut. Vietnamin sodankin taustoista on kerrottu enemmän satuja, kuin mikä se todellinen syy oikeasti oli koko sotaan. Palaan siihen myöhemmin.

CIA:n ja varjoeliitin toimintatavan oli Vietnamin sodan verilöylyjen jälkeen muututtava suorasta väkivallasta epäsuoraan vaikuttamiseen diktaattorien välityksellä. Kaikkiin hallittaviin maihin oli Yhdysvaltain ulkopolitiikan linjauksen mukaan nostettava sopiva diktaattori valtaan.

Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford ja valtiosihteeri Henry Kissinger kokivat, että kylmän sodan rintamat olivat saamassa uuden käänteen, koska Afrikan mantereen eteläiset valtiot olivat aikeissa avata uutta kaivostoimintaa vuoden 1974 vaiheilla. Portugalin neilikkavallankumous oli kääntänyt Portugalin politiikan vasemmalle ja oli vaarassa, että sen hallitsemassa Mosambikissa olisi valta vaarassa siirtyä marxilaisille ryhmille. Samaan aikaan Neuvostoliiton sotilaallinen vaikutus oli lisääntynyt Angolassa. Kuubalaisia taistelujoukkoja oli siirtynyt Afrikkaan taistellakseen angloamerikkalaisten vaikutusvaltaa vastaan. 

Kissinger ja Ford olivat kehityksestä huolissaan ja halusivat varmistaa, että Rhodesia pysyi sen taloudellisessa hallinnassa. Yhdysvallat aloitti sotilaalliset peiteoperaatiot Angolassa, Etelä-Afrikassa ja Zairessa vuoden 1974 vaiheilla. Mutta kun amerikkalaisten aloitteet vuosivat julkisuuteen, Yhdysvaltain kongressin oli pakko kieltää ne. Yhdysvaltain kansa oli saanut tarpeekseen Yhdysvaltain sotatoimista Vietnamista vetäytymisen jälkeen. Kissinger ei kielloista piitannut vaan siirtyi peiteoperaatioista avoimeen ja diplomaattiseen vaikuttamiseen. 

Kissinger tarjosi Tansanialle, Zambialle ja muille alueella vaikuttaneille Afrikan valtioille, sopimuksen. Sopimukseen kuului, jos maat pitäisivät kuubalaiset, venäläiset tai minkä tahansa vieraan vallan joukot pois omasta maastaan, Yhdysvallat auttaisi näitä maita saavuttamaan mustien enemmistövallan Rhodesiassa. Tarjous aiheutti melkoisen haasteen, koska Ian Smithin johtama valkoisten hallinto ei ollut aikeissa vetäytyä. 20.3.1976 Smith julisti, että ei usko ikinä maailmassa mustien enemmistön hallitsevan Rhodesiaa. Puolta vuotta myöhemmin Smithin kelkka oli kääntynyt kannattamaan mustien enemmistöhallintoa.

Kissinger taivutteli Etelä-Afrikan apartheid hallinnon kannattamaan Rhodesian siirtymistä mustien hallintaan. Etelä-Afrikka suostui, vaikka se tiesi, että samalla sen oma valkoinen hallinto saattaisi joutua taipumaan mustien enemmistövaltaan jossain vaiheessa. Tansanian presidentti Julius Nyerere onnistui muodostamaan Afrikan valtioiden välille liittouman, joka alkoi painostaa rhodesialaisia mustien enemmistövaltaan. Nyerere halusi rinnalleen Kissingerin, koska hän rinnasti tämän suorastaan Jumalasta seuraavaksi voimaksi.

Washingtonin politiikan tarkoituksena on ollut Afrikassa huolehtia siitä, että länsimaiden monikansalliset yhtiöt ovat saaneet jatkaa kolonisaatiota. Seurauksena on ollut epäinhimillinen riisto. Ei ole ihme, että siirtomaat halusivat irti emämaistaan ja alkoivat itsenäisyystaistelun. Samaan aikaan kun Washington järjesteli Kissingerin johdolla diktaattorit lukuisiin Afrikan maihin, länsimaat lähettelivät kehitysapua.

Ihmisoikeusaktivisti Lyndon LaRouche joutui kärsimään siitä, että hän kyseenalaisti kehitysavun. George H. Bush onnistui saamaan LaRouchen telkien taakse.

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen on kirjoittanut kirjassaan Kehitysavun kirous (2015) kehitysapubisneksen todellisuudesta, jossa rikkaat maat antavat apua, josta rikkaat maat ja kehitysmaiden korruptoitunut eliitti hyötyvät. Samaan toteamukseen oli päätynyt SDP:n Kimmo Kiljunen vuonna 1991 kirjassaan Sinä ja maailman köyhät. Kirja oli jopa yliopiston tenttikirjana 1990-luvulla. Käsittämätöntä, että Kiljunen, joka oli tuolloin käsittääkseni perehtynyt melko hyvin kehitysapubisneksen nurjaan puoleen, onkin nykyään täysin edistämässä globaalin varjoeliitin unelmaa uudesta maailmanjärjestyksestä. Helsingin Sanomissakin kirjoitettiin Kiljusen kirjasta (HS 27.12.1991):

”Kimmo Kiljunen kirjoitti kirjan maailman köyhistä otolliseen aikaan. Suomalainen kehitysapuajattelu on tänä syksynä lopullisesti paljastanut oikeat karvansa. Määrärahoja on leikattu peräti neljänneksellä, ja kirves on heilunut nimenomaan köyhäinavun kohdalla. Lisää veronmaksajien rahoja on ammennettu vain suomalaisyrityksille, jotka tavoittelevat vientihankkeita kohtalaisen hyvinvoivista, "luottokelpoisista" kehitysmaista. Asianharrastajatkin ovat tällaisessa menossa ymmällään. Häkellystä lisää maailmanlaajuinen kehitysavun kriisi, kun kuilut vain kasvavat kauhistuttavin seurauksin. Aika paljon siis pitäisi olla "sinuja", joille Kiljunen kirjansa osoittaa. Korkeakouluistakin kuuluu, että kehitysmaatiedon kurssit ovat näinä aikoina aivan erityisen suosittuja. Kiljunen on kehitysmaainstituutin johtaja, taloustieteilijä ja vielä päivänpoliitikko. Kirja on kirjoitettu Kiljusen asuessa ajankohtaisen pahamaineisessa Keniassa. Hänellä jos kenellä pitäisi olla tieto ja kyky kirjoittaa perusteos neuvottomille.”[1]

Kehitysavusta ei ole hyötyä. Kääriäinen on asiaan perehtynyt useiden vuosikymmenten ajan. Tilastot eivät valehtele. Äärimmäinen köyhyys on häviämässä sellaisissa maissa, joille kehitysapua ei ole annettu - vaikka virallisessa propagandassa väitetään toisin. Kehitysmaista karkaa pääomia lähes kymmenen kertaa kehitysavun verran, monikansalliset yritykset kiertävät veroja ja veroparatiiseihin kertyy tuhansia miljardeja euroja. Edes kehitysavun ammattilaiset eivät edes tiedä tai käsitä, kuka kehitysapulaivaa ohjaa ja mihin suuntaan. Kehitysmaita on autettu jo vuosikymmeniä, mutta kehitystä ei tapahdu. Susan Georgen Velkabumerangi vuodelta 1991 on myös yksi alan klassikoista. Kehitysmaille myönnetyt luotot ovat päätyneet diktaattoreiden johtaman eliitin taskuihin, mutta velanmaksajina ovat kansalaiset, joiden pitää tuottaa yhä enemmän raaka-aineita vientiin, jotta vientituloilla voidaan lyhentää lainoja. Mitä enemmän köyhät maat tuottavat raaka-aineita, sitä enemmän syntyy tarjontaa, joka puolestaan on johtanut ylitarjontaan ja maailmanmarkkinahintojen laskuun.

Matti Kääriäiselle tuli shokkina se aika, kun Paavo Väyrysestä tuli kehitysministeri. Silloin otettiin takaisin vuosikymmenten takaiset vanhat halvaannuttavat mikrotason pikkupuuhastelut. Mosambikin-komennuksensa jälkeen Kääriäinen laatikin loppuraportin, jossa hän ehdotti oman asemapaikkansa lakkauttamista siitä syystä, että hän koki kehitysavun tukevan vääränlaista kehitystä.

Matti Kääriäinen tuo vahvasti esille, että kehitysavun ongelmana se, että talouspoliittiset ratkaisut Afrikan auttamiseksi ja kehittämiseksi tehdään Washingtonissa sellaisten ihmisten toimesta, joilla ei ole mitään käsitystä afrikkalaisesta elämänmenosta. Afrikassa on alettu herätä tähän todellisuuteen. Sambialaisen ekonomisti Dambisa Moyon teos Dead Aid (Kuollut apu) on saanut laajaa huomiota. Moyon mukaan kehitysavusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se luo kestämättömiä rakenteita ja vääränlaisia kannustimia sekä pitää yllä epädemokraattisia hallintoja. Täten kehitysapu estää Afrikkaa kehittymästä ”normaalilla” tavalla. Olen itse monesti ollut pettynyt YK:n toimintaan, mutta Matti Kääriäinen toteaa, että YK:ssakin on kuultu professoreita ja asiantuntijoita:

”Ainoan Suomessa toimivan YK-elimen, YK-yliopistoon kuuluvan kehitysmaiden taloudellisia kysymyksiä tutkivan Wider-instituutin, vuoden 2012 avainluennon pitänyt Harvardin yliopiston kansainvälisen kehityksen professori Lant Pritchett kuvasi kehitysyhteistyötä ”hullujen hommaksi”, joka ei ole paljonkaan tuottanut tuloksia. Pritchettin mukaan kehitysajattelussa seurataan perustavanlaatuisesti väärää strategiaa. Kehitysyhteistyössä lähdetään lähes aina ulkopuolella keksityistä ratkaisuista, vaikka pitäisi keskittyä kehitysmaiden ja ennen kaikkea köyhien itsensä identifioimiin ongelmiin. Ulkopuolelta tuodut mallit eivät toimi. Pitää ratkaista ongelmia, joita paikalliset pitävät merkittävinä. Nyt lähdetään ratkaisuista, joita avunantajat haluavat toteuttaa itse identifioimiensa ongelmien perusteella. Pritchettin mukaan kehitysyhteistyössä ollaan jumissa ”rakenteellisessa hulluudessa”.[2]

Onko kehitysavulla tai kehitysyhteistyöllä itse asiassa koskaan ollutkaan tarkoitus auttaa köyhiä? Kääriäisen mukaan kehitysyhteistyö on ulkopolitiikkaa eikä niinkään avustustyötä:

”Kehitysyhteistyö lienee kuitenkin ainoa kansainvälisen toiminnan muoto, jonka ainakin juhlapuheissa esitetään pyrkivän auttamaan vähäosaisia ja olevan epäitsekästä apua rikkailta köyhille. Tällaisena asia on yleensä myyty myös veronmaksajille. Todellisuus on toisenlainen. Kuten ulkopolitiikkaa työkseen tekevät tietävät, ulkopolitiikalla ei sinänsä ole moraalia, vaan se on määritelmällisesti omien kansallisten etujen ja intressien turvaamista. Koska kehitysyhteistyö on kiinteä osa ulkopolitiikkaamme, määritelmä ulottuu kehitysyhteistyöhön jo lähtökohtaisesti.”[3]

Kun oivaltaa Kolmensadan komitean juoksupoikien eli Henry Kissingerin ja hänen ohjailussaan olleen Washingtonin ulkopolitiikan 1980-luvulla Afrikassa, saattaa alkaa ymmärtää miksi ja miten siirtomaapolitiikka jatkui ilman ulkomailta johdettua sotilaallista valtaa. Maiden oma eliitti teki sen yhteistyössä Washingtonin kanssa. Kääriäinen pukee asian hyvin:

”Maiden siirtomaakautta seurannut itsenäistymisaalto oli päättynyt Zimbabwen itsenäistymiseen 1981. Maiden todellinen kyky selviytyä omin neuvoin maailmassa osoittautui erittäin heikoksi varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa eli niin sanotussa mustassa Afrikassa. Siirtomaaisännät korvautuivat paikallisilla eliiteillä, jotka sujuvasti jatkoivat maiden hallitsemista kansalaisia sortavalla ja köyhdyttävällä tavalla. Hyödynsaajiksi siirtomaaisäntien sijaan tuli pieni, paikallinen poliittinen ja taloudellinen eliitti, joka usein ainakin aluksi koostui niin kutsuttujen vapaussotien johtajista. Afrikan maiden itsenäistyminen siirtomaavallasta tapahtui pääasiassa 1960- ja 1970-luvuilla; useista vastarintaliikkeitä johtaneista henkilöistä tuli itsenäistyneiden valtioiden päämiehiä vuosikymmeniksi. Maa toisensa jälkeen ajautui taloudellisiin ongelmiin ja joutui luonnonolosuhteiden armoille. Vallanpitäjät keskittyivät pysymään vallassa ja huolehtimaan omasta vaurastumisestaan…”[4]

Tämä kaikki tapahtui Washingtonin ja Lontoon varjoeliitin toimesta CIA:n siunaamina. Kaikkialle mihin CIA on toimintansa ulottanut, on seurauksena ollut kansanmurha. Zimbabven ihmisoikeusaktivistit ovat viime vuosien aikana vaatineet CIA:ta luovuttamaan tietoja Robert Mugaben hirmuhallinnon suorittamasta kansanmurhasta 1980-luvulla. Edelleenkin monista ihmisistä tuntuu hämmentävältä, että Reaganin hallinto pysyi hiljaa ja kenties jopa siunasi Mugaben toimet Rhodesiassa. 

Mugaben hallinnon aikana IMF:n on onnistunut korruptoimaan maan hallituksen ja asettamaan maan velkavankeuden kautta alamaiseksi angloamerikkalaisille yhtiöille. Amnesty International on pyytänyt tutkintaa Mugaben terrorista. Kriitikot sanovat, että Reaganin hallinto ja vaikutusvaltaiset mustat amerikkalaiset saivat toistuvasti tilaisuuksia paljastaa ja tuomita Mugaben väkivalta- ja terrorikampanja, mutta he eivät tehneet niin. Johtuiko tämä siitä, että Ronald Reagan oli uuden maailmanjärjestyksen agentti, joka oli saanut vapaamuurareilta tunnustuksen näistä ”veljellisen rakkauden osoituksista”. Tästä on osoituksena, että 11.2.1988 Washingtonin suurmestari antoi presidentti Reaganille "kunniatodistuksen" työstään veljeskunnan hyväksi.[5]

Kirkkojen, kansalaisjärjestöjen ja toimittajien raportit kuitenkin osoittivat, että neljän vuoden aikana hallituksen joukot asettivat ulkonaliikkumiskiellon, polttivat ja puskivat puskutraktoreilla koteja kumoon ja ajoivat tuhansia siviilejä keksitysleireille, joissa heidät tapettiin ja haudattiin joukkohautoihin. Myöhemmin katolisen kirkon tekemä tutkimus paljasti kidutukset ja raiskaukset. Sen mukaan monet uhrit pistettiin kuoliaaksi tai poltettiin elävältä. Kirkon raportin mukaan 20 000 ihmistä kuoli toiminnassa, mutta ZAPU-puolueen tiedottaja sanoi, että oikea luku oli vähintään kaksinkertainen tai enemmän.[6]

[1] Kirja-arvostelu Anna Paljakka: "Kultahiekkaa, jota kukaan ei käytä, sanotaan hiekaksi" Kimmo Kiljusen kaunistelematon tietopaketti kehitysavusta

[2] Matti Kääriäinen Kehitysavun kirous 2015, 5.

[3] Matti Kääriäinen Kehitysavun kirous 2015, 9–10.

[4] Matti Kääriäinen Kehitysavun kirous 2015, 15.

[5] Asia selviää Midnight Freemasons -sivustolta. http://www.midnightfreemasons.org/search?q=Reagan. Haettu 14.10.2022.

[6] https://www.thezimbabwemail.com/main/cia-told-to-come-clean-about-mugabe-1980-massacres-in-zimbabwe/ Haettu 14.10.2022.